Lyhyt matka kauas

Tuli sitten käväistyä lähes päiväseltään Lappeenrannasta Keuruun Pihlajavedellä, kokonaismatka-aika noin kuusi tuntia per suunta. Olisi se mennytkin päiväseltään, jos vaan julkinen yhteys kotiin asti olisi ollut illalla tarjolla. Ison osan matkaa mukana reissannut kaveri totesi kotiuduttuaan, että kauas ei ollutkaan pitkä matka, ja se oli täydellisen totta.

Kyse oli tietysti matkasta Koopin keikalle, eikä mille tahansa keikalle, vaan suureen kyläjuhlaan, Hattutemppuun. Koophan on tunnetusti sekarotuinen eurooppalainen, jonka koti vielä Idols-kisan aikana mahtui pakettiautoon, mutta lukuisten haastattelujen mukaan Pihlajaveden mummola on hänelle rakkain paikka. Esiintyminen siellä (ei sentään mummolassa mutta käsittääkseni hyvin lähellä) oli siis erityisen tärkeä, kuten hän hehkutti päiväkirjassaan vielä muutama päivä ennen keikkaa. Viimeistään sen luettuani olisin syöksynyt juna-aikatauluja tutkimaan, ellen olisi jo aiemmin optimoinut reittiä "mahdottomaan" kohteeseen.

Itse keikan lisäksi myös Pihlajavesi kutsui minua luokseen. Haaveilin koko nuoruuteni Kuusamonmatkasta - Zero Ninen musiikkivideomaisemiin olisi pitänyt päästä tutustumaan. Kuusamo on edelleen käymättä, vaikka legendaarinen treenikämppä on kuulemma purettu ja bändikin muuttanut Ouluun vuosia sitten. Onneksi näin aikuisena on paremmat edellytykset toteuttaa haaveitaan.

Eihän me paljon ehditty Pihlajaveden maisemia ihailla, mutta kuuluisasta kyläkaupasta ostettiin eväitä, ja katseltiin hillityn kunnioittavasti portin ulkopuolelta hautausmaata, jonne idolin isä ja isoisä on haudattu. Hieman huvitti, että olin kuvitellut itseni talsimassa reissurepun kanssa idyllistä maalaishiekkatietä - tilataksi asemalta juhlapaikkana toimineelle urheilukentälle kiisi kyllä ihan asfaltilla. Mutta kaikenkaikkiaan tuntui vain hyvältä olla siellä, nähdä edes aavistus paljon puhutusta rauhan tyyssijasta.



Pakko ehkä uskaltaa varovasti tunnustaa, että itse keikka - etukäteen kaikkien aikojen keikkana hehkutettu - oli omalla mitta-asteikoillani aika perussettiä. Biisilista oli vanha tuttu, vain kovasti odotettulla Kulkurin iltatähti-encorella täydennetty. Jostain syystä en päätynyt ihan niin hyvä-fiilis-humalaan kuin muutamaa viikkoa aikaisemmin yökerhokeikalla. Mutta kokonaisuus, keikan ja kyläjuhlan tunnelma hyvässä seurassa teki päivästä ainutlaatuisen. Erityinen ilonaihe oli yhtä kaukaa päinvastaisesta suunnasta matkustanut ystävä. Matka ei siis ollut tippaakaan liian pitkä kun puolivälissä kohdattiin!



Raskaalta tuntui vain vihoviimeinen etappi, vartin kävely paikallisbussilta kylmässä sateessa, mutta kotona onnellisten muistojen keikkakuvat palauttivat lämmöntunteen pikaisesti. Matkasta en katunut mitään muuta kuin väärälle lippusivulle osunutta nimmaria (mitä erikoista on Lahti-Tampere-reissaamisessa? Haapamäki-Pihlajavesi-osaan se olisi pitänyt pyytää!). Joten saa nähdä miten kauaksi tulee jatkossa vielä eksyttyä (no, ainakin Naantaliin seuraavaksi, mutta onneksi Kalajoki-Tornio-keikkaviikonloppu on tiukasti buukattu muihin juttuihin ;). Toisaalta... toiset matkustelee kaukaisiin kohteisiin ihan vaan matkustamisen ilosta - ei kai se ainakaan älyttömämmäksi muutu jos matkoihin on erityinen syy?

PS. Pahoittelen tätä sentimentaalista pehmohöpöä ja viiltävän sarkasmin puutetta - lämminhenkinen kyläjuhla rikkoi kirjoittajan! ;)