Viime kesähän oli kaikkien aikojen Zero Nine -kesä ja ensimmäinen lupaus siitä oli saatu jo edellissyksynä kun Ilovaari-festivaali julkisti esiintyjiään. Riemuitsimme paitsi keikasta myös siitä, että olimme saattaneet siihen vaikuttaa. Olimmehan edelliskesänä - ajeltuamme Kuusamon keikalta kotiin Joensuun festarimainosten ohi - laittaneet ehdotteluviestiä järjestäjän suuntaan. Lokakuussa oli ostettu liput ja varattu majoitus viehättäväksi osoittautuneeseen omakotitalon kellarikerrokseen kivan lähelle Ilosaarta. Kolmen naisen "Etelä-Karjalan delegaatiomme" suuntasi Pohjois-Karjalaan junalla ja tunnelma kupli jo matkalla. Asennoiduimme nauttimaan retkestämme kävi miten kävi - Ulla-myrsky liikkui nimittäin samaan suuntaan. Ilovaarin puolesta tiedotettiin porttien avautumisen myöhästymisestä ja säädöistä settiaikoihin, Zero Ninea mainitsematta. Hieman myöhemmin selvisi, että bändin vuoro siirtyisi parilla tunnilla eteenpäin illan viimeiseksi.
 |
| Eppu Normaali @ Ilovaari 4.7.2025 |
Pyörimme iltapäivää sateisessa keskustassa, ensin syömässä ja sitten etsimässä minulle uutta sadeviittaa. Jonkin todistekuvan mukaan jo Koopin Pihlajaveden keikalla kesällä 2009 käytetystä halpisviitasta menivät sormet läpi pukiessa. Festarialueella sadeviittakansaa oli jo runsain määrin lavan edessä seuraamassa Eläkeläisten humppasettiä, joka oli viime hetkellä korvannut Paradise Lostin (en tunne bändiä, mutta uskallan arvata tyylilajin muuttuneen tuurauksessa). Sitä etäistä seurailua en edes keikaksi laske, mutta yhden merkittävän bonuskeikan myrsky meille tarjosi. Uskalsimme nimittäin asettua kuuntelemaan Eppu Normaalin setin, kun sen jälkeen oli vielä kaksi tuntia aikaa Zero Nineen. Alkuperäisellä aikataululla Zero Nine olisi aloittanut samalla hetkellä kun Eppu Normaali lopetti, joten olisimme Eppujen aikana olleet kiinni Laguunilavan kaiteessa emmekä toisessa rivissä päälavan äärellä.
 |
| Eppu Normaali (Juha Torvinen ja Martti Syrjä) @ Ilovaari 4.7.2025 |
Taisin useamman kerran mainita, että olin nähnyt Eput tasan kerran aiemmin, keväällä 1987 samoilla Hamina-festareilla, millä koin Zero Ninen noin kolmannen kerran. Nyt kurkatessani sen ajan keikka-albumia, löysin saman kesän toisestakin lipusta Eppu Normaali -merkinnän. Ei vaan ole mitään muistikuvaa koinko bändin myös Kotkan Santalahti -rockissa vai täsmäsinkö itseni oleellisimman Zero Ninen soittoaikaan (muistamattomuus ei johdu keikkaeväistä, koska olin jo teininä nössönpuoleinen päihdeasioissa). Keikka tai keikat eivät silloin tehneet ikimuistoista vaikutusta mutta bändin musiikkia kuuntelin kyllä. Erityisesti muistan tunnelmoineeni Valkoinen kupla -kasettia lapsuuskotini pihamökissä. Kun jatsia kuunneltiin olikin sen lempibiisinä ainut, jota jäin massiivisesta hittikavalkadista kaipaamaan. Miten legendaarista oli kuulla vaikkapa Vuonna '85 (live) alkuperäisbändiltä vuonna 2025! Liikutuin Kaikki häipyy on vain nyt -kappaleesta (live), ja koetun arvo nousi lisäpykälän kun bändi myöhemmin tiedotti samaa nimeä kantavasta jäähyväiskiertueesta. Sille en ole itseäni kiinnittänyt, ja lienee jo myöhäistäkin, kun konsertit ovat loppuunmyytyjä.
 |
| Jarkko Martikainen @ Ilovaari 4.7.2025 |
Seuraavaksi aloitimme etenemisemme kohti pääkeikkaa. Kuuntelimme kyllä Jarkko Martikaista mutta keskittyen enemmän keikan päättymiseen kuin itse keikkaan - pitihän sillä hetkellä hyökätä kohti lavaa. Emme olleet yhtään turhan hätäisiä, koska useampi muukin asettui vahtimaan eturiviä. Koko päivän ripsinyt sade keveni kuin ihmeen kaupalla mutta kylmyys laskeutui tilalle. Sinnikkäitä viimeiseksi viskatun esiintyjän odottelijoita riitti silti. Festarialueen toiselta laidalta kaikui Kotiteollisuus, josta emme nähneet vilaustakaan (tuskin olisimme nähneet alkuperäisellä aikataulullakaan, jolla esiintyminen olisi osunut heti Zero Ninen perään). Odotimme vaan omaamme eli Freakshown (live) käynnistymistä. Never Stop Runnin' (live) ja muut tutut timantit palkitsivat pitkälle yli puolen yön värjötelleen festarikansan.
 |
| Zero Nine (Timo Käsmä ja Kepa Salmirinne) @ Ilovaari 4.7.2025 |
Vaikka olemme jo tottuneet lähes liian hyvään, eli kohtaamaan juuri tätä bändiä pienempien keikkapaikkojen takahuoneissa, olimme muistutelleet itseämme, että festariolosuhteissa meininki tuskin olisi yhtä rentoa. Keikan itsessään piti riittää, jos moikkailut jäisivät toiseen kertaan. Bändin fanituotteista vastaava ystävämme avusti meidät kuitenkin lavan taakse. Yritimme ujostella ulkosalla sen hetken, että herrat saisivat keikkapaitansa vaihdettua, mutta solisti Salmirinteen ääni backstagena toimineesta työmaakopista rohkaisi sisälle lämmittelemään. Seuraavana päivänä vasta lämmittelimmekin, kun hyödynsimme läheisen hotellin aamiais- ja kylpylätarjouksen, ja saunoimme varmaan pari tuntia. Tuttujen muusikoiden ilmaantumisesta samoihin pöytiin tai porealtaisiin ei tarvinnut haaveilla, kun olimme saapuessamme hotellille osuneet vilkuttelemaan pohjoiseen palaaville.
 |
| Zero Nine: Jarski Jaakkola, Timo Käsmä, Kepa Salmirinne, Mikko "Dexta" Korpela, Mara Mäntyniemi ja Matti "Iro" Murtola @ Ilovaari 4.7.2025 |
Meillähän oli varattuna toinenkin festaripäivä, joka oli myrskyn jälkeinen poutapäivä. Saatiin hylätä sadeviitat ja patsastella asiaankuuluvasti "meidän" bändiä mainostavissa T-paidoissa. Muutamat iltapäiväesiintyjät jätimme suosiolla väliin ja liikuimme leppoisasti kohti festarialuetta. Piti nyt oikein tarkistaa mitä esiintyjiä täpärästi missattiin. Laguunlavalla soitti Absoluuttinen nollapiste, joka olisi ihan aavistuksen kiinnostanut erään ystäväni kehujen perusteella, mutta kun huomasimme Litku Klemetin jälkeen avautuneen raon päälavan eturivissä, asetuimme siihen. Kuuntelisimme siinä ihan vieraan "ylimääräisen" esiintyjän vain varataksemme paikkoja seuraaviin setteihin.
 |
| Royal Republic @ Ilovaari 5.7.2025 |
Kävi kuitenkin niin, että ruotsalaisbändi Royal Republic teki valtavan vaikutuksen. Esiintymisen energia oli vastustamatonta, ja musiikki iski voimalla jalan alle. Full Steam Spacemachine (live) rytmitti riemukkaasti heimopaitatyttöjen heilumista, ja jälkikäteen opin, että olin lempiohjaajani kuntonyrkkeilytunnilla riehunut My House -kappaleen tahdissa. Se tuntuikin tutulta, ja takuuvarman tuttu oli Venus rock-versiona. Disco-hittien muokkaaminen onkin nähtävästi bändin "juttu", sillä syksyllä julkastiin sekä I'm so Excited että Stayin' Alive. Vaikutuimme karismaattisesta laulajasta ja valtavalla voimalla viuhtoneesta ja välillä jakkaralleen seisomaan nousseesta rumpalista. Hymähtelimme, että "meidän" Korpela voisi ottaa nuoremmastaan mallia (ei oikeasti tarvinnut).
 |
| Royal Republic @ Ilovaari 5.7.2025 |
Keikkaseuralaiseni innostuivat bändistä niin paljon, että seurasivat sitä syksyn Suomi-turneella - eivät sentään Seinäjoelle mutta Tavastialle ja Tampereelle. Olisin varmaan lähtenyt mukaan ellei viikonloppu olisi ollut jo kiinnitetty, mutta myös muu keikkahössötys suojeli minua suuremmalta uudelta hurahdukselta. Sydän, pää ja kalenteri olivat täynnä kaikkea muuta. Joku päivä kun ei enää tarjoudu parhaita syitä rock-reissata yhdessä, minun täytyy hypätä näiden ystävieni matkaan muun hyvän syyn takia, mutta ihan vielä ei (toivottavasti) ole sen aika.
 |
| Popeda (Olli Herman) @ Ilovaari 5.7.2025 |
Lisäksi huomioni kiinnittyi nuoreen basistiin, joka osoittautui Costello Hautamäen Alex-pojaksi. Niin pihalla olin bändin kuvioista, etten sitä tiennyt ennakkoon, enkä sitäkään, että Alex oli kiertänyt ja ystävystynyt Ollin kanssa aiemmin - eli oli ehkä "pääsyyllinen" loistavan uuden solistin valintaan isänsä bändiin. Bändin hittitykitys oli tietenkin melkoista. Useimmat biisit olivat hyvin tuttuja - Kakskytä centtiä (live) Suomi-Pops, Tops & Flops -versiona ja Tahdotko mut tosiaan (live) erityisen rakas Ilpon laulamana. Molemmat mainitut muistuttelivat itsestään pitkälle syksyyn kun live-klippini saivat kymmeniä tuhansia katseluja ja lukuisia peukutuksia (tunnelmani siitä olivat hieman ristiriitaiset, kun itselleni paljon tärkeämmät pätkät kiinnostavat hyvin harvoja).
 |
| Popeda (Olli Herman ja Alex Hautamäki) @ Ilovaari 5.7.2025 |
 |
| Ismo Alanko @ Ilovaari 5.7.2025 |
 |
| Ismo Alanko @ Ilovaari 5.7.2025 |
Rakkaudesta (live) lähetti meidät väsyneinä mutta onnellisina pienelle vaellukselle kohti sen viikonlopun kotia. Tutusti taivasteltiin sitä, mitä kaikkea hienoa saatiinkaan koea, kun oltiin yhden tietyn bändin yhden tunnin setin takia lähdetty liikkeelle - ja eletty vielä menomatka siinä pelossa, että se setti jäisi myrskyn takia soittamatta. Ilovaari-muistoni kietoutuvat siis myös hyvin vahvasti kesän (ja syksynkin) Ihan Tuuliajolla -teemaan. Olihan aikamoista, että sain kokea kovin tärkeäksi tulleen suomirock-musikaalin kolmesta bändistä kaksi eli Eput ja Ismon samoilla festareilla. Aitoa Juicea en ehtinyt nähdä livenä, vaikka hän ymmärtääkseni esiintyi kotikulmillani vielä viimeisinä aikoinaan. Paikkasin puutetta tarttumalla jo vuosia hyllyssäni lojuneeseen Juicen elämänkertaan, mitä taidan nuoruuden lukuinnostuksen muuhun häsäämiseen hukanneena kahlata koko syksyn. Loppuun se on luettava ennen kun seuraava intoiluni aihe konkretisoituu: Ilpo muuntautuu Juicen rooliin "Luonas kai olla saan" -musiikaaliin tammikuussa 2026. Kovasti jäljessä laahaavissa keikkatarinoissani on tosin ennen sitä vielä monta muutakin käännettä kuin seitsemän (!) kierrosta Tuuliajoa.
Kommentit
Lähetä kommentti