Hyvinkää Love

Lapset, järki ja sydän

Kuittasin eräällä tulevalle isälle turhan vakavamielisestä suhtautumisesta vauvanhoito-ohjeisiin ja aihe jäi päähän muhimaan. Pitihän se arvata, että suuret "viisauteni" puskevat väkisin maailmalle (tähän "blogaamiseen" jää koukkuun...).

Jäin miettimään miten itse pärjäiltiin vauvojemme kanssa. Syöksyin ensin raskauteen, sitten synnytykseen ja imetykseen sellaisella innolla, että luin kaiken mahdollisen. Eksyin internetissä "amerikanmammojen" sekaan samaan aikaan odottavien sähköpostilistalle (march97-lista toimii muuten vieläkin, vaikkei kovin aktiivisesti). Sitä kautta tietoa tuli vielä enemmän kuin kirjoista, ja oli pakko oppia suodattamaan niiden ristiriitaisuuksia.

Eniten meidän vauvaelämää taisivat helpottaa laiskuus ja unohtuneet ohjeet. Esikoinen syntyi pari viikkoa etuajassa, ja supistelin jo sairaalassa kun synnytysvalmennuskaverimme istuivat sillä ainoalla vauvanhoitotunnilla. Ehkä siellä olisi muistutettu, että vauvaa on hyvä röyhtäyttää imetyksen jälkeen. Kun asia pulpahti mieleen muutaman viikon päästä saatoimme jo todeta, että mitä turhia, kun ei vauvalla kerran ollut vatsavaivoja. Olisikohan muuten kakkosta pitänyt röyhtäytellä kun se joskus sentään pulautteli? ;) Samoin vaippa-alueen rasvailu vain unohtui, ja kylvetykset oli minimissä - kokovartalopesut jäi monesti viikottaisen vauvauinnin varaan.

Imetys oli mulle yhtä tehokas nukutusmetodi kuin vauvalle, joten esikoinen jämähti aina viimeistään aamuyöstä meidän sänkyyn. Vauva nukkui kainalossa niin suloisesti, että jätimme pian sen alkuyön omasänkynukutuksen väliin. Seuraavalla kierroksella osasin kutsua laiskuutta perhepetifilosofiaksi ja jättää lainapinnasängyn kokonaan hankkimatta. Molemmat lapsukaiset siirtyivät omiin sänkyihin ajallaan eikä "välikapulat" tuhonneet parisuhdettakaan (tiettyjä suhteen hoitoon liittyviä juttuja varten siirryttiin muualle ;)

Viisaudet summaten: ohjeita on, osa hyviä, osa huonoja. Ainoat mitä voi oikeasti seurata on oma järki ja sydän. Onneksi teini-ikää lähestyvien kasvattamiseen ei ole niin paljon ohjeita kuin vauvojen, tai ainakin olen onnistunut niitä välttelemään ;)

Disclaimer, kun eilen tuli "kiillotettua" omaa työntekijäkuvaa riittävästi vähäksi aikaa: en juuri tuhlannut työaikaa tämän(kään) kirjoittamiseen vaan vaihdoin bittikeskustelukahvitauon omaan seuraani ;)

Kommentit