Kävi niin kävi näin

Taikaa

Liekö koskaan yksittäinen kappale törmännyt blogin vakioteemoihin yhtä monesta suunnasta kuin tämä. Olen toistuvasti prosessoinut oivallusta, että olen sydämeltäni suomi-musiikin ystävä, vaikka moneksi vuodeksi britti- ja jenkkijuuristen artistien matkaan ajauduinkin. Nyt oivalluksen suurin myötävaikuttaja julkaisi biisin kahdella kielellä - tietenkin heti kun olin omassa päässäni hieman halveksinut vastaavaa "tuplavarmistelua" Hetki lyö eli Beat the Clock -sinkun kohdalla. Sen julkaisseen Ilari Hämäläisen uraa olen seuraillut jo vuosia, harmitellen, ettei tyyppi ja ääni sittenkään oikein säväytä, vaikka asennetta ja yritteliäisyyttä miten ihailisin. Siinä tosin tökki myös lainakappaleen käyttö - ja happamat pihlajanmarjat. Markus Hämäläiseltä olisin ottanut kyseisen keikkabravuurin ja aitoamerikkalaisen käännöksen studioversiot vastaan riemusta kiljuen.

Ilpon Magic - Emilia ja Valtteri Bottaksen rakkaustarina kansainväliselle tuttavapiirille tulkattuna - oli ensikuuntelulla hämmentävä. Rakas ääni kuulosti vieraalta, vaikka Ilpo keikoillaan lainaakin sujuvasti myös englanninkielistä. Kappale jää kiehtovana kuriositeettina soittolistalleni, muttei solahda sieluun samalla tavalla kuin Ilpon suomenkielinen materiaali. Teinipoikani tokaisi, että biisi kuulostaa käännetyltä, ja sitähän se nimenomaan on. Tyyliltään suomalainen pop-iskelmä toistaa suomalaisen pop-iskelmän tarinan. Ei tämä muka täydellinen vertailutilanne siis kerrokaan mitään siitä, voisinko vielä rakastua englanninkieliseen musiikkiin - se olisi lähtökohtaisesti erilaista.



Alkuperäinen on aidompi, mutten lumoutunut siitäkään yhtä totaalisesti kuin Ilpon alkuvuodesta ilmestyneestä albumista, mikä sekin kietoutuu kotoisasti Hömppiksen filosofiaan. Kaiken, mitä artistisuosikki tekee, ei tarvitsekaan olla "parasta ikinä". Ehkä kappale, jota ei alunperin julkaistavaksi tarkoitettukaan, identifioituu hieman liikaa yhden onnellisen parin tarinaksi. Edellinen myös perhejuhliin kirjoitettu kappale, Ei paha pysty sinuun koskemaan,  liikuttaa ihan eri tasolla. Silti olen suunnattoman kiitollinen, että häälaulukin saatiin kuunneltavaksi - kauniiksi, ylimääräiseksi ilonaiheeksi, ennen kuin älysin edes ruveta haaveilemaan Ilpon uudesta musiikista. Ja kun olen vuosikaudet vouhottanut musiikin taiasta ja taianomaisista äänistä, on hykerryttävää saada musiikkimaailmaani kirjaimellisesti Taikaa.



Kappaleen lisäksi ihastuttaa se, että tässä nyt on entistä ilmeisemmin tyyppi, jossa yhdistyvät ääni ja asenne, tunne ja järki, sekä taide ja tekeminen. Jos lapsuudenystävä, joka sattuu olemaan tunnettu urheilusankari, pyytää julkaisemaan biisin, kannattaa todellakin tarttua tilaisuuteen. Ilpo saa uusia kuulijoita - toivottavasti edes pieni osa Bottaksen valtavasta fanikunnasta tykästyy Taikaan ja Ilpon muuhun musiikkiin - ja alalla kovin tarpeellista julkisuutta. Valtteri taas saa ihanan muiston itselleen ja vaimolleen, ja romanttisen herrasmiehen imagon, mistä tuskin on haittaa lajissa, jossa tuottoisat sponsorisopimukset ovat lahjakkaallekin elinehto. Ja tällaisista win-win-tilanteistahan minä intoudun aivan erityisesti - yhteistyöstä, missä molemmat voittavat. Tukemalla toista voi todellakin auttaa itseään - ja parhaassa tapauksessa tuottaa iloa muillekin.

Kommentit