Mun ensimmäinen

Halvalla koko rahan edestä

Sulovilenismi feivorit quoteissani ei ole vitsi vaan valitettavan totta. Ostan vain halvalla ja aina kun halvalla saa. Ei ole ainutkertaista, että esim. joku alennuksesta reilulla kasvunvaralla ostettu lastenvaate jää kokonaan käyttämättä, kun se muistuu mieleen vasta sen kasvuvaran umpeuduttua. Mitään en tunnusta, mutta jokunen sukulais- ja tuttavalapsi on saattanut saada sen tyylistä kierrätyslahjaa joskus (mut jos ne on aikanaan omalle lapselle ostettu, niin silloinhan ne on ainakin aidosti mieleisiä, rakkaudella valittuja, eikö? ;)

Käytännössä koko garderobini koostuu ALE-löydöistä. Kun ei mitään tyylitajua ole, niin sama kai se on seurata niitä -50% tai vielä mielummin -70% lappusia. On kympin farkkuja jotka istuu kuin valettu, on alle kympin paitoja ja tunikoita, joista tykkään älyttömästi, on parin-kolmenkympin "iltapukuja", joista mieheni aina kuittailee... Mut kun noita pitkiä mekkoja kuitenkin akateemisympyröissä tarvitsee, ja sen ekan hienon iltapuvun pesettäminenkin maksais enemmän kuin yksi uusi konepestävä löytörekkimekko (eikä se eka toki enää päälle mahtuiskaan, mut se ei nyt liity tähän ;)

Pihasuunnitteluanikin hallitsee puutarhaliikkeiden alkukesän ale. Hedelmäpuulajikkeemme ovat enimmäkseen niitä, mitä jonain kesänä sattui saamaan Euromarketin poistomyynnistä (no, eipä harmita ihan NIIN paljon parin kirsikkapuun kuolema...). Paitsi Leenan keltaluumun ostin ihan normaalihintaan etsittyäni sitä turhaan pari kesää (nyt siinä on ekat raakileet - jee!). Tänä kesänä etupihamme rakentuu muutama puska kerrallaan. Eka setti oli kyllä vain -30% kun halusin hanhikkeja ja törmäsin hieman erikoisempaan upean punaiseen lajikkeeseen, mutta täydentävät valkoiset olivat jo halvempia ;)

Sukuvikahan tämä on. Vanhempani "säästävät" muun muassa käymällä Karhulasta Hesassa vain ettei joku hyvä alennuskuponki menisi hukkaan. Mutta sama kai se on millä perusteella reissaa, jos siitä saa hyvän mielen. Tulihan tässä itsekin repästyä puolisairaana kesken työviikon kaverin arpavoittoristeilylle, "ettei menis hukkaan" (mut se olikin huippureissu :)

Ja on näitä "ei saa mennä hukkaan"-stressinaiheita muutenkin, kuten ystävän kautta saadut liikuntakeskuksen päiväpassit. Ensin hirveä optimointi, että viitsiikö yhteen jumppaan tuhlata, kun sais käydä samalla päiväkortilla useammassa... ja sitten stressi, että ehtiikö niitä enää käyttää ollenkaan kun on ensin säästellyt tuplajumppaan. Mutta sainpas eilen sen toisen passin käytettyä kunnolla: aamu-bodypump ("kaupunkiasia" ennen töitä ;) ja ilta-stretching (pääsin pois häiritsemästä kun mies piti työkavereiden kanssa meillä saunailtaa).

Sitäkin murehdin jo etukäteen, että JOS lempijumppani jatkuu syksyllä, pitäisikö liittyä liikuntaklubiin. Kaksi kertamaksua (aerobic+bailatino) viikossa olisi jo enemmän kuin kuukausimaksu, mutta saisinko kuitenkaan käytyä keskimäärin sen kaksi kertaa viikossa syysflunssista ja kesätauoista huolimatta? Olisiko kestostressi siitä, että kuukausimaksu menee hukkaan? Vai hyppäisinkö harva se päivä ties missä idioottitylsissä jumpissa vain siksi, että pääsee samaan hintaan (vrt. ähky seisovassa pöydässä... jota olen tosin hieman oppinut jo välttelemään!). Kolmas tai neljäs liikuntakerta viikossa ei toki muutenkaan haittaisi, kunhan nyt ehtisi joskus kotonakin olla ja lapsia nähdä...

Nytkin naputtelen turhuuksia kotona ennen viimeistä työpäivää vain jotta ehtisin nähdä pikkuiset kesälomamussukkani hereillä, kun olen illankin poissa. Sain kuin sainkin houkuteltua seuraa Sinkkuelämään, kun asiasta tuli puhetta... eh... Tupperwarekutsuilla ;)

Kommentit