Hyvinkää Love

Ruttuturpa

Minä itse nimittäin, turhan usein nykyään. Kesälomasta yli puolet mennyt (versus lähes puolet jäljellä) ja lasi puolityhjänä vaikka kokonaisen kalorit takertuu lantiolle. Niin pienistä lipsahtaa päivä hyvältä raiteelta huonolle, mutta onneksi vastaliikekin onnistuu vielä aika pienillä iloilla.

Maanantai alkoi keittiökaapin siivouksella, kun (avaamattomasta, suht tuoreesta) kauraryynipaketista löytyi ötököitä, tiistai taas jääkaappiraivauksella kun toisen jääkaappipakastimen yläosa oli lämmennyt (kylmäaineet karanneet, korjauskelvoton. Johan tuo yli 4 vuotta puksutti - aika hyvin kun samassa ajassa ollaan päästy jo 3. pyykinpesukoneeseen ;(.

Ötökät pisti naaman ruttuun koko aamupäiväksi. Iltapäiväksi olin varannut jumpan - tutustumiskäynti LadyLine kuntoklubilla - ja pyöräilin kaupunkiin suu edelleen mutrussa. Jumppa olisi takuulla yhtä huono kuin rytkytys-hytkytys-LatinDance, jonka kävin aiemmin testaamassa. Mutta DanceMix yllättikin positiivisesti - kivaa musiikkia ja simppeleitä mutta ainakin kertaalleen viihdyttäviä tanssikuvioita. Eikä ohjaaja vaikuttanut liian vaivautuneelta, vaikka meitä oli kokonaista kaksi (2) jumppaajaa. Saa nähdä uskallanko toistamiseen samalle tunnille noilla kupongeilla, jotka sain Miialta LadyLinen bileissä (varsin hauskat - en ois ikinä uskonut, että nauttisin drag-esityksestä, mut yllätysesiintyjä Pola Ivanka veti kunnon shown - lauloi Paula Koivuniemeä ja kumppaneita varmaan komeammin kuin alkuperäiset ;)

Poljin jumpasta kotiin hyräillen hassuja iskelmiä vaikka satoikin kaatamalla. Positiivinen liikuntakokemus pelasti siis taas yhden illan, mutta muistutteli samalla siitä, miten paljon syysjaksamiseni on kiinni Huhtarin jumppalukujärjestyksestä: onko Terhin takuupiristys-aerobic jatkumassa vai ei...

Jääkaappikatastrofista selvisin livistämällä kaupungille - jälkiselvittelyt (korjaaja, vakuutusyhtiö) jätin ystävällisesti miehelle, joka vielä nukkui. ALE-terapia sai hymyilemään iltaan asti, mutta sitten tajuntaan iski stressi ELOkuun lopun mahdollisista koettelemuksista. Mies palaa työreissulta Kiinasta (!!) perjantaina, ja se viikonloppu on lähimpänä hänen mummonsa 90-vuotispäivää. Minähän se pääkuski meillä olen, mutta hieman vähemmän väsyneen ja rähjääntyneen apukuskin voisin huolia OULUn matkalle. Riepoo jo valmiiksi ajatus, että pitäisi surauttaa noin valtava turnee pelkästään synttäreille, kun olisi ei-sukulais-tuttujakin, joita haluaisi tavata sen kerran kun niin kaukana käy (sukubileet kuulostais muuten ihan kivalta - ajoitus vaan mättää).

Ai niin. Muistinko mainita, ettei mistään juhlista ole ollut vielä mitään puhetta? Murehdin siis kutsua, joka EHKÄ on tulossa joskus kuukauden päästä! Ja sellanen pikkusivuseikka (... hah, en huijaa edes itseäni - tämä se eniten stressaa), että itse haluaisin viettää tuon viikonlopun juhlimalla aamuyöhön Kouvolan Vaakunassa. Riemu Peten kesätauon jälkeisesti keikasta lähes mun kotikulmilla loppui lyhyeen... Tulen totisesti tarvitsemaan kasapäin pieniä ruttuturvansuoristusiloja kun aloitan tämänkin murehdinnan näin hyvissä ajoin!

Jälkikommentti 18.7.2008: Kummasti asiat selkeytyy kun niistä kirjoittaa ja/tai valittaa ääneen. Parin päivän kypsytyksen jälkeen ollaankin lähdössä ennakko-onnittelemaan Oulun mummoa viimeisen kesälomaviikon kunniaksi. Tampereen suunnalle sovittu reissu "hieman" venähtää, mutta ehdottomasti mukavampi ajaa yhteensä n. 18 tuntia n. 5 päivässä nyt kuin 14 tuntia 2 päivässä syksymmällä ;) Eli eikun pakkaamaan (vaikkei vielä päätetty onko lähtö huomenna vai ylihuomenna ;)

Kommentit