Koukkaan takaisin keikkaraporttieni aikajanalle eli maaliskuulle, jolloin minun piti lähinnä vaan odotella tulevaa Teeriklubia. En ollut ajatellut, että Scandinavian Music Group olisi niin "minun juttu", että minun kannattaisi kiinnittää sille lauantai-iltaa. Ainahan siihen saattaisi tupsahtaa jotain tärkeämpää! Ei tupsahtanut, mutten silti jaksanut harmitella, että keikka Nuijamiehessä oli myynyt loppuun. Pieni hymyilyttävä kohtaaminen Nuijalla viikkoa aiemmin saattoi kuitenkin edesauttaa edellisiltana silmään osuneeseen lipunmyynti-ilmoitukseen tarttumista. Menisin sittenkin, mutta ihan iisisti - ajatus oli istua keikan ajan mukavassa punaisessa penkissä. Kun seisomatila lavan edessä alkoi täyttyä, huomasin, että paikaltani näkisin vain seisovien selkiä. "En kestä keikkaa, jos en näe bändiä", tokaisin ventovieraalle vieruskaverille, ja ujuttauduin viime hetkellä lavakaiteen äärelle.
 |
| Scandinavian Music Group @ Kulttuuritila Nuijamies 14.3.2025 |
Olin vuorokauden varoajalla ehtinyt hieman valmistautua eli kuunnella yhtyeen musiikkia. Tunnistin siis muutakin kuin Hölmön rakkauden (live). Pari kertaa olin vähän hölmistynyt, kun muu yleisö innostui valtavasti jostain ihan vieraasta introsta, mutta muuten viihdyin erityisesti eteeni osunutta Paapua seuraillen. Ennakkotietämystäni bändistä kuvastaa se, että kaivelin pitkään kuormittuneiden aivojeni syövereihin kadonnutta Terhi Kokkosen nimeä, ja varmistin vasta keikan jälkeen, että solistit tosiaan ovat siskoksia. Joel Melasniemi soitteli lavan toisella laidalla, mutta hänellä oli - Lilin & Lunan taannoisella keikalla mukana olleena ja duon tuotantoon vahvasti vaikuttavana - roolinsa siinä, että tulin lähteneeksi. Kokemus oli hyvä, muttei herättänyt tarvetta kokea bändiä pian uudestaan. Tämänhetkisessä keikkahullunmyllyssäni sekin on hyvä - minun hölmölle musiikkirakkaudelle riittää kohteita muutenkin.
 |
| Teeriklubi 20.3.2025: Pasi Jääskeläinen ja Koop Arponen |
Sen odotetun maaliskuun Teeriklubin piti olla erityistapaus, mutta totesin sen asettuneen tavanomaiselle Teeriklubi-tasolle. Koop Arposen ensimmäinen vierailu klubilla lokakuussa 2022 oli tuntunut elämää suuremmalta - musiikkimaailmani eri haarat kietoituivat silloin ihanalla tavalla yhteen. Olihan nytkin ihanaa - varsinkin odotteluseurassa viihdyin valtavan hyvin - mutta se, että Koopin tähdittämä setti toisteli aivan samoja standardilainoja kuin toisellakin vierailulla helmikuussa 2024, oli lievä pettymys. Tai pettymys on ehkä väärä sana - sainhan juuri mitä odotinkin, mutta ilman pienintäkään nostattavaa yllätystä.
 |
| Teeriklubi 20.3.2025: Koop Arponen ja Ilpo Kaikkonen |
Onhan Koop aina vaan hurmaava, ja hänen äänensä upea, mutta jo Idols-kisan aikana roihahtanut fanitus taisi polttaa itsensä loppuun. Oli äärimmäisen selvää, että illan kahdesta solistista Ilpo on nykyään se "minun tyyppi", johon hurahdin hitaammin mutta kestävämmin. Koopinkin setistä vaikuttavin esitys oli Take me Home Country Roads (live), jossa Ilpo lauloi vahvasti mukana - aivan kuten edelliskerrallakin. Vaikka pidän enemmän Ilpon omista ja kotimaisista, vaikutuin ja nautin hänen harvinaisen kansainvälisestä setistä ennen Koopin vuoroa. You give love a bad name (live) on merkittävä biisi keikkahulluuteni alkumetreiltä ja toimii tämän tuoreemmankin (vasta 14 vuotta seuraillun) sankarin esittämänä. Merkittävää oli myös nähdä Ilpon uusi upea akustinen kitara, ja karsia mielestäni huoli, että ura rapistuisi sen alusta asti raavitun Takaminen mukana.
 |
| Ellinoora: Melankolisten laulujen klubi @ Tavastia 21.3.2025 |
Lahdesta jatkoin Helsinkiin Ellinooran Melankolisten laulujen klubille. Tavastian ovella oli jo pitkä jono puolisen tuntia ennen sen avaamista, joten minulle niin mieluisaan eturiviin ei ollut asiaa. Asetuin suosiolla katsomon portaisiin ja tulin seuranneeksi keikkaa etäämmältä myös henkisesti. Vaikutuin aikoinaan Leijonakuninkaasta ja ihastuin raikkaan erilaiseen artistiin, mutta mitä suuremmaksi Ellinooran ura on kehittynyt, sitä pienemmin ja ulkopuolisempana sitä seurailen. Tuoreemmatkin biisit, kuten Kirje (live) ovat huikeita ja esiintymisen intensiteetti vertaansa vailla, mutta jotenkin se kaikki on minulle nykyään vähän liikaa. Nautin toki keikasta, mutta se ei vahvistanut tunnetta, että haluan kokea Ellinoora-spektaakkelin Nokia areenalla marraskuussa. Päinvastoin, se herätti epäilyksen oliko lipun osto ollut virhe. Ostin sitten kuitenkin myös junaliput Tampereelle heti kun niitä loppusyksylle sai - onhan helpompi vaan mennä kuin arpoa, saati jäädä miettimään olisiko sittenkin pitänyt.
Välissä tuli tehtyä yksi vähän erilainen reissu. Keikkamatkailun kanssa yhteistä oli kuitenkin se, että tietty asia ja ajankohta saivat lähtemään. Kävimme mieheni kanssa kokemassa Pokémon Go -peliin liittyvän tapahtuman Milanossa emmekä olleet läheskään ainoat sitä varten Italiaan matkustaneet. Milano itsessään ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta kuin aiemmallakaan visiitillä vuosia sitten, mutta viihtyihän siellä kun oli mielekästä tekemistä - ja sopivasti ruoka-, kahvi- ja viinitaukoja.
 |
| Suvi Teräsniska: Seuraavassa elämässä @ Kulttuuritalo Virta Imatra 3.4.2025 (Säestämässä Peter Engberg, Ansku Mellanen, Leri Leskinen ja Risto Niinikoski) |
Tiistaina palasin maahan ja torstaina kuulin Suvi Teräsniskaa Imatran tutussa konserttisalissa - siinä missä eturivi-istujan jalat ulottuvat lavan reunalle. Mukana oli hyvä ystävä, jonka kanssa on kierretty lähinnä Arja Korisevan konsertteja, ja ilta paikkasi sitä, että hän oli estynyt Arjan viime syksyn juhlakonsertista. Söimme hyvän illallisen lähistöllä ja asetuimme lumoutumaan Suvin huikeasta laulunlahjasta. Nimikappaleen Seuraavassa elämässä (live) ohella sykähdytti erityisesti hyvin pian konsertin jälkeen julkaistu pakahduttava, samaistuttava voimalaulu Rikki mutta riittävä.
 |
| Suomi-Pops Tops & Flops (Jari Hakuli, Juhan Goodman, Tuomas Turunen) @ Bar Q Lappeenranta 4.4.2025 |
Lauantain ohjelmaa olin arponut pitkään. Voisinko jättää omat ihanat viihdyttävät Suomi-pops, tops & flopsit väliin kilpailevan houkutuksen takia? Tilanne ratkesi sillä, että kokoonpanolle tuli toinen keikka perjantaille ja se oli vielä lähempänä, ihan kotikulmilla. Sain moikattua tutut muusikot, naurettua heidän jutuilleen ja toki nautittua musiikistakin - ja raaskin sitten karata Kotkaan.
En tiedä olisiko Katri Ylanderin keikka muuten saanut minua liikkumaan yli sadan kilometrin päähän, mutta suunta oli oikea - kotikotikonnuilla syytä käydä välillä muutenkin isäpappaa moikkaamassa - ja keikkapaikka houkutteli ylimääräisen pykälän. Hampurilaisistaan tunnettu The Van tekikin aikamoisen vaikutuksen kun astuin sisään. Katrikin sattui vetämään vielä viimeisiä soundcheck-sekunteja lavalla, joka näkyi veikeästä oviaukosta aulaan. Ruoka oli herkullista, vaikka tilasin burgerin sijaan tacoja, ja hanassa oli niin hyvä hapanoluttarjous, ettei liene koskaan ollut yhtä lähellä, että autoni jäisi keikkapaikan pihaan. Suorastaan pöhisin onnellisuutta siitä, että tuli lähdettyä. Olin kuin intopinkeä ilmapallo, joka tyhjeni kun keikka alkoi.
 |
| Katri Ylander (vasemmalla Markus Venehsalo) @ The Van Kotka 5.4.2025 |
Vika ei ollut Katrissa - hänhän on ihana ja kauniita lauluja riittää - mutta odottelun aikana mahtavilta vaikuttaneet puitteet pettivät itse keikalla. Tapaan kertoa periaatteekseni sen, että suostun käyttämään korvatulppia vain Zero Ninen keikoilla, joten oli hilkulla, etten joutunut lähtemään pakoon liian kovia volyymeja. Keikkailuun liittyy minulla vähän turhankin vahvasti keikkakuvaus, joka oli liki mahdotonta, kun savukone tuprutti lavalle jatkuvalla syötöllä. Varsinkin tuttu kitarasankari Markus Venehsalo piiloutui savuverhoon niin, että häntä tuskin tunnisti edes silmillä saati kameralla. Olihan keikassa toki hetkensä, kun kaarrettiin nostalgiselta Mansikkamäeltä (live) Katrin keikkalavoille palauttaneen Sano mulle jotain kaunista -hitin (live) pariin.
 |
| Markus Hämäläinen (Duo Gusto) @ Café Keilis Loviisa 12.4.2025 |
 |
| Iida Häkli (Duo Gusto) |
Taas olin hiipuneen hurmoksen ja "samojen vanhojen" covereiden äärellä. Tyyppi on edelleen tärkeä, mutta äänen taika laimentunut niistä ajoista kun se houkutteli melkein mihin vaan - vaikkapa kymmeniä kertoja Rymy-Eetuun (puistattaa ajatuskin paluusta sen pitkälle aamuyöhön venyvään oluthuuruiseen hulinaan). Samoihin aikoihin jännitettiin miten Markuksen kävisi Tangomarkkinoiden alkukarsinnoissa - kisassa, johon en ikinä olisi uskonut hänen osallistuvan. Riemastunut hämmästys hälveni kun sisäistin, ettei harvan tuntemalla ja somessa lähinnä poissaolollaan loistavalla laulajalla ollut mahdollisuuksia yleisöäänestyksessä Antti Railion kaltaisten nimekkäämpien, yleisöä asiaankuuluvan aktiivisesti kosiskelevien joukossa. Antille ehdottomasti soisin menestystä ja johan hän tässä myöhemmin finaalipaikkansa varmistikin, mutta Markus ei päässyt jatkoon edes tuomariston valintana. Pieni innokas keilahalliyleisö kuuli kuitenkin näytteen erilaisen rouheasta tangoäänestä Hopeisen kuun (live) muodossa.
 |
| Teeriklubi 17.4.2025: Sami Saari ja Ilpo Kaikkonen |
Seuraavaksi oltiin taas Teeriklubilla ja lauteilla ilmiselvästi yksi klubiyleisön suosikkivieraista eli Sami Saari. Myös ajankohta eli kiirastorstai suosi keikkailtaa. Kun ei ollut normaalia työperjantaita edessä hillitsemässä menoa, yleisöä suorastaan vyöryi paikalle. Onneksi olin mennyt poikkeuksellisen ajoissa - enkä silti ollut edes ensimmäisenä odottelupöytää varaamassa. Siitähän piti toki sitten nousta heti kun tanssijat blokkasivat näkymän bändiin. Tupaten täysi tanssilattia puski minut aivan kiinni lavaan, Samin nenän eteen, mutta fokukseni pysyi luontevasti hieman sivussa eli klubi-isännässä. Samilla oli mukanaan oma kosketinsoittaja, ja lavan ahtaus tai melodisten soittimien runsaus sai Ilpon vaihtamaan välillä kitaran bongorumpuihin. Oli herttaista - mutta samalla vähän säälitti - seurata miten hän lauloi ja spiikkasi rumpujen tasolle viritettyyn mikrofoniinsa. Työergonomiasta ei ollut siinä kumarassa tietoakaan.
 |
| Teeriklubi 17.4.2025: Sami Saari ja Ilpo Kaikkonen |
Vuoden paras päivä (live) sopi lyhyemmänkin loman alle ja yksi meidän klubikantisten suosikeista, Hunajaa (live), soi sen kunniaksi, että tuttu kasvo yleisössä oli esitellyt Ilpolle biisin inspiroimaa tatuointia. Samin tähdittämässä toisessa setissä hurmasivat legendaariset Ainutkertainen (live) ja Onnenkyyneleet (live). Tuoreempi Offline (live) sai kaipailemaan levyversilla mukana laulavaa Heini Ikosta, joka olisi ykköstoiveeni klubin uusintavieraaksi, kunhan klubi vaan syksyllä jatkuu - mikä toki sinällään on tärkein ykköstoiveeni, vieraista riippumatta.
 |
| Suomi-pops Tops & Flops (Juhan & Valdemar Goodman, Tuomas Turunen, Jari Hakuli) @ Pikku Pete Lappeenranta 19.4.2025 |
Yksi kevään Teeriklubi-ilta - mahdollisesti huikein tähänastisista - jää vielä myöhempään raporttiin. Tämän pätkän paketoin sillä, että Lahdesta palattuani keskityin pääasiassa perheeseen, kun tytär puolisoineen ehti Helsingistä paikalle. Kävin vain yhden pienen päiväkeikan Suomi-pops, tops & flops:in pääsiäisturneesta, eli jo lähes legendaariset Pikku Peten iltapäiväkaljatanssit. Iltaöiset keikat siellä täällä lähistöllä saivat olla kun vedin poikkeuksellista voittoputkea Terraforming Mars -lautapelissä, jota on jo useampi vuosi pelattu lähes joka ilta kun rakas nuorisomme Helsingistä rantautuu Lappeenrantaan. Pelin keskimääräinen kesto on kolmisen tuntia eli suurin piirtein tavallisen keikkaillan verran. Välillä elämäni on sellaistakin, vaikka tämä blogi ja somekanavat huutavat muuta.
Kommentit
Lähetä kommentti