Kävi niin kävi näin

Juhlapäivä

Valkotakkisten visiitin välttämiseksi aloitan mainitsemalla, etten toki oikeasti usko, että ajatuksen voimalla vaikuttaisin muiden ihmisten asioihin tai tekemisiin, tai erityisesti nyt tässä tarinassa mainittujen suosikkiartistien urakäänteisiin. Vitsi siitä, että fanituksellani kiroan suosikkini menestymättömyyteen, on vaan vaikuttanut turhan todelta - albumit ovat odotelleet seuraajaa turhaan tai ainakin turhauttavan pitkään, radioaallot eivät ole kannatelleet kappaleita, ja poikkeukselliselta radiohittimieheltäkin myytiin levy-yhtiö alta. Senpä takia voin nyt lausahtaa yhtä totena senkin, että näköjään kannattaa luovuttaa, piilottaa pienimmätkin toivonrippeet pöytälaatikon takanurkkaan, lyödä hanskat pölyttyvälle hattuhyllylle, ja innostua jostain ihan muusta, niin johan alkaa tapahtumaan.

Kiitän nyt siis vielä ihan vierasta Auroraa siitä, että "omat" artistini vapautuivat hieman höyrähtäneen fanin langettamasta kirouksesta. Veivaamalla lähes ennennäkemättömällä innolla minun musiikkimaailmassani hyvin yllättävän artistitulokkaan kappaleita, annoin "musiikin tehdä taikoi" (Se soi), ja niin päästiin tähän suurten uutisten juhlapäivään.

Ensin täytyy tunnustaa, että tapaan "vaania" suosikkejani netissä. Kun muutaman vuoden seurailee artisteja, joiden kiertueita ei mainosteta käytännössä mitenkään, oppii käyttämään tarkennettua google-hakua keikkalistan korvikkeena. Moni pikkupubikin ymmärtää nykyään some-markkinoinnin merkityksen, ja vaikkei ymmärtäisi, tietoa keikoista saattaa valua nettiin vaikka jonkun lehden menopalstan kautta. Aamun katsaus viime päivien nettiuutisiin ilahduttikin Lahden Teerenpelin tapahtumakalenterilla, joka kertoi, että Ilpo Kaikkonen alkaa isännöidä kuukausittaista live-klubia. Eksyin heti haaveisiin unelmakomboista - ainakin Koop Arponen on baarin vakioesiintyjiä, ja taatusti "oman genrensä huippuartisti", jollaisia klubi lupailee vierailijoiksi. Ja minähän innostuisin helposti lähtemään klubibändin keikalle ilman vierastakin.

Yksi keikkatieto on jo iso ilo. Tässä tuli monta mahdollista kerralla, mutta uutinen tipahti taustalle ennen kuin ehdin sitä hehkuttaa. Ihan ilman google-haravointia silmille lävähti päivitys Elias Hämäläisen levytyssopimuksesta, suoraan levy-yhtiöltä. Toivon lähes totaalisesti heittäneelle lupaus EP-levystä vuoden puoliväliin mennessä on sen luokan uutinen, ettei sen upeudelle ole sanoja. Neljä vuotta odotusta ja pettymyksiä, sekä studiokuulumisia kuulematta tuotoksista nuottiakaan, on toki opettanut skeptiseksi, mutta nyt julkaisusuunnitelmat vaikuttavat vihdoin nytkähtäneen merkittävän, uskottavan, askeleen eteenpäin.

Sulattelin riemu-uutista parin tunnin jumppareissulla, ja palatessani vilkaisu Facebookiin meinasi pudottaa minut penkiltä toistamiseen. Ilpo oli ihan itse, kuin sivumennen, Terveiset sinne taivaaseen -videon miljoonan youtube-katselun kunniaksi, ilmoittanut, että uutta on tekeillä. "Helmikuussa studioon" kuulostaa sen verran konkreettiselta, että uskallan alkaa toivoa kevät- tai ainakin kesäsinkkua. Sikäli tämä ei osu "kun lakkaa turhautumasta, alkaa tapahtua" -teemaan, että Ilpon uutuusmateriaalia olen odotellut hyvinkin tyynesti. Vanha on kelvannut niin hyvin, että neljän kappaleen Aurora-silmukka on ensimmäisenä onnistunut jyräämän sen autoradiostani useammaksi viikoksi. Toki parin viime vuoden aikana on monta muutakin levyä koekuunneltu, mutta aina palattu "kotiin", viimeistään pitkien ajomatkojen loppusuoralla.

Uutta Eliasta on odotettu paljon pidempään ja kiihkeämmin, mutta toisaalta kun Ilpo julkaisee, niin se on oikeasti uutta. Eliaksen kohdalla jännittävintä on se, mitkä kappaleet hän EP:lle valitsee siltä tuplalevylliseltä, mitä on keikoilla jo kuultu, ja toki se, että ymmärtääkö yleisö niiden hienouden. Onneksi minun ei tarvitse vertailla eikä valita, vaan ottaa kiitollisuudella vastaan kaikki mitä tulee. Ongelmiin joudun vain, jos molemmat julkaisevat samanaikaisesti - mikä tämän päivän perusteella vaikuttaa hyvinkin todennäköiseltä sattumanoikulta - ja hajotan pääni miettimällä kumman julkkarikeikalle menen. Ensihätään päätin viimeistään nyt lähteä Auroran levyjulkkareille - onhan hän paitsi musiikillaan ihastuttava yllätyssuosikki nyt myös koko oman hullun musiikki-Matrixini uuteen kukoistukseen pölläyttänyt perhonen.

Kommentit

  1. Onnittelut Juhlapäivänä. Elias, levytyssopimus?????????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eihän se oikeasti ollut kuin "sopimus", jostain... Keikkamyynnistä? Markkinoinnista, jos saa levyn itse kasaan? Pahanlainen väärinkäsitys ja pettymys oli se, mutta toinen puoli tarinasta toteutui hienommin kuin osasin haaveillakaan (neljä kuudesta Teerenpelin live-illasta tuli nautittua, alkaen super-unelmakombosta Ilpo+Aurora - ja Ilpon levy tilattu ja liput julkkarikeikalle ostettu :)

      Poista

Lähetä kommentti