Sun hymystä mä voimaannun

Hyvinkää Love

Viime kesänä törmäsin vahingossa Hausjärvi Love -konserttiin. Tai en nyt niin vahingossa - Mika Ikosen keikkalistaltahan se löytyi, mutta suoriuduin paikan päälle, "vain parin Mika-biisin takia", koska Miinan monttu osui kahden keikkaillan väliselle reitille. Tämän vuoden Hyvinkää-versioon päätin lähteä sillä sekunnilla, kun Mikan osallistuminen julkistettiin. Tiesin jo konseptin hienouden, ja onhan Mika-fanituksenikin singahtanut uusiin sfääreihin, Florida-reissun sun muiden käänteiden kautta. Samalle matkalle optimoin sitten vaan edellisyön Rymy-koukkauksen, ja jatkoin Hyvinkää Loveen valmiiksi univelkaisena.

Mikko Harju ja Mika Ikonen Hyvinkääsalin lämpiössä 22.9.2018

Erityismausteen kahden konsertin iltaan toi se, että olin poikkeuksellisesti kysynyt kuvausluvan. Päämotiivi akkreditointiini - jos niin virallista termiä osaan edes käyttää - oli se, että tapahtuman ilmaisliput jaettiin Hyvinkäällä, ja piti varmistaa sisäänpääsy jotenkin muuten. Vielä matkalla taivastelin tietoa passista, jonka turvin voisin muka liikkua "kaikkialla": tuskinpa tunkisin takahuoneeseen saati lavalle, vaan kuvaisin kiltisti paikaltani. Miten kävi? Minut passitettiin suoraan Hyvinkääsalin lämpiöön, jatko-ohjeilla ryhmäkuvata tietyssä kohtaa konserttia, lavalta. Onneksi mieheni tuli perässä parempine kameroineen keventämään paineita odottamattoman virallisen - mahdollisesti jopa ainoan - valokuvaajan roolista.

Hanna Pitkänen, Indigo, jousikvartetti ja suurkuoro: Linnuton puu

Yllätyskäänteestä häkeltyneenä hiippailin takahuoneeseen, joka vilisi esitykseen valmistautuvia. Oli solisteja, muusikoita, tanssijoita ja kuorolaisia, ja vaikka monet kasvot olivat edelliskesän konsertista tuttuja, Mika oli ensimmäinen, joka tunnisti takaisin - ei hän näyttänyt edes yllättyvän. Muuten tilanne nosti karusti pintaan sosiaalisen kömpelyyteni: en tullut esittäytyneeksi tai selittäneeksi mihin kuvasin. Erityisesti nolotti Mikko Harjun kohtaaminen: moikkasin keittoa lusikoivaa platinalevyartistia ohimennen, kuin vanhaa tuttua. Jos hän muisti kasvoni muutaman keikan eturivistä, hän varmaan piti minua takahuoneeseen juonitelleena hulluna fanina. Tavallaan kai olinkin, mutta eiköhän se siinä Mikollekin pian selvinnyt, että pääkohde oli se toinen, joka yli kahdenkymmenenvuoden kokemuksellaan suhtautuu luontevasti minunkinlaisiin hörhöihin.

Mikko Harju @ Hyvinkää Love 22.9.2018
Konsertti eteni aika lailla odotetusti, ja muistan viimeksikin toivoneeni samaa: että tasapuolista solistien vuorottelua olisi rikottu parilla duetolla, tehden tilaa nimiartistien lisäesityksille. Jos olisin ollut paikalla vaikkapa vain Harjun fanina, olisin ehkä pettynyt yhteen kappaleeseen per puoliaika. Sinä riität ja Mä olen tässä soivat koskettavina mies ja kitara -versioina, bändi- ja jousikvartettikokoonpanosta tyhjentyneellä lavalla. Omistustarinaa isolta näytöltä oli erityisen tunteikasta seurata, kun jälkimmäistä kappaletta toivonut tuore aviomies ja yllätetty vaimo sattuivat istumaan vieressämme.

SuomiLove-TV-ohjelman hengessä toteutetut videot toimivat komeammin kuin aiemmat, yleisön seassa tehdyt biisitoivehaastattelut - toivojien tervehtiminen paikan päällä oli toki asiaankuuluva lisä. Erityisen sykähdyttävä oli Kaikki on oolrait -toive naiselta, jolle Mikan oma kappale (live) selvästi on yhtä tärkeä kuin itsellenkin. Kunpa se löytäisi joskus tiensä myös konserttisarjan televisioituun esikuvaan!

Milja Putkonen, Indigo, jousikvartetti ja suurkuoro: Joka päivä ja jokaikinen yö

Jos Hausjärvellä jopa aavistuksen pitkästyin oman suosikin lauluvuoroa odotellessa, nyt elin tiiviisti mukana koko tuplakonsertin. Yksi syy oli valokuvaajan rooli, joka antoi mahdollisuuden nauttia konsertista vaihtelevammin (olihan minun nyt uskallettava hiipiä sinne lavan taaksekin!). Toinen oli se, että mukana oli edelliskerrasta tuttuja esiintyjiä, kuten suloiset Hannosen siskokset, joita viimeksi epäilin ja nyt tiesin vanhan ystäväni siskontytöiksi, ja Indigo-bändi, jonka kitaristi osoittautui kotkalaisen ystäväni naapuriksi. Niin se vaan menee, että arvostan enemmän edes jollain tavalla tuttuja muusikoita. Perusuteliaisuuteni ansaitsee tyypillisimmin laulukisoihin osallistumalla, mutta näköjään myös erilaisilla "maailma on pieni" -assosiaatioilla. Ja vielä kolmantena, koko konsertti oli komeampi ja kunnianhimoisempi kuin Love Tapahtumien sympaattinen pilotti. Erityisesti kolmen kappaleen sarja, missä kunkin huippulahjakkaan nuoren naissolistin taustalla lauloivat mm. kaikki Hyvinkään musiikkiluokkalaiset, oli aivan käsittämättömän hieno.

Mika Ikonen ja Hanna Pitkänen
Tietysti Mikan esitykset olivat odotetuimmat ilman suurkuoroakin. Oman kappaleen lisäksi Mika tulkitsi jälleen Lauri Tähkää. Hausjärvellä soi Polte (live), Hyvinkäällä Kiivas ja Kaunis (live) tahditti tangoparia. Mikan kahden konsertin saldo kasvoi kolmeksi eri biisiksi, kun ohjelmistot eivät yllättäen olleetkaan identtiset. Antti Ketosen hillitön radiohitti, Olisitpa sylissäni (live), kajahti Mikan versiona ensimmäisessä konsertissa, toisessa sen lauloi nuori hyvinkääläinen Hanna Pitkänen. Kuva kaksikosta syleilemässä toisiaan takahuoneessa yhteisen biisin kunniaksi kuuluu lempiotoksiini päivästä.

Muutenkin päivän parasta antia oli seurata, miten Mika loi tunnelmaa takahuoneessakin - jutustellen, halaillen, kanssaesiintyjän niskaa hieroen tai leikkisää koreografiaa harjoitellen. Hän on kyllä eläväisin ja sydämellisin tyyppi, johon olen keikkaillessani törmännyt. Odotan innolla uusia tilaisuuksia ammentaa itseenikin sitä ilon pirskahtelua, puhumattakaan uudesta musiikista, jota tulen ilman epäilyksen häivää rakastamaan.

Hyvinkää Love 22.9.2018

Konsertin päätöstunnelmia omalta osaltani latisti hieman se, että Mikan piti kiirehtiä toiselle keikalle heti omien esitystensä jälkeen. Soolo-osuutensa koko esiintyjäkaartin huikeassa päätösnumerossa hän opetti tauolla Mikolle, ja toki Mikko veti sen komeasti. Mutta Mikalle luontaista koko porukan yllyttämistä ja kannustamista, kuitenkin ilman päsmäröintiä tai pätemistä, jäin toisella kierroksella kaipaamaan, varsinkin kun kappale oli modernimpi Tuisku-versio Mikan ja Käsityöläisten Sata salamaa -bravuurista. Vaikka lavalla oli pari sataa esiintyjää, "oma tyyppi", johon katseeni olisi väkisin kohdistunut, puuttui joukosta. Lähetin mielessäni valtavan kiitoksen Mikalle siitä, että hän jälleen kerran nykäisi minut mukaan kokonaisuudessaan huikeaan kokemukseen.

Tapahtuman toinen tuottaja Kaisa Kaartinen ja solistit Helmi Hannonen,
Hanna Pitkänen, Mika Ikonen ja Milja putkonen

Iltaan osui vielä yksi keikkakohtaloni kierrepallo. Edellisenä lauantaina olin käynyt Ilpon keikalla Nurmijärvellä, kuin hyvästelemässä kesän ihanan keikkaputken. Jo maanantaina silmilleni lävähti tieto, että Ilpo tuuraisi sairastunutta Heini Ikosta Hyvinkää Loven jatkoilla Hopealyhdyssä, samassa hotellissa, johon olin aikoja sitten varannut konserttiyöpymisen. Meinasin kuolla nauruun - yritä tässä nyt pitää artistista pientä taukoa!

Pasi Jääskeläinen (houseband) & Ilpo Kaikkonen @
Hopealyhty Hyvinkää 22.9.2018
Vaikka pelkäsin hyytyväni valvotun Rymy-yön ja pitkän päivän jälkeen, keikan väliin jättäminen ei ollut minkäänlainen optio. Oli vaan jaksettava, vaikka showtime venyi puoli yhteen. Ilpokin veti niin reippaalla asenteella, etten liikaa harhautunut huolehtimaan hänenkään jaksamisestaan - sairastuuraaja oli nimittäin sairaana myös, ja revitteli käheän äänensä riekaleiksi. Onneksi tukena oli saman talon Baanajameistakin tuttu houseband, jota voi jokusen keikan perusteella pitää jo Ilpon omana bändinä, edellisviikolla kaipailtu Pasikin taas riemastuttavasti rinnalla.

Riehakas, lämminhenkinen, ison yleisön mukaansa temmannut tuplapitkä setti huipensi illan, mutta haalistui sitten mielestä toivottomissa lavavaloissa räiskittyjen kuvien mukana. Pääkonsertti oli pääkonsertti ja jatkot jatkot, mutta olin kiitollinen siitä, että vielä vaan rakastin Ilpon esiintymistä, yökerhopuitteissakin - kesän idyllisissä keikkamaisemissa olin alkanut suorastaan pelätä niitä. Kaikki aiemmat kymmenien keikkojen kyllästymisrajat on ylitetty ja aina vaan tuntuu hyvältä, mutta lähitulevaisuuden suurimmat odotukset kohdistuvat Mikaan. Ilpohan Mikan minulle aikoinaan "esitteli", joten musiikkimaailmani on hyvissä käsissä, viestikapulaa artistien välissä sopuisasti vaihdellen.

Kommentit