Levottomat jalat

Tehokkaan Ilovaari-startin jälkeen heinäkuu jatkui vilkkaasti keikkaillen. Mitäpä muutakaan olisi lomallani tehnyt? Seuraavan kauan harkitun kohteen kiinnitin kuitenkin vasta kun tietooni tuli kohtalonomaisen täydellisesti reitille osuva "kylkiäinen". Aamulähtö kohti Lahtea heitti minut pienen pysäköintihaasteen jälkeen Myllysaaren kesäisiin maisemiin hieman myöhässä. "Kitara-Pasi" Jääskeläinen oli juuri ehtinyt aloittaa hymyilyttävän lastenlaulusettinsä perhetapahtumassa, josta oli tullut minulle ilmeinen kohde kun hänen ja Ilpon kuvat löytyivät samasta mainoskuvasta. Pasi liittyi sitten vielä Ilpon duokaveriksi settiin, joka sisälsi Ilpon omia ja lainabravuureja. Sinänsä joku lastenlaulu Ilpolta olisi ollut veikeä yllätys, mutta nautin valtavasti tutusta parhaudesta kesän ensimmäisenä hellepäivänä. Erityishelmenä kuulin pitkästä aikaa livenä suoratoistopalveluista puuttuvan mutta youtubesta suloisena videona löytyvän Haaveillaan -kappaleen, joka vuosien ajan tyypillisesti aloitti keikat, ja muodostui siten hyvin tärkeäksi.

Pasi Jääskeläinen ja Ilpo Kaikkonen @ Lasten saari, Myllysaari Lahti 12.7.2025

Pitkästä iltapäivästä jatkoin kohti alkuperäistä pääkohdetta eli Hausjärven Willa Watkulaa. Saavuin perille samalla kellonlyömällä, kun yleisö pääsi alueelle, ja löysin heti "päähoukutuksen" eli Ikosen Mikan pompottelemassa jalkapalloa pihalla. Häneltä sain udeltua oleellisen soittoajan, jonka perusteella ilmoitin iltaa harkinneelle ystävälleni, ettei hänen enää kannattaisi lähteä myöhästymään. Konsepti oli "Kohtaamisia Willa Watkulassa", ja esiintyjinä ensin Mika ja sitten Sami Saari aiempien vuosien Hausjärvi- ja Hyvinkää-love -konserteista tutun Tuomo Komonen bandin kanssa. Osin tuttujen järjestäjien some-markkinointia olin seuraillut pitkin kevättä, ja oli ihana nähdä tapahtuman onnistuvan - ja paikkahan oli mitä viehättävin. Helteeseen tottumattomana hyydyin kuitenkin kuumalla navetanvintillä, ja pakenin Sami Saaren encoren aikana. Mikan osuuden olin toki nauttinut kokonaan, mutta vältellyt tanssahtelua kun hiki valui muutenkin. Pääosin lainattujen hittien seassa ilahdutti erityisesti Mikan tuorein Suurimmat unelmat (live).

Kohtaamisia Willa Watkulassa 12.7.2025: Mika Ikonen & Tuomo Komonen Band

Seuraava reissu oli kiinnitetty ikäänkuin varalle: Ilpon rooli Ismo Alankona "Ihan tuuliajolla" -musikaalissa Turun Uittamolla oli nähtävä, vaikka sekä alku- että loppukesän suunnitelmissa oli epävarmuutta (lopulta koin kaikki kolme). Nuukaan tapaani olin ostanut matkaliput hyvissä ajoin, mutta molemmat suunnat menivät uusiksi. Ressu Redfordin keikka Superterassilla houkutteli Helsinkiin jo edellispäivänä. Olin seurannut tiiviisti Diili-ohjelmaa, jossa kisattiin Superterassin ohjelmapäällikön pestistä, jonka selkeä suosikkini Arttu Seppälä voitti. Arvoin kuitenkin lähtöäni ehkä huolellisemmin kuin koskaan. Vielä pyöräillessäni juna-asemalle pohdin paluuta oman kodin ilmalämpöpumpun alle - helleputki uhkasi viedä keikkahullun voimat. 

Ressu Redford (vierellään Jessica Uussaari) @ Superterassi Helsinki 16.7.2025

Jessica Uussaari ja Ressu Redford

Viihdyin kuitenkin Superterassilla niin hyvin, että palaisin sinne vielä yllättävän monta kertaa. Puitteita ihastellen asemoin itseni kiinni näyttävään lavaan ja samalla sen varjoon. Tovin odottelun jälkeen sain nauttia Artun tunnelmaa nostattavista juonnoista ja Ressun hittitykityksestä, johon kuuluivat sekä uudet Viilenee (live) ja Viimeinen päivä (live) että Kuusi kuuta ja Saturnuksen renkaat -kappaleen (live) kaltaiset klassikot. Erityisesti pidin Ressun ja viulisti-laulaja Jessica Uussaaren keskinäisestä energiasta lavan etualalla (Jessican muistan parhaiten Ilpon ihanan ristiäislaulun versioimisesta).

Keskittymiseeni sekoittui hömppäfilosofista ikäpohdintaa, kun Ressu sattuu olemaan ikisuosikkini Kepa Salmirinteen ikätoveri (tarkalleen kahdeksan päivää nuorempi). Jopa hyppypotkuja sisältänyt esiintyminen ei herättänyt pienintäkään ajatusta siitä, että Ressu olisi lähestymässä normaalin työläisen eläkeikää. Ei Kepa itse sinänsä sen vanhemmalta vaikuta, mutta pelkoa hänen bändinsä Zero Ninen eläköitymisestä on näinä viimeisimpinä aktiivivuosina jouduttu aktiivisesti väistelemään.

Ilpo Kaikkonen (Ihan tuuliajolla -musikaali)
@ Uittamon paviljonki Turku 17.7.2025

Seuraavana aamuna jatkoin kohti Turkua bussilla, jolla alunperin pitikin - varhainen juna Lappeenrannasta vaihtui vaan terassiaamiaiseen Helsingissä. Perillä siirryin suoraan Uittamolle odottelemaan Ilpon musikaaliesiintymistä. Sain kuulla uudelleen Hassisen kone -kappaleita, joista osan olin vasta kuullut Ismo Alangolta itseltään, mutta edelleen rakastin Ilpon versioita enemmän. Omat levottomat jalkani (live) tulisivat (ja tulevat edelleen) viemään minua niiden äärelle useasti. Olin älynnyt kysyä Suomen musiikkiteatterilta luvan valokuvaamiseen, ja kesäisen tanssilavan luonnonvalossa sain ainakin itseäni ilahduttavia otoksia. Olin kiinnittänyt tuolle "varmasti sopivalle" lomatorstaille sekä iltapäivä- että iltanäytöksen, mutta iltanäytöksen peruuntuminen taisi olla itselleni onnekas käänne. 


Ihan Tuuliajolla -musikaali 17.7.2025: Ilpo Kaikkonen Ismo Alangon
ja Timo Järvensivu Martti Syrjän rooleissa

Niin paljon kun esityksestä nautinkin, toinen kierros heti perään olisi luultavasti ollut liikaa pakahduttavassa helteessä - varsinkin jos olisin harhautunut huolehtimaan Ilpon ja kollegoiden jaksamisesta musikaalin melskeessä kun itse sulin penkkiini paikallaan istuenkin. Onnekasta oli sekin, että pääsin jo illaksi Lahteen ja kauniiseen satamaan. Kai olisin viihtynyt Turussakin, mutta pienempi, tutumpi ja keikkailun myötä rakkaaksi tullut Lahti houkutteli helteen väsyttämää enemmän.

Mika Ikonen & Pontikkapojat / Käsityöläiset (Anssi Häkkinen, Pete Tolonen, Niko Berg ja Tuomo Kovalainen) @ Opiston Kunkku Lahti 18.7.2025

Lahti-pysähdys oli pitänyt lisätä kotimatkalle kun Opiston Kunkun puutarhaterassille oli mainostettu Mika Ikosta - tosin hieman sekavasti sekä soolomateriaalilla että Käsityöläiset-bilebändinsä kanssa. Kompromissina saimme nauttia molemmista sen ihanan ystäväni kanssa, joka ei Watkulaan ehtinyt. XL5:n paluusta seuraavan kesän festarilavoille ei vielä tiedetty, mutta Jäätä ja tulta (live) Pete Tolosen soolo-osioilla riemastutti yleisöä. Minulle erityisen nostalginen oli Kaikki on oolrait (live), kun olin kuullut sen ensimmäistä kertaa vain parin korttelin päässä kymmenen hienoa keikkavuotta sitten. Parhaat hetket koettiin encore-osiossa, jonka bändi soitti yleisön joukossa, erityisesti seurueelle, joka muisteli innolla osallistumistaan Anna mun halata -videon kuvauksiin.

Mika Ikonen & Pete Tolonen @ Marina Café Laituri Kotka 23.7.2025

Mikaa ja Peteä kuulin uudelleen vain muutama päivä myöhemmin, Kotkan Meripäivien avajaisiltaan lyhyellä varoitusajalla ilmestyneellä keikalla. Akustinen duo viihdytti Marina Café Laiturin merellisessä maisemassa, ja vaikka pieni terassi oli saapuessamme melko täynnä, onnistuimme keikkaseuraksi lähteneen siskoni kanssa ujuttautumaan esiintymisen äärelle. Nautimme yhden setillisen Mikan biisejä, XL5-hittejä ja valikoituja covereita, mutta juuri sopivalla hetkellä alkanut tauko auttoi päättämään loppuillasta. Jatkaisimme sittenkin kohti illan toista houkutusta - sitä, joka oli ollut kalenterissani jo kauan ennen suunnitelmia sekoittanutta tuplabuukkausta. Olen hieman alkanut oppia siihen, ettei tärkeimpien "omien" artistienkaan takia kannata - ainakaan itsestäänselvästi - luopua muista odotetuista suunnitelmista.

Kuningasidea @ Kotkan Meripäivät Toriareena 23.7.2025

Siihen iltaan valitsimme siis puolitoista keikkaa yhden sijaan ja "enemmän bändii ku duoo". Kipittelimme Kotkan torille, missä lavan edusta oli yllättäen vielä vapaana, vaikka Kuningasidean keikka oli alkamassa alle vartin päästä. Minä tietenkin tartuin lavakaiteeseen - sisko malttoi vielä käydä jonottamassa meille juomat. Hän oli edelliskesänä kehunut bändiä, mikä osaltaan varmisti, että tulin seuranneeksi keikan Kairon Musaterassilla, ja nyt suuryhtye palasi Meripäiville isommalle Toriareena-lavalle. Taas viihdyin aivan valtavan hyvin. Enemmän duoo ku sooloo (live) ja Pohjolan tuulet (live) hurmasivat toistamiseen, ja aika tiuhaan kesän soittolistallani pyörinyt Kuningasidea ensimmäistä kertaa livenä

Petra @ Kairon Musaterassi, Kotkan Meripäivät 24.7.2025

Seuraavana päivänä Kairon Musaterassi tarjoili taas parastaan kun sain ensin kuulla Petraa duona ja sitten Teleksiä. Petran keikat ovat toimineet minulle hieman vaihtelevasti. Joskus olen pitänyt valtavasti ja joskus Petran valtava energia on ollut hieman liikaa. Kesäinen Kotkan keikka, joka tarjoili Petran soolobiisejä, TikTak-hittejä ja Vain elämää -bravuureja, kuten Vie mut minne vaan (live), oli oikein mainio, vaikka tulin seurailleeksi sitä turhan etäältä. En kehdannut yksin asettua lavan edustalle, kun muu yleisö suojautui alkuillan paahteessa terassialueen puiden varjoon. 

Teleks (Pepe Johansson) @ Kairon Musaterassi, Kotkan Meripäivät 24.7.2025

Setin jälkeen mekin hakeuduimme varjoon jaettavan ruoka-annoksemme kanssa. Saman pöytäryhmän toisella laidalla istuneet näyttivät yllättäen tutuilta, ja mietin tajusiko harvoin keikoilla käyvä mieheni vaihtavansa ajatuksia retkipyöräilystä seuraavan setin solistin kanssa.  Pepe bändeineen veti jo yleisön lähemmäs lavaa tunnelmoimaan tuoretta Mustarastasta (live) ja alkuaikojen Siivet-hittiä (live).

Brädi @ Superterassi Helsinki 30.7.2025

Meripäivät olisivat tarjonneet vielä lisää Pasin laulua Lasten Meripäivillä sekä Markus Hämäläisen Gusto-bändiä samalla Sapokan terassilavalla, jolla olin kokenut vastaavan keikan alkukesästä, mutta kahden illan keikkailu riitti minulle sillä erää. Pieni rauhottuminen kotona ennen töihinpaluuta oli ihan toivottava. Ehdin ollakin jopa yhden täyden tiistaipäivän töissä, ja keskiviikkoiltapäivänä hyppäsin taas keikkajunaan kohti Superterassia. Brädin keikka siellä oli ollut kepeästi harkinnassa jo pitkään, mutta lähtöpäätöksen tein Ressun keikkaa odotellessani. Siihen vaikuttivat sekä keikkapaikan hienous että reissusäätöjen vuoksi ylimääräiset junaliput - ne oli siinä hetkessä kätevä siirtää parilla viikolla eteenpäin. 

Pasi Jääskeläinen Brädin bändissä @ Superterassi
Brädihän teki minuun valtavan vaikutuksen toissakevään Teeriklubilla ja sen seurauksena myös edellisillä Meripäivillä, samalla Toriaareenalla, missä nyt koin Kuningasidean. Brädi itse painaa räppiä suurella sydämellä, mutta se, että bändissä soittaa lempikitaristini Pasi ja hänen rinnalta tuttu basisti Pekka, auttavat toki hurmaamisessani. Asetuin tietenkin taas eturiviin, kun siihen sattui mahtumaan, vaikka keikkaseuralaiseni jäi vielä istuskelemaan etäämmäs lavaa. Pieni salainen haaveeni Lilin ja Lunan vierailusta lavalla ei sentään toteutunut, vaikka he Viikonloppusoturit -uutuusbiisissä laulavatkin. Nyt Pasi, Pekka ja taustalaulaja Iina hoitivat sen live-lauluosuudet. Iinan huikea ääni loisti myös erityisesti Keväät-kappaleessa (live).

Nautin keikasta ja olisin mielelläni nauttinut lisää Superterassin tunnelmasta sen jälkeen, mutta piti rientää suoraan paluujunaan. Tavallaan oli hieman hölmöä palata kotiin (ja töihin) yhdeksi päiväksi, mutta kaksi paremmin nukuttua kotiyötä oli kiva bonus - ennen kun taas suhasin kohti Helsinkiä ja seuraavia keikkoja. Mutta se olkoon jo seuraavaa tarinaa. 

Kommentit