Mun ensimmäinen

Entistä hullumpi keikkavuosi, osa 2

Kesäkuun keikkailu alkoi läheltä, kun Iitän lava tarjosi vähemmän perinteistä tanssiohjelmaa - Jonne Aaronia, ja myöhemmin Juha Tapiota. Molemmat keikat olivat tiivistunnelmaisia, mutta eri tavalla. Jonnen arki-illan keikalle löysi harmillisen vähän yleisöä, mutta maailmaakin valloittanut rock-tähti antoi kaikkensa ja veti sydämellisellä läsnäololla ryyditetyn huikean shown. Olin tainnut edelliskesän festarikeikan jälkeen todeta, että Jonne on mahtava, mutta "nähty" - mutta onneksi läksin. Parinkympin lippukin tuntui ensin kalliilta, mutta onhan minun jo syytäkin tukea paikallisia keikanjärjestäjiä.

Juha Tapio @ Iitiän lava, Lappeenranta 25.6.2015
Juhan keskiviikko osui sitten jo juhannuksen jälkeiseen loma-aikaan, ja lava oli tupaten täysi - myös tanssijoita riitti, siinä missä Aaron-iltaa aloitellut humppabändi sai soitella lähes tyhjälle lattialle. Yleisökuoro heräsi heti, ja onhan siinä jotain maagista, kun monta sataa henkeä laulaa yhdessä "Ohikiitävää". Kokeneina keikkailijoina osasimme asettua lavan eteen juuri ennen "fanimuurin" muotoutumista, ja saimme nauttia keikasta kosketusetäisyydellä. Taisin jopa paiskata Juhan kättä, mutta vain koska hän sitä yleisölle ojenteli - lavakaiteen yli kurkotteleva, pahimmillaan kesken biisin nimmaria pyytävä fani on nolointa, mihin keikoilla voi törmätä.

Kesäkuun toisena viikonloppuna olisi kiinnostanut käydä vahtimassa miten BNC pärjää oikeasti vieraan solistin, eli Martti Saarisen, kanssa, mutta uteliaisuus ei vetänyt Turku-Tukholma-risteilylle asti.  Eliaksella piti olla samaan aikaan keikka Kouvolassa, mutta se peruuntui, ja olin vapaa houkuteltavaksi Haminan yöt -festareille. Sen illan (Cheek-Sillanpää), ja myöhemmän, sykähdyttävämmän Lappeenranta-version (Kilpeläinen-Teräsniska-Sillanpää) raportoin jo aiemmin. Välissä ehdin toki muutakin, kuten Kotiteollisuus-Hynysen akustisen minisetin Levykauppa Äxässä, sekä BNC:n terassikeikan Helsingin Raffaellossa, niin kylmän kesäpäivän iltana, että aamulla matkaanlähtiessä satoi räntää. Juhannuksenvietosta palailin ravintola Rauhanrannan O'Jess-keikan kautta - samaa näyttäisi olevan luvassa ensi kesällekin.

Brand New Classics Duo & Elias Hämäläinen @ Old Town, Porvoo 27.6.2014
Juhannuksen ja tanssilava-Tapion jälkeen sain ihanan naisseurueen mukaan Porvooseen BNC-duon keikalle, jonne Eliaskin tupsahti vierailemaan. Eipä ollut tullut mieleenkään, että hän omalta, meidän suunnasta tunnin kauempana olevalta keikaltaan, sinne eksyisi, ja yllätysmomentti teki veljesduon minipaluusta erityisen sykähdyttävän. Oli ollut pakko valita, mutta sain sittenkin kuulla molempia!

Heinäkuun alussa Radio Nova järjesti Lappeenrannan satamassa tilaisuuden, missä esiintyivät Stina Girs ja Kim Herold. Paria kolmen biisin settiä tuskin keikaksi lasken, mutta mainitsenpa nyt kuriositeettina. Stinaa oli kiva kuunnella aurinkoisella torilla, mutta Kimin setti sai minussa aikaan omituisen vastareaktion. Olin kuullut häntä keikalla kerran aiemmin, pitänyt joistain kappaleista, ja ihastellut hänen rennon itseironista suhtautumista mallitaustaansa. Nyt rentous kääntyi löysäilyksi, joka tuntui kuulijoiden vähättelyltä, ja olin vähällä paeta jo ensimmäisen kappaleen aikana. Tarinan opetus artisteille: ota pienikin keikka vakavasti, ettei yleisö kanna sen jälkeen levyjäsi divariin. Humane-Herold-pinkkani oli sinänsä divarista ja löytökoreista poimittukin - tärkeämmille levyille ei toki kävisi niin yksittäisen huonon keikkakokemuksen perusteella.

Ilpo Kaikkonen @ Ravintola Satama, Puumala 4.7.2014
Juhannusaattoa olin viettänyt siellä missä minun pitkin, perinteisesti Puumalassa perheen ja appivanhempien seurassa, mutta haikaillut Nastolaan, yleisölle avoimeen juhannusjuhlaan, missä Ilpo esiintyi - olihan hän juhlan ideoinut ja kai pääosin järjestänytkin. Elämä ottaa ja elämä antaa, ja Puumalakin korvasi menetykseni jo pari viikkoa myöhemmin. Ilpon tuplakeikalle olisi toki muutenkin päässyt, mutta sain vähennettyä hulluuspisteitä sillä, että matkustin sukujuhliin ja kävin samalla keikalla, enkä päinvastoin. Alkuillasta Ilpo soitteli satamaravintolan terassilla, komean sillan kupeessa, ja setin päätyttyä käänsin selkäni kuvatakseni huikaisevaa auringonlaskua. Siinä hetkessä Ilpo oli asettunut pöytäämme, ja mieheni - joka ei muka ole yhtään kiinnostunut musiikista - ryhtynyt kyselemään biisinkirjoituksesta fiksummin kuin olisin itse osannut. Istahdin seuraan tuntien itseni aikamoisen onnekkaaksi. Ilta jatkui läheisessä ravintolassa, missä Ilpo sai aikaiseksi kunnon tanssit, mikä on trubaduurikeikoilla vallan poikkeuksellista.

Seuraavana torstaina oli vuorossa äsken mainittu festivaali Lappeenrannassa, missä pönötin lähes koko viisituntisen illan lavan edessä, sillä seurauksella, että edellispäivänä kipeytynyt selkäni oli jumissa seuraavat kolme viikkoa. Mutta oli se sen arvoista, varsinkin kun ymmärsin vasta sen jälkeen ostaa lipun Sillanpään syksyiseen levynjulkaisukonserttiin. Selkäjumi tuli tuplavarmistettua ajamalla seuraavana päivänä viitisen tuntia autoa Sipoo-Porvoo-turneella, jonka haastavuus ja ihanuus tuli selitettyä aiemmassa BNC-historiikissa. Liikkumista rajoittanut kipu ja oman pojan rippijuhlien järjestely pitivät minut seuraavan viikon kotosalla, vaikka jopa siinä tilanteessa haaveilin Eliaksen Helsingin- ja Markus-duon Porvoonkeikasta torstaina ja perjantaina - olivathan juhlat vasta sunnuntaina.

Juhlien jälkeen oli sopiva aika lähteä lähes kolmen vuorokauden risteilyreissulle - kaksi vuorokautta nauttien BNC:n ja Eliaksen viihdytyksestä Viking Gracella, ja kolmas muuten vaan matkustaen (laivan aikataulu on huono keikkamatkaajalle, kun ei Turusta pääse illalla millään kotiin asti. M/S Finlandia Helsinki-Tallinna-välillä olisi vielä haastavampi, kun aamulähdölle ehtiäkseen pitäisi yöpyä Helsingissä jo menomatkalla). Risteily oli mahtava, mutta pian edessä oleva toistokierros hieman hirvittää - marraskuussa kun ei aurinkokannella lekotella.

Heinäkuun lopulla odotin leppoisaa kesäiltaa Prinsessa Armaadan kannella, mutta sade siirsi Idols-tutun Sonja Nurmelan laulamaan laivan ruumaan. Ensimmäisten biisien ajan pohdin pikaista pakenemista turhan kovalle säädetyn äänentoiston takia, mutta kai siinä korvat tottuivat, ja hyvä tunnelma tarttui. Seuraavaksi harkitsin BNC:n Raffaello-keikan uusintaa lämpimämmällä säällä, mutta jäin kotikulmille, Iitiälle kuuntelemaan Hurmaa. Tanssiorkesterin on tietysti vedettävä normaalia tanssiohjelmistoa, mutta hieman petyin, kun tuoreen albumin materiaalia oli mukana vain muutaman biisin verran - olisi neljän vai peräti viiden setin iltaan luullut enemmänkin mahtuvan.

Tässä kohtaa tämä tarina synkronoituu BNC-laskelmani kanssa, eli 40. keikka oli tosiaan upeasti järjestetty pienpanimofestivaali Kouvolan Korialla. Tanssilavamiljöössä maisteltiin pieniä olutannoksia hienoista festarituopeista, ja nautittiin mainiosta triosoittelusta. Jatkoksi nautittiin vielä kesäillan hämystä Ravintola Aulan terassilla, jolla Tapani Kangas oli ihanan erilainen kuin nämä tutummat trubaduurit. Kouvolalainen ystäväni sai nauttia BNC-triosta toisenkin illan, mutta minä siirryin olutjuhlilta kirkkoon, kun Flute of Shame konsertoi Imatralla.

Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen kuulin Koopin trioa heti toistamiseen, Lappeenrannan Beerfest-tapahtumassa, joka kärsi vertailusta edellisviikonlopun pienpanimofestariin. Kiroilin kalliita lippuja ja litran tuoppeja, mutta bändi veti tavanomaisen loistavasti - myös uusia kappaleita, joita olin kirkossa kaipaillut. Jouduin vaan jättämään "rilluttelut" vähiin, kun loppuillaksi piti ajella Kouvolaan Eliaksen keikalle. Sateinen sää siirsi keikan Aulan terassilta sisätiloihin. Eliaksella tuntuu olevan kohtuuttoman huono säätuuri, mutta ihanahan häntä oli kuunnella pubissakin. Kouvolasta jatkettiin Helsinkiin, eli palattiin Rymy-Eetuun kesätauon jälkeen (BNC 41), ja sunnuntaina vietettiin vielä aurinkoinen loppukesän iltapäivä Hakaniemen rannassa, kun Markus ja kitaristi Juhana musisoivat M/S Marialla (BNC 42).

Elias Hämäläinen @ Hakaniemen tori 31.8.2014
Elias-Markus-komboista tuli loppukesästä sen verran rutiinia, että aloin jo naureskella, ettei yhden Hämäläisen takia kannata reissuun lähteäkään. Pitkään tiedossa ollut Eliaksen keikka Helsingissä sai "etkot" Porvooseen, Markuksen ja basisti Karin keikan (BNC 43) joenvarren Ravintola Fryysarinrantaan. Mennessä oletin ja toivoin, että viileän illan setti olisi sisällä, mutta alkusyksyn hämärä ja lyhdyt terassilla olivatkin lopulta tärkeä osa illan tunnelmaa. Yhden ehkä hieman yli-innokkaan yleisönedustajan yllyttämänä duosta irtosi uudenlaista huumoria. Markus oli kerran aiemminkin yllättänyt laulamalla Peeniskatteudesta, mutta akustisen tunnelmoinnin yhteydessä biisi oli vielä hulvattomampi. Seuraavan päivänä Elias esiintyi Helsingissä kahdesti, ensin Hakaniemen hallin 100-vuotisjuhlassa, presidentti Tarja Halosen haastattelun ja Tuure Kilpeläisen keikan välissä. Illemmalla Venetsialaiset Vuosaaren Aurinkorannassa huipentuivat Eliaksen soitteluun ja upeaan ilotulitukseen.

Paluumatkaa köröttelin bussissa puolesta yöstä aamuneljään. Olin joskus vannonut, että niin karuun matkustamiseen en taivu, mutta nyt aikataulu ja vitosen tarjousliput osuivat niin sopivasti kohdalleen, että oli pakko testata. Siinähän se meni nuokkuessa, ja pysäkin lähelle jemmatulla polkupyörällä pääsi kätevästi kotiin. Yhtä pitkä menomatkahan oli keskeytynyt Porvoossa, missä keikan jälkeen yövyin tunnelmallisessa hostellissa, join aamukahvia syysaurinkoisella torilla, ja nautin elämästä intensiivisyydellä, joka tuntuu löytyvän vain keikkamatkoilla, musiikista humaantuneena.

(jatkuu syysjaksossa, ehkä jouluna, mutta luultavasti aiemmin, koska syys-lokakuun keikkamietteet tämän "hanan" aukaisivat - piti vaan ensin saada vanhat keikat alta pois)

Kommentit