Mun ensimmäinen

Tilaa jollekin paremmalle

Ennen melkoisen keikkasuman purkamista on mainittava yksi, jonka jätin väliin. Musiikkihistoriani merkkihenkilö Elias Hämäläinen esiintyi pitkän keikkahiljaisuuden jälkeen niinkin lähellä kuin Haminassa. Päädyin kuitenkin siihen, ettei kyläkrouvin trubaduurikeikka ole karmealla talvikelillä autoilun saati aiemmin sovitun illanvieton uhraamisen arvoinen.

Ilpo Kaikkonen @ Lakeus Matador Seinäjoki 1.12.2017
Viikkoa myöhemmin istuin hermostuneena junassa. Epäuskoni reissun ja keikan toteutumisesta haihtui vasta kun näin vilauksen tutusta hattupäästä kohteessa. Olin ollut varma, että vähintäänkin itse sairastuisin, kun olin uhmannut miehen köhää ja pojan angiinaa jo ennen aiempaa peruuntunutta yritystä. Nyt Ilpo bändeineen tosiaan esiintyisi Lakeus Matadorin pikkujouluillassa, minä olin selvinnyt Seinäjoelle asti, ja saanut niin lämpimän vastaanoton, että melkein nolotti. Hotelli hyvitti uusiksi menneen reissuni saunallisella huoneella, ja pikkujouluemäntä varmisteli yksinäisen matkaajan viihtymistä. Konserteissa, baareissa ja jopa yökerhoissa pärjään itseksenikin - heittäydyn vaan musiikin vietäväksi - mutta illallinen pikkujouluporukoiden seassa oli jo ajatuksena kuumottava. Livistinkin jälkiruokakattausta odotellessani huoneeseeni vahtaamaaan Idols-finaalia, jonka oli sitten Ilpon ensimmäisen setin aikana riemastuttavasti voittanut lähes naapurin tyttö Anniina Timonen.

Lakeuden pikkujoulukauden vakiobändin ohjelmisto oli taattua Ilpon settiä, tosin lainamateriaaliin painottuen. ”Jokaiselle jotakin” oli fiksu teema, kun suurin osa oli nauttimassa ruoasta, juomasta ja ehkä hyvästä musiikistakin, mutta tuskin nimenomaan Ilpon. Tanssilattialla viihdyttiin, mutta taisin olla ainut, joka seurasi setit tiiviisti alusta loppuun. Seuraavana iltana sisäistin mitä illasta oli puuttunut, mutta kokonaisuuteen olin tyytyväinen -  siihen, että sain kokea näytteen tärkeän artistin merkittävästä keikkasarjasta. Fanituksen hulluimmassa vaiheessa olisin varmasti varannut Seinäjoelle koko viikonlopun ellen toistakin, mutta nyt jatkoin hyvillä mielin matkaa, ehkä myös filosofisemmassa kontekstissa. Saatoin jossain vaiheessa intoilla hieman liikaa, joten lienee aika antaa Ilpolle hetkinen tilaa, rauhaa ja aikaa kehitellä uutta. Kaikki on hyvin ja "kuhan eteenpäin mennään ei oo kiire mihinkään" (Kiitoradanpää).

Mikko Harju @ Tuomaan markkinat, Senaatintori 2.12.2017
Kiertueeksi laajentuneen matkan alkuperäinen kohde oli Leppävaarassa, mutta loppuillan lisähoukutus sai minut siirtämään tukikohtani Helsingin ytimeen. Viskattuani reissurepun kantahostelliini, riensin Senaatintorille, Tuomaan markkinoiden avajaisiin. Mikko Harju oli jo lavalla aloittelemassa esiintymistä parilla omalla kappaleella ja parilla jouluisella, mm. juuri Mikon versiona julkaistulla Tulkoon joululla - tietenkin samalla, jonka Elias on laulanut eräällä harvoista TV-esiintymisistään X factorin jälkeen. Mikkohan muistuttaa minua Eliaksesta eleillään ja melankolisella mies ja kitara -tyylillään, mikä aiheuttaa haikeutta, mutta hänen menestyksestään olen pelkästään iloinen. Mikko ansaitsee sen hyvällä työllään ja fanien huomioimisella.

Pete Parkkonen @ Sellosali Espoo 2.12.2017
Minikeikalta kiirehdin Leppävaaraan, jotta ehtisin tavata ystäväni pienen tyttärenkin, ennen kuin suuntaisimme Sellosaliin, missä odottivat ajoissa varatut eturivipaikat. Hälyisten baarien jälkeen konserttisali oli elämys, ja Pete Parkkosen laulu sen upean äänentoiston arvoista. Vain harrastelijakuvaajalle toivottomat valot häiritsivät - musiikki on ensisijaista, mutta onhan Pete myös visuaalisesti sangen kiehtova.

Konsertin ja seurustelujuoman jälkeen jatkoin Helsingin Virgin Oiliin. Kai se oli Elias Kaskisen hulvaton heittäytyminen Tähdet tähdet -ohjelmassa, joka sai minut innostumaan hänen Päivän Sankarit -yhtyeensä erityiskeikasta, kun se niin kivasti reitilleni osui. Lämmittelijä Leokin kiinnosti Kaikki mitä rakastin -hittinsä ansiosta. Leo ottikin heti yleisön pontevasti haltuun, vaikka oli yksin kitaransa kanssa ison ja melko täyden live-klubin edessä. Kaskisen ja kolmen nuoren muusikon pelmahtaessa lavalle tunnelma tiivistyi kuitenkin vielä melkoisesti.

Elias Kaskinen & Päivän Sankarit @ Virgin Oil Helsinki 2.12.2017

Intensiteetti, jolla Elias heittäytyi yleisönsä eteen, oli häkellyttävä, ja yleisö vastasi ansaitulla rakkaudella, alusta asti mukana laulaen. Olin ihmeissäni ja ihastuksissani, mutta kuitenkin jonkunlaisessa ulkopuolisen tarkkailijan roolissa. Yhtäkkiä ymmärsin täydellisesti, mitä toivoisin "omilleni": täsmälleen tätä, eli antaumuksella juuri kyseisen artistin musiikista ja esiintymisestä innostuvaa yleisöä. Valitakseni vastaesimerkin, jota kai kaikki suurimmat suosikkini ovat esittäneet: bileyleisölle on melkein sama kuka sitä ainaista Born to be Wild:ia veivaa, kunhan veivaa hyvin.

Elias Kaskinen @ Virgin Oil
Samaan aikaan tuntui ilmeiseltä, miksi juuri Kaskinen oli noussut yhdelle Helsingin suurimmista lavoista siinä missä "ne muut" jatkavat pubeissa, pikkujouluissa ja yökerhoissa. En osaa kuvitella sellaista showta keneltäkään tutummalta, enkä nyt puhu vain siitä muutaman minuutin loppuhuipennuksesta, jonka aikana Elias eteni Tähdet tähdet -bravuurin leijona-asusta paitansa repimiseen. Se oli niin poskettoman yliampuvaa, ettei sellaista voi keneltäkään itseäänkunnioittavalta muusikolta toivoa - mutta samalla fantastista, tilaan ja tilanteeseen sopivaa. Elias bändeineen piti yleisön hallussaan ja hurmoksessa koko illan.

Fork @ Stockmann Helsinki 5.12.2017
Joku teemabiisi tuntuu kaikkiin keikkakäänteisiini kietoutuvan, ja nyt tartuin tähän: "Elämä lupaa mulle, että teet tilaa jollekin paremmalle". Tällaisiin erilaisen upeisiin elämyksiin ehdin mukaan kun en pakkomielteisesti seuraa tiettyä suosikkia kaikille mahdollisille keikoille. Minun on aika edetä komeammille areenoille, ja jos suosikkini eivät sellaisille vie, vaihdan uusiin!

Tämä uho mielessäni palasin Helsinkiin turhankin pian. Mistä olisin alkuvuodesta lippua ostaessani voinut tietää, että joulukuisen tiistai-illan Suvi Teräsniska -konserttia edeltävälle viikonlopulle kerääntyisi niin massiivinen kiertue. Kummallinen keikkakohtaloni heitti ylimääräisen minikeikan myös tähän iltapäivään: satuin kävelemään Stockmannin läpi juuri kun siellä valmisteltiin lavaa Fork-yhtyeelle.

Suvi Teräsniska feat. Mikael Gabriel @ Hartwall Arena Helsinki 5.12.2017

Suvin "Elämäni ilta" vei minut - muka ahkeran keikkailijan - ensimmäistä kertaa Harwall Arenalle. Intohimoinen Suvi-fani, jonka ylimääräisen lipun lunastin, oli valinnut paikan asiantuntevasti ihan lavan tuntumaan. Konsertti kokonaisuudessaan oli tajuttoman hieno. Suvi lauloi massiivisen kokoonpanon säestämänä, ja puitteet olivat huikeat - valtava vesiseinä taatusti näyttävintä, mitä olen keikalla kokenut. Huippuhetkiä tarjosivat - sinänsä varsin odotetut - yllätysvieraat Mikael Gabriel, joka tuli esittämään tuoretta Samase-yhteiskappaletta, ja Olli Lindholm, jolla tunnetusti on merkittävä rooli Suvin uralla ja elämässä. Ystävysten Särkyvää-duetto sykähdytti, ja Täydellinen elämä on ehkä Suvin kappaleista rakkain.


Markus / BNC duo @ Nyyrikin Iltatähti 5.12.
Areenalta kiiruhtaessamme seuralaiseni sai minut kuitenkin kummastelemaan kivisydämisyyttäni. Hän oli kuulemma - myöhäisenä lipunostajana areenan takaosassa - kyynelehtinyt ison osan konsertista, minä liikuttunut vain tunteikkaimpien spiikkien aikana. Kyyneleet tulvahtivat silmiini vasta kun ehdimme täpärästi BNC-duon keikan (87) loppuun käpyläläiseen kellaripubiin ja Markus Hämäläinen lauloi Ainutkertaisen. Enpä taida olla pääsemässä irti hämyisemmistä keikkapaikoista ja vähemmän tunnettujen muusikoiden lainalauluista.

Kommentit