Huuda ilosta

Suorituspaineita, osa 2

Oli se hyvä, että tuli vuodatettua pahimmat minä-minä-minä-jorinat ("bändi lukee mun blogia!" ym) tuohon edelliseen juttuun. On silti kilometrin mittainen tämä yllättävän nopeasti syntynyt hieman virallisempi

Zero Nine -keikkaraportti / Puistoblues-klubi Zapata, Järvenpää, 1.7.2010

(tai sama komeamman näköisenä - en just nyt tiedä mitä tuolle Chaos tube-blogille on tapahtumassa, onko muuttamassa tms)

Tässä taitaa purkautua kaikki 24 vuoden hehkutuspaineet. Ei silloin kauan sitten ollut mitään blogeja tai keskustelupalstoja, missä olisi voinut keikkoja ja bändin (no, silloin enimmäkseen Kepan...) herättämiä tunteita ihastella. En edes muista kirjoitinko näistä jutuista päiväkirjaa... mistä seuraa, etten kunnolla muista niitä keikkoja ja fiiliksiä. Kahdelta ekalta pikkufestarilta (Haminan Räpylä-rockit 1986 ja 1987) on valokuvia, joita voisi joskus skannata, kolmannesta vain lehti-ilmoitus, että tiedän missä tuli käytyä (Santalahti-rock Kotkan meripäivillä 1987). Neljännestä ja (ei välttämättä ajallisesti) viimeisestä 1980-luvun keikkakokemuksesta ei ole edes ajankohtaa tiedossa, joten saa kommentoida, jos joku muistaa milloin Zero Nine oli Husulassa Boycottin kanssa (ei siis Backslidersin ja Peer Güntin - sen kiertueen lähikeikan missaamisen syytäkään en muista).

Muistiaukot eivät edes johdu mistään "juhlakunnosta". Olin niin nössö teini, etten taatusti salakuljettanut festareille ainuttakaan kaljaa (siis fiksu teini - terkut varhaisteinityttärelleni, jos tätä lukee). Hillitöntä juhlimista en ole oppinut vieläkään, vaan humallun keikoilla musiikista (kolmen kaljan/siiderin "känni", kuten Zapatassa, on optionaalinen). Onneksi olen kuitenkin oppinut lähtemään, enkä enää kerää älyttömiä katumuksen aiheita, kuten "en päässyt Zero Nine-keikalle Imatralle vuonna -94 kun ei ollut kyytiä Lappeenrannasta". Veikkaanpa, että olisin tavalla tai toisella järkännyt itseni loppukuusta Kuusamoon, jossa on tällä erää viimeinen tiedossa oleva keikka, ellei olisi ylitsepääsemätöntä estettä. Prioriteeteissani on onneksi sen verran järkeä, ettei kyse ole edes siitä, mitä sukulaiset sanoisivat - haluan ihan itse olla ennemmin niissä kummipojan rippijuhlissa.

Kommentit