Se alkaa taas

Idols nimittäin, ja tahdon jo näin ennakkoon esittää julkisen anteeksipyynnön sille, kenet satun poimimaan suosikseni. Tulet todennäköisesti menestymään kisassa, mutta valmistaudu sen jälkeen putoamaan korkealta. Jos aloitetaan pienemmistä suosikeistani, niin kuka on kuullut Larnoksen pojasta sen jälkeen kun lakkasi "salaseurustelemasta" oman kautensa todellisen menestyjän kanssa? Aika hiljaisia on olleet kauden voittajankin kuviot viime aikoina, joten pahoittelut siitäkin kannustuksesta - en vanhana kasarihevifanina voinut sille mitään! Aiemman kauden veljespari - alkukarsintasuosikkini ja se toinen joka voitti koko roskan - tipahtivat myös aika livakasti tähtitaivaalta. Sehän oli selvä, koska olin käynyt parilla heidän keikallaan ja viihtynyt erinomaisesti. 

Koopilla menee sinänsä yllättävän mukavasti nyt kun pahimmat Anna Puu-vertailut ovat unohtuneet - hän satsaa intiimimmän mittakaavan akustiseen musiikkityyliin kuten kai halusikin. Aiempi suursuosikkini, joka ansaitsisi jo rauhan maininnoilta tässä blogissa, taisi vetäytyä muihin hommiin omasta tahdostaan, mutta suuren tähden uraa olisi tuskin toisenlaisellakaan tahdolla saavuttanut. Pienimuotoisen bilebändipaluun ansiosta sain onneksi mielenrauhan hänen suhteen - keikoilla on edelleen upeaa, muttei sentään elämää suurempaa. Vaikka ne taas loppuisivat, tuskin särkisin sydäntäni yhtä tehokkaasti uudelleen - saman tyypin takia...

Nythän elän de ja vu:ta - itken seuraavaa hukkaan heitettyä levyhelmeä. Tai no, onhan se koskettanut minua ja monia muitakin, syvästi, mutta suuri yleisö ei tiedä siitä mitään, kiitos radiomusiikkitoimittajien täystyrmäyksen, sekä matalan profiilin markkinoinnin - niin matalan, että taisi tulla Sonyn kynnysmaton alta. Saatiin lopulta musiikkivideo, tuo alle upotettu, mutta paljonko siitä on hyötyä tässä vaiheessa, kun levy on - toivottavasti, edes levyalen myötä - kaupoista loppunut? Pyörähti se pari kertaa Voicella, uutuusvideokoosteissa, mutta kai sitten vaan esimerkkinä kaikesta kurasta, mitä kanavalle tarjotaan, mutta älytään olla näyttämättä sen enempää. Ehkä nyt Idolsin alkaessa jollain käy mielessä, että mikähän se vastaava mutta huonompi formaatti oli mitä välillä kokeiltiin - kukahan sen voitti, kun ei siltä kai levyäkään tullut?

Turhauttavaa tämä on, mutta toivoa tuo se, että tämä "uusi tyyppi" on vain muusikko - siis "vain" siinä mielessä, että on täydeltä sydämeltään muusikko, eikä muusikon uralle hetkeksi heittäytyvä muun alan ammattilainen. Hän ei taatusti harhaudu tekemään muuta, kun ei taida muuta osatakaan. Sydän sykkyrällä toivon, että hän saisi tehdä juuri sitä, ja mieluummin sisätiloissa - studiossa ja keikkapaikoilla - kuin kaduilla...