Järjen kierrätys jätteisiin

Hömppäblogisti tarttuu vaihteeksi maailmanparannusaiheeseen, vaikkei kiihkeä viherpiipertäjä olekaan. Ekologiset valintani (muovikasseja ei osteta, ruokaa ei haaskata...) perustuvat ennemmin piheyteen kuin aatteeseen, mutta järkeä yritän käyttää. Toisin kuin kaupungin päättäjät jäteasioissa.

Meillä läntisessä Lappeenrannassa on jonkin aikaa toiminut nelilokerokeräys, eli saamme lajitella kartonki-, metalli- ja muovijätteet omaan kuivajätesäiliöön, ja ne noudetaan kaikki kerralla samaan hintaan. Uusi pykälä pakottaa kilpailuttamaan jätehuollon alueittain - mikä on toki järkevää, ettei joka firman roska-auto rullaa samaa katua vuorotellen - mutta kun vain yksi jätehuoltoyhtiö tarjoaa nelilokerotyhjennystä, se on tasapuolisuuden vuoksi päätetty kieltää.

Kuka nousee barrikadeille siitä, että toiset kuntalaiset saavat kierrättää jätteensä paremmin tai helpommin kuin toiset? (“Jos ME ei saada pelastaa maailmaa, niin ei kyllä muutkaan!”).

Asiaa on verrattu terveydenhuoltoon, jonka pitäisi olla kaikille kuntalaisille tasavertainen. Kuka kehtaa väittää, että Joutsenon takametsissä tai Luumäen rajalla asuva pelastuu yhtä todennäköisesti saadessaan sydänkohtauksen kuin keskussairaalan kupeessa kuukahtava? Rakennetaanko samalla sakkorinki lyhytmatkalaisten ambulansseille, jottei kenenkään hoitoonpääsy olisi nopeampaa kuin muiden? Ja kielletään toki myös julkinen liikenne, kun ei se kuitenkaan kaikkien luokse ulotu yhtä kattavana. Määrätään kaikki lapset kotikoulutettaviksi, koska koulumatkoissa väkisin on eroa - ja tiedä vaikka jonkun koulun opetus olisi laadukkaampaa kuin toisten.

Listaa voinee jatkaa loputtomiin, mutta kaikissa esimerkkitapauksissa paremmat palvelut hyödyntävät tiettyjä henkilöitä, esim. sydänkohtauksesta pelastunutta lähipiireineen, selvästi enemmän kuin muita kuntalaisia. Tasa-arvoperusteluilla nuo kaikki muutokset pitäisi toteuttaa ennen ympäristöystävällisemmän jätehuollon kieltämistä. Eikö osittainenkin parannus kierrätyksessä ole kuitenkin meidän kaikkien etu?