Kävi niin kävi näin

Yksi biisi jatkuu vielä vaan

Lähes aina minulle tulee tarve täydentää jo muutenkin ylipitkiä kirjoituksiani - niin myös edellistä yhden biisin tarinaa. Ensinnäkin, palatakseni aiempiin valituksiin Facebook-blogi-importoinnin vaikeudesta, tuo juttu livahti Facebookiin turhankin nopeasti. Olin juuri aikeissa poistaa typerän kommentin Eliaksen Facebook-tykkääjien määrästä. Alunperin suunnittelemassani "sehän ON absoluuttinen totuus"-hengessä se olisi ollut aavistuksen vähemmän ääliömäinen, mutten luottanut taitoihini sarkasmin välittäjänä.

Kirjoitusta, jonka joku on todistetusti jo nähnyt ("tykännyt" Facebookissa), ei enää korjata. Mutta ainahan voi jorista lisää jälkikäteen. Sehän on selvä, etteivät Eliaksen 12 492 Facebook-fania (tilanne juuri nyt) ole kaikki aitoja. Sillä määrällä pitäisi artistille lohjeta kultalevy, ellei joukossa ole valtavasti äitejä ja tyttäriä, jotka fanittavat samaa levyä kuunnellen. Oletettavasti moni on vaan unohtanut poistaa "tykkäyksensä", vaikkei X factor-suosikin oikea artistiura kiinnosta pätkän vertaa. Toisaalta olen sivusilmällä seuraillut tuota lukua, ja se kasvaa hissukseen koko ajan. Varmaan tuhatkunta on tullut lisää tässä alkutalven aikana, mikä ei ehkä kuulosta paljolta, kun artisti on juuri julkaissut levyn. Mutta siihen nähden, ettei levyä ole markkinoitu juuri ollenkaan eikä se soi radioissa, tuo on minusta yllättävänkin paljon - erityisesti, jos samaan aikaan poistuu noita tosi-TV-tähden kannattajia. Esimerkiksi Koopilla, jolla menee vakiintuneen mukavasti - ainakin pari menestyshittiä on, ja jopa loppuunmyytyjä keikkoja ja konsertteja - on 1278 Facebook-fania (ja Hannalla, johon eilen vertasin, 3640 Facebook-fania. Eli Eliaksella vain kolme ja puoli, ei neljä kertaa enemmän. Blondimatemaatikko pahoittelee).

Eliaksella ei siis todellakaan ole kymmenkertaista määrää aitoja faneja Koopiin verrattuna. Koop-fanien - joihin toki itsekin edelleen kuulun, vaikka vouhkaan tällä hetkellä enemmän tästä toisesta - uskollisuus on omaa luokkaansa. Luulisi kuitenkin tuossa kymmenkertaisessa määrässä edes jonkun verran kiinnostuneita olevan POTENTIAALIA. Mutta koska me ollaan sitä tyhmää yleisöä, meille ei edelleenkään ole tarjottu musiikkivideota tai toista sinkkua, eli toivoa siitä, että Elias saisi biisin soimaan radiossa, ja siitä nostetta uralleen.

Ja tästä muotoutuu edellisestä yhden biisin kirjoituksesta selvästi puuttunut loppukaneetti: tänä päivänä artistin menestys tuntuu olevan tasan tarkkaan yhdestä biisistä kiinni. Siitä, että saat yhden hitin soimaan radiossa, minkä perusteella ihmiset tietävät, että olet olemassa ja kiinnostuvat ehkä ostamaan levysi. Kaveri valitteli juuri inhoavansa alkuun ihastuttanutta Jenni Vartiaisen Muruseni-biisiä kuultuaan sen "ziljoona" kertaa. Itse olin edellispäivänä - Murusen soidessa - pohtinut, että jos edes joka kymmenes moisen megahitin soittokerta korvattaisi voimasoittolistojen ulkopuolisella biisillä, radion musiikkitarjonta laajenisi ihan älyttömästi. Ja kymmenen prosentin pudotus ziljoonasta olisi varmaan enemmän hyödyksi kuin haitaksi Jennillekin. Itse en (vielä) vihaa ihanaa Murusta, mutta alan vihata sitä mitä se edustaa. Kuinkahan moni muu upea lahjakkuus on joutunut soittolistatyrannian jyräämäksi?

Kommentit