Mun ensimmäinen

Nörtin spotify-tilastot

Spotify ei näköjään tarjoa käyttäjilleen soittotilastoja (huomauttakaa ihmeessä, jos olen väärässä!). Vuodenvaihteessa tuli toki testattua Year in music -sovellusta, ja naureskeltua sille, että ykkösbiisini vuonna 2014 oli RÄPPIÄ, mutta soittolukumäärät puuttuivat.


Suurempi kiinnostus numeroihin heräsikin vasta nyt, kun Anssi Kela vastasi fanin kysymykseen Facebook-sivullaan, että karkeasti arvioiden hänen tulevaa levyään pitäisi kuunnella 75 kertaa spotifysta, jotta hän saisi saman tilityksen kuin yhden levyn myynnistä. Anssihan oli jo aiemmin saanut minut siirtymään maksulliseen spotify-versioon avaamalla provisiorakenteen mysteeriä: artistille hyvitetään tosi vähän, mutta maksavien asiakkaiden kuunteluista moninkertaisesti verrattuna ilmaissoittoihin.

Tästä ajatus lennähti siihen, että kuinkahan monen artistin musiikista olen (mielelläni!) maksanut tuplasti. Lähtökohtahan nykyään on se, että suosikkiartistien levyt ostetaan, mutta pyöritetään spotify-versiota, jotta tekijät saisivat niitä sentin murto-osiaan. Pienellä ihmettelyllä selvisi, että paras tapa seurata omia kuunteluja olisi viedä soittotilastot last.fm-palveluun, mutta sitä en ollut älynnyt hoitaa kuin tietokoneelta, vaikka kuuntelen musiikkia pääasiassa matkapuhelimen kautta.

Seuraava vaihtoehto oli tutkia Facebook-seinää, jolle spotify-aktiviteettini ovat valuneet 26.9.2011 alkaen. Olin hehkuttanut Zero Ninen IX-albumin kuuntelua jo ennen levyn virallista ilmestymistä 09.09.09, joten vähintään pari vuotta puuttuu tilastoista, kuten myös mp3-soittelut ajalta ennen spotify-mobiilia, joka on tainnut olla käytössäni vasta reilun vuoden.

Opin, että koko Facebook-historian saa ladattua asetusvalikon kautta. Seinä minua vain kiinnosti, mutta koko paketti kuvineen päivineen oli sekin yllättäen alle 800 megatavua. Datan analysointiin testailin ensin Exceliä, mutta älysin sitten, että mac-terminaalissa saa tuotettua kuuntelutilastot muutamalla yksinkertaisella linux-komennolla: tr, grep, sed, sort ja uniq (jos yksikin kommentoi, että kiinnostaa tietää miten, kirjaan perään ohjeet - tai ehkä muutenkin, ihan vaan itselleni muistiin). Tässä siis top20-listani syyskuusta 2011 eiliseen päivään:

 152   Hetken vielä nuori by Ilpo Kaikkonen  
 144   Lentokenttä - feat. Ilpo Kaikkonen by Ideaali & Jay Who?  
 130   Muukalainen by Kristiina Wheeler  
 113   Terveiset sinne taivaaseen by Ilpo Kaikkonen  
 103   Rikki by Kristiina Wheeler  
  97   Täydellinen elämä by Suvi Teräsniska  
  96   Minä toivon by Jonna Tervomaa  
  92   Mitä jää by Kristiina Wheeler  
  90   Haaveillaan by Ilpo Kaikkonen  
  87   Ohikiitävää by Anna Abreu  
  87   Hetken tie on kevyt by Jesse Kaikuranta  
  81   Tänään en pelkää by Ilpo Kaikkonen  
  73   Äkkisyvää by Mitra Kaislaranta  
  72   Pohjantuuli by Suvi Teräsniska  
  69   Kleinbus by Ilpo Kaikkonen  
  67   Who Knew by Ilpo Kaikkonen  
  67   Ukonilmalla by Cheek  
  67   Ota Aikalisä by Tomppa  
  64   Jos olisin mun mies by Suvi Teräsniska  
  61   Maailma on sun by Mitra Kaislaranta  

Artistien top20 näyttää seuraavanlaiselta:

 894  Ilpo Kaikkonen  (+144 Lentokenttää = 1038)
 614  Kristiina Wheeler  (+67 Cheek-ukkosta = 681)
 508  Zero Nine  
 499  Suvi Teräsniska  
 380  Juha Tapio  (+87 Ohikiitävää Anna Abreun kanssa = 467)
 256  Elias Hämäläinen  
 240  Jonna Tervomaa  
 218  Jesse Kaikuranta  
 192  Jari Sillanpää  
 190  Hanna Pakarinen
 181  Erin (+47 Seuraavaa Nopsajalan kanssa = 228)
 176  Flute of Shame  
 152  Aurora  
 150  Ideaali & Jay Who?  
 145  Jonne Aaron  
 145  James Morrison  
 144  Pete Parkkonen  
 144  Anna Abreu  
 136  Elastinen  
 134  Mitra Kaislaranta (+24 Mitraa = 158)

Tilastot eivät juuri yllätä. Ilpoahan tämä aika on kuunneltu - autosoittimen veivaamisesta tulisi varmaan toinen tonni, tänä aikana kun muut tärkeät live-artistini ovat olleet pääosin cover-osastoa. Listaykkönen Hetken vielä nuori sattui ilmestymään juuri seurantajakson alussa, albumi vuotta myöhemmin, mutta on pyörinyt koko loppuajan - kaksi ja puoli vuotta sellaisessa tehosoitossa, että vasta Auroran Kadotaan kaupunkiin syrjäytti sen muutamaa päivää pidemmäksi ajaksi. Muista "isoista" artisteistani Koop Arposen kiihkeimmät kuunteluajat eivät tähän jaksoon mahtuneet, ja Elias Hämäläisen levy ehti joutua lähes täysin hyllytetyksi. Jo viittä vuotta lähestyvä julkaisuväli on liikaa minullekin - vain Zero Ninelle suon pidemmän, turhautumatta.

Listalla näkyy sellainen kuriositeetti, että Jesse Kaikurannan kuuntelu oli samalla hänen äänestämistään Voice of Finland -kisassa. Onpa kisa köyhtynyt, kun ei ole enää studioversioita kisabiiseistä saati tuota minusta vallan nerokasta, faneja innostavaa ja sitouttavaa kuunteluäänestystä. Mainittakoon myös hieman nolostellen, että tämän jutun inspiroinut artisti on tienannut kuunteluistani vasta ehkä yhden biisin myynnin verran (72 kierrosta), mutta määrä on nousussa, koska Nostalgiaa on nyt vakiosoittolistallani. 

Tienaamisista minun ei pitäisi mitään kommentoida, kun en mitään tiedäkään, mutta jäin pohtimaan päteekö arvio "noin 75 kuuntelua vastaa ostoa" sellaisille artisteille, jotka eivät tee "kaikkea" itse kuten Kela. Jos osa menee säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja soittajille, levy-yhtiöstä puhumattakaan, laulajalle jää vähemmän, mutta liekö osuudet vastaavia kuin myynnissä? Ehkä 75 kuuntelusta ei tarvitsekaan kertyä koko euroa vaan vastaavat kymmensenttiset, mitä artisti saa myydystä albumista? Ilpo on nyt ilmiselvästi ainut, jonka albumia olen kuunnellut sen 75 kertaa ja ylikin, mutta eipä kestä kiittää, vaikka minun tilityksilläni saisi jo... hm... pienen limun.

Spotify ei siis taatusti tuota kovin monelle artistille suuria summia Suomen pienillä markkinoilla, mutta minusta se pitää nähdä markkinointikanavana, vähän kuin levykin enemmän käyntikorttina kuin myytävänä objektina. Ihmisten pitää kuulla artistin musiikkia (mitä enemmän ja helpommin sen parempi), jotta keikat kiinnostaisivat, ja niistä sitten toivottavasti jotain maksetaankin. Itse en ainakaan näe perustarpeet ylittävälle rahalle parempaa käyttöä kuin keikat, eli mielellään ostelisin enemmänkin konserttilippuja, ja baarikeikoilla toisenkin oluen. Halvempaa se on kuin terapia, enkä puhu oluesta vaan musiikista.


Kommentit