Suurimmat unelmat

Tässä kohtaa keikkaraporttijono tuntuu lähes loputtomalta. Ei tässä ole humahtanut ohi vain kokonainen keikkakesä vaan tietyn teeman ympärillä kaikkien aikojen keikkakesä. Se pääteema oli Zero Nine, mutta sekaan kietoutui muutakin ihanasti toistuvaa. Olisi ehkä tehokkaampaa käsitellä "toistokeikat" kerralla, mutta kahlaan kuitenkin kesää kronologisesti, elämys kerrallaan.

Mika Ikonen & "Hyvinkää Allstars" (Pasi Jääskeläinen, Niko Berg, Sami Kujala, Anssi Häkkinen)
@ Villatehtaan kesäterassi Hyvinkää 24.6.2025

Toukokuussa Zero Nine -keikkaa oli joka toinen viikko, mutta vähän ehdin muutakin. Jälkimmäisenä väliviikonloppuna retkeilin Hyvinkäälle paikkaamaan täsmälleen vuodentakaisen katumuksen. Silloin Mikan ja Käsityöläisten keikka jäi väliin perjantai-iltapäivän työhidasteen ja hääpäivän takia - ja koko kesä uhkasi jäädä ilman Mika-kohtaamista. Nyt keikka osui lauantaille ja miehen "raahasin" hääpäivän kunniaksi mukaan (hän lienee jo oppinut, että turha ehdotella luksusristeilyjä kun rouva tahtoo ennemmin Hyvinkäälle). Keikka vaikutti turhan erityiseltä missattavaksi, kun Mikan vakiosäestäjiä täydensivät Pasi ja Sami, eli puolet Teeriklubin housebandista. Mielikuvat tihkusateisesta illasta jäivät kuitenkin hailakoiksi. Selkein muistijälki on Mikasta loikkaamassa lavalle kun Pasi jo valmistautui aloittamaan hänen puolestaan. Olin jopa hieman pettynyt, ettei Pasi lauluvuoroa saanut, mutta samalla hymyilytti Mikan rentous korttelien päässä kotoaan. Hän vaan nakkasi reppunsa lavan nurkkaan ja tarttui mikrofoniin. Ilahduttavaa oli myös se, että Mika testaili omia biisejään tulevaa julkaisukeikkaa varten. 

Pyry Aalto & Luonnonvoimat @ KULT Helsinki 29.5.2025

Albumijulkkarit vietetiin seuraavana torstaina Kulttuuritalon KULT-klubilla, ja sinne suunnattiin Zero Nine -paidoissa. Oulu kutsui viikonlopuksi, ja seuralaiseni oli ihanan valmis kurvaamaan sinne Helsingin kautta, vaikkei ollut Mikaa koskaan livenä kokenutkaan. Majoituimme ja marssimme kohteeseen, matkalla erityisesti tulevasta 8.8. Tavastia-keikasta "ilosanomaa" levittäen - paitamme kiinnittivät siis hyvässä hengessä huomiota. Odotettuamme hetkisen ovien avautumista päädyimme suoraan vastaan tulleen Mikan halaukseen, mistä ystäväni yllättyi, kun ei sillä sekunnilla ehtinyt tunnistaa koko tyyppiä. 

Vaikka ajatukset hieman - ja hetkittäin aika paljonkin - karkailivat kohti pohjoisempaa pääkohdettamme, ilta oli sykähdyttävä. Mika käytti lämmittelijästään samaa "parhaan saa itse tekemällä" -läppää, mitä itse olen käyttänyt tyttärestäni keikkaseurana: illan avasi hänen oma poikansa Pyry Aalto Luonnonvoimat-yhtyeineen. Aiemmalla Feenix-taiteilijanimellä häneltä kuultiin räppiä, mutta nyt taiteellisempaa pop-iskelmää. Pienellä ennakkoperehtymisellä osasin ihastella mm. Puutarhaa ja Maasta olen tullut -uutuutta (live). Tätä raporttia vihdoin viimeistellessäni soittolistallani pyörii vielä koukuttavampi Paratiisin lapset. 

Mika Ikonen & Pontikkapojat @ KULT Helsinki 29.5.2025
(Pete Tolonen, Anssi Häkkinen, Niko Berg, Tuomo Kovalainen ja Pasi Jääskeläinen.
Kuvasta puuttuvat kitaristi Jussi Turunen ja lavalla vierailleet Mikan pojat)

Vakuuttavasti illan avannut poika houkutteli paikalle nuorempaa yleisöä kuin me isän keskimäärin keski-ikäiset fanit olemme. Pyryn ystävät ja bändikaverit jäivät pitämään tunnelmaa yllä ties millä rivitansseilla pääesiintyjän ajaksi. Ei isä silti pojan varjoon jäänyt kun marssitti lavalle koko albumilla vaikuttaneen kokoonpanon, eli Käsityöläiset vahvistettuna XL5-kollega Pete Tolosella, Jussi Turusella ja minun lempikitaristi Pasi Jääskeläisellä. Myös Mikan kuopus nähtiin taustalla tamburiinin kanssa. Illan hienompia hetkiä olikin Mikan ja Pyryn yhteinen Hullu maailma (live, alla), jonka aikana lavalla oli isä ja molemmat pojat (esikoistytär oli yleisössä). Huikeita yllätysvieraitakin nähtiin, kuten yleisön joukosta lavalle pujahtanut Annika Eklund! Vaikka tuoretta albumia juhlittiin, kuultiin myös vanhempaa tuotantoa, kuten Kesäkuun aikaan (live) ja minulle ehkä ikuisesti tärkein Kaikki on oolrait (live). Suurimmat unelmat (live) julkaistiin heti keikan jälkeen, mutta sen kuuntelu jäi minulla siinä kohtaa yhteen testikertaan. Seuraavat päivät mentiin taas ihan muulla täsmämusiikilla.

Kuun pimeä puoli @ Toppila-klubi Oulu
31.5.2025

Oulun Toppila oli toukokuun kolmesta Zero Nine -keikasta ensimmäinen, joka julkaistiin, ja ehkä hyvä niin. Joku tylsä järki olisi saattanut jyrätä sen meiltä, jos olisimme heti tienneet, että saisimme kokea kaksi muuta keikkaa paljon lähempänä juuri ennen. Kolmen hengen Etelä-Karjala-delegaatiostamme yksi jumahti työesteeseen, eikä meillä muillakaan alkuun ollut kuin keikkaliput kiinnitettynä, koska ajatus oli ratatyöhidasteiden takia autoilla Ouluun. Torstain Helsinki-koukkausta suunnitellessamme huomasimme, että junat kulkisivat vielä perjantaina. Vältimme siis sekä pitkän ajelun että keikkapäivän korvaavat bussit ja päädyimme kohteeseen vuorokauden etuajassa. Kerrankin oli aikaa pyöriä turisteina eikä vain singahtaa keikkapaikan ja yösijan kautta paluumatkalle. Ouluun järjestyikin erityisen kivaa ohjelmaa, alkaen illallistapaamisesta tärkeiksi ystäviksi tulleiden bändin T-paitamyyjien kanssa. Roolimme heidän talkooapuna vahvistui ja "virallistui" - taas yhtenä uskomattomana lisäkierteenä elämänmittaiselle fanitukselle. On ilo häärätä mukana ja sitten täydellä ymmärryksellä tipauttaa hanskat showtimen lähestyessä. Keikan aikanahan meitä "faniapulaisia" ei voi myyntipöydän äärellä pidätellä.

Keikkapaikalla vaihdoimme hetken päällä käväisseet mekot asiaankuuluviin "heimopaitoihin" ja ryhdyimme kantamaan fanituotelaatikoita. Bändiläisiä alkoi tupsahdella sieltä täältä ja soundcheckiäkin seurailtiin etäältä, häiritsemistä vältellen. Miten erilaisen lumoavalta Angel kuulostikaan koruttomana kokeiluversiona (saati sitten itse keikalla)! Ensimmäisen varsinaisen lavavuoron sai Kuun pimeä puoli -yhtye, jota olen nyt kuullut ennen Zero Ninea jokaisella kolmella Toppila-käynnilläni. Vaikka olenkin hitaasti lämpiävä, voinen tässä kohtaa todeta, että tuskin tulen bändistä suuremmin innostumaan, mutta kuuntelisin toki mielelläni, jos lämmittelyperinne jatkuisi. Muutaman räpsäyksen perusteella fiilistelin illan kuvaamista, mutta pääesiintyjän kunniaksi käynnistetyt savukoneet tekivätkin sen toivottomaksi. Toisaalta äänentoiston lempeys ilahdutti. Tämän bändin takia voin taipua käyttämään korvatulppia, mutta ilman niitä kuuntelu ja varsinkin mukana hoilaaminen on nautinnollisempaa.

Zero Nine (Kepa Salmirinne) @ Toppila-klubi Oulu 31.5.2025

Koko baarissa ja varsinkin eturivissä oli tiivis tunnelma. Erityisesti hymyilytti vieressä riemukkaasti eläytynyt nuori nainen, joka tunnistettiin yhden muusikon tyttäreksi. Kyllähän bändin kelpaa soittaa kun on sitä parasta "itse tehtyä" yleisöä fanittamassa! Tutut timantit tarjoiltiin lavalta, yleisö hoilasi Kepan käskystä Never Stop Runningia (live) ja kaikkea muuta käskemättäkin. Nyrkit viuhtoivat ilmaa ja musiikkimaailma tarjoili parastaan. Keikan jälkeen oltiin hetki oletettua  pidempään kiinni talkoohommissa ja bändin viimeiset tekivät lähtöä takahuoneesta kun sinne ehdittiin. Oleellisimman ehdin, eli vaihtaa Kepan kanssa pari sanaa tulevasta - kohtaisimmehan taas kahden viikon päästä. Se ja kaksi muuta huikeaa reissua jää edelleen raporttijonoon. Tämä kesä oli tosiaan Zero Nine -rintamalla ihan uskomaton. Ei voi sanoa, että suurimmat unelmat olisivat toteutuneet, kun ei älytty läheskään kaikesta koetusta unelmoidakaan.  

Välissä pääsin tämän kesän toisen "pääteeman" pariin. Kevään olin seuraillut miten Kepan "kaksoisolentona" elämääni ujuttautunut Ilpo otti biisi biisiltä haltuun toisen jo kuudella vuosikymmenellä (!) musiikkiuraa tehneen roolia. Ajatus siitä, että joutuisin odottamaan pitkälle kesään ennen kun näkisin Ilpon nuorena Ismo Alankona alkoi tuntua sen verran mahdottomalta, että oli lopulta pakko harpata pienen työesteen yli. Ymmärtäväiset kollegat lupasivat paikata puolituntisen - Turun junaan ehtiminen oli tosiaan niin pienestä kiinni! Edellisen päivän ensi-iltaan ehtiminen olisi vaatinut sen verran enemmän säätöä, että olin tukahduttanut siitä haaveilun jo aikojen alussa. Uittamon Paviljonki oli upea paikka merimaisemineen, ja odottelutunnelmat kohosivat kun kohtasin uuden lempinäyttelijäni jo ennen siirtymistä Suomirock-musikaalin kesäkauden toisena päänäyttämönä toimineeseen tanssilavarakennukseen.

Ihan tuuliajolla -musikaali (keskellä Ilpo Kaikkonen) @ Uittamon Paviljonki Turku 5.6.2025

Kiittelin suuremman yleisön laimeaa kiinnostusta eturivipaikkoihin, kun vain pari viikkoa ennakkoon lipun hankkineena sain asettua sympaattisen lavan eteen. Pitkään ei tarvinnut jännittää, kun "Ismo" asteli ensimmäiseen solistivuoroon. "Ihan tuuliajolla" -musikaalin tarina pohjautuu Juicen, Eppu Normaalin ja Hassisen koneen Saimaailmiö-risteilykiertueeseen, joka toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1981. Ilpohan on syntynyt vasta 1989 enkä itsekään kymmenkesäisenä ollut rock-maailmassa kiinni. Hassisen koneen tuotanto oli jäänyt itselleni vieraaksi kaikkien tuntemia hittejä lukuunottamatta. Juicea ja Eppuja olen kuunnellut enemmän, mikä oli tavallaan hyvä tasoittava elementti: itselle tärkeämmät biisit olivat muiden esittämiä, mutta Ilpon esittämistä tuli tärkeitä - varsinkin Tällä tiellä teki hänen versiona vaikutuksen. Koko näytelmä oli hauska ja koskettava, mutta erityisesti intoilin tietenkin Ilpon osuudesta. Oli hauska nähdä hänestä ihan uusia puolia - sekä näyttelijänä että Alangon sekopäisen taiteellista tyyliä jäljittelevänä laulajana (koin muuten kesän aikana myös aidon Ismon, mutta se tarina ei todellakaan enää tähän raporttiin mahdu).

Egotrippi @ Allas Helsinki 6.6.2025

Ehkäpä jätän loput Tuuliajolla-hehkutukset myöhemmäksi - koinhan vielä jokusen uusinnan. Seuraavan illan kohde oli kieltämättä kiinnitetty paluumatkalle Turusta, vaikka koukkaukseni sinne niin pitkään epävarma olikin. Myös keikkaseura vaikutti, eli ystäväni kanssa olimme valinneet illan, jona Vesterinen yhtyeineen avaisi keikkakesänsä. Perjantain Allas sopi paremmin molempien aikatauluihin ja lämmittelijäksi luvattu Egotrippi kiinnosti aavistuksen enemmän kuin lauantain Scandinavian Music Group (sairastapauksen vuoksi kävi tosin niin, että Egotrippi lämmitteli molemmat illat). Solisti Mikki Kauste saapui keikalle komeasti suoraan Vain elämää -leiriltä, mutta itseltäni keikka meni lähinnä bändin kuolemattomia hittejä ja illan pääesiintyjää odotellessa.

Vesterinen yhtyeineen @ Allas Helsinki 6.6.2025

Lauantain keikkaa oli mainostettu Heini Ikosen jäähyväisinä vakiokokoonpanosta, ja olimme siinä käsityksessä, että viimeistä keikkaa edeltävänä iltana olisi toiseksi viimeinen. Itsehän ajauduin Vesterisen yleisöön Heinin houkuttelemana. Heini hurmasi minut aurinkoisella karismallaan Teeriklubilla loppuvuodesta 2021 ja Kuka nyt tahtoisi (live) avasi korvani yhtyeen musiikille. Toki Tero ja koko bändi on valloittanut sydämeni, ja jo Heinin äitiysvapaan aikana paikkansa lunastanut Stella Löflund on hurmaava myös, mikä tekikin pettymyksen hänet nähdessäni erityisen ristiriitaiseksi. Iso pettymys Heinin poissaolo kuitenkin oli, ja keikkatunnelmat lässähtivät. Kun ensimmäinen näyte tulevasta materiaalista, Pöllöille kyytiä (live), ei ole ihan niin sykähdyttävä kuin aiemman tuotannon timanttisimmat, ilta herätti epäilyksen siitä, olinko varannut loppukesälle ja syksylle turhan monta yhtyeen keikkaa (ainakin loppukesä oli kuitenkin hyvä - toivottavasti myös syyskiertueen pari konserttia).

Gusto (Markus Hämäläinen) @ Sapokka Stage Kotka 7.6.2025

Turku-Helsinki-turneelta paluun jälkeen oli vain muutama tunti aikaa vaihtaa reissukamat seuraaviin. Auton nokka osoitti paluusuuntaan eli Kotkaan jo samaksi illaksi. Pääkohteena siellä olivat siskonpojan rippijuhlat, mutta edellisiltaan ajoittuvaa Guston keikkaa en voinut millään jättää väliin. Markus Hämäläisen tuoreempi bilebändi esiintyi Sapokassa, Maretariumin edustalla sijaitsevalla terassialueella. Sää oli viileä mutta kaunis, ja vanhat tutut lainabiisit viihdyttivät pitkästä aikaa. Niin suurta vaikutusta keikka ei kuitenkaan enää tehnyt, että olisin suoriutunut myöhemmin Meripäivien yhteydessä tarjolla olleeseen uusintaan. Lienee todettava, että tämä "peli" on pelattu loppuun. Elias Hämäläisen X factor -voitosta vuonna 2010 alkaneeseen, myöhemmin pehmeämmän raspin omaavaan isoveljeen keskittyneeseen seurailuun ei liity enää pienempiäkään unelma - mutta mielelläni yllättyisin positiivisesti, jos noita miljoonan taalan ääniä kuulisi vielä joskus arvoisissaan puitteissa. 

Käsityöläiset Original Trio (Mika, Anssi & Mikle) @ Granitin aukio Riihimäki 11.6.2025

Vain muutama päivä myöhemmin yhdistin tuoreemman tapauksen eli vasta kymmenisen vuotta fanittamani Mika Ikosen keikan työmatkaan. Virallinen kohteeni oli Lahdessa, mutta helppohan sieltä oli retkeillä kahden työpäivän välisenä iltana Riihimäellä. Sateisen Granitin aukion lavalla esiintyi alkuperäinen Käsityöläiset-trio pääosin parinkymmenen vuoden takaa kaikuvalla cover-ohjelmistolla. Keikka oli yleisesti erityinen, muttei erityisesti minulle. Itse intoilen Mikan omasta tuotannosta ja rohkeudesta napata viisikymppisenä "setämiehenä" haltuun nuorempienkin hittimusiikkia. Viihdyin, mutten riemuinnut joka hetkestä vastaavasti kuin parin viikon takaisilla levyjulkkareilla. Ajatukseni taisivat taas jo karkailla pohjoiseen. Kerkesin nimittäin vain käväistä kotona nukkumassa ja sitten liikuin kohti kesän kaukaisinta kohdetta - mutta se tarina saa edelleenkin odottaa.