TV-tanssia ja musavisailua

Olen nolosti koukuttunut erilaisiin tosi-TV-hömppiin, ja suorastaan hämmentynyt siitä, miten suuria tunteita ne kotisohvalla herättävät. Niinkun nyt tää Tanssii tähtien kanssa. Pari ekaa kautta seurailin kyllä mutta ihmettelin samalla hypen määrää. Ekasta kaudesta jäi mieleen vain Jonen ihana äijäily ja "tötteröiden tötterö" (Metsäkedon kampaus), tokasta muistan vielä vähemmän. Mutta nyt olen yhtäkkiä tunteella mukana (en sentään äänestämässä - piheys ja viihdetekstariesto suojelevat ;)

Kannustan noita hassuja tunareita, jotka ennemmin viihdyttävät kuin häikäisevät taidoillaan. Onhan se jännempää seurata kömpelön kansanedustajan edistymistä kuin aerobicin maailmanmestarin (onpa yllättävää, että oppii tekniikkaa nopeasti...). Mister Eduskunnan jatkamista toivon tosin pääasiassa opettajan takia. Vaikka tammikuisen tanssimaratonin jälkeen bailatino-Markkasen metodeja hieman kritisoinkin, niin nyt hän on "meidän Sutu", jota pitää kannustaa. Kilpailijoista mun äänen saisi baletti-Hytönen, jonka itseironisesta huumorista olen aina tykännyt. Joonaksen pitää jatkaa kisassa välikommenttiensa takia, ja ehkä vähän myös opettajansa musiikkimaun takia. Meinasin vetää herneet nenään tuomareiden kritiikistä pari viikkoa sitten - mitä vikaa oli Rebel Yellissä?!

Mistä tuli mieleen, että joka kerta tuntuu osuvan jotain mukavia muistoja herättävää musiikkia. Tuo Rebel Yell oli just kuultu Topparissa, seuraavan viikon Get on ja Poison Old Cockissa O'Jess-Tuomaksen laulamana (joka muuten Tarttuu mikkiin 11.4 - kantsii katsoa ja erityisesti kuunnella!). Ja tietysti Sutun tangossa oli hymyilyttävän tuttuja elementtejä, sekä askelkuvioita että Tango Santa Mariaa (selvisipä vihdoin monta kertaa veivatun kappaleen nimi). Ja mitä kuultiin tänään lopussa? Burn baby burn...

No, tanssiohjelma on sentään aika korkealaatuista hömppää. Ihan uudelle tasolle vajoan ensi lauantaina kun rupean seuraamaan puhelinvisailua. Kyllä, odotan intopinkeänä Biisikärpäsen lämmittelymusavisaa. Voin vain toivoa, että se on laadukkaampi kuin "mikä toukokuinen juhla? V*p*u?"-tyyppisiä kysymyksiä tenttaavat TV-viihteen häpeäpilkut. Katsottava sitä on joka tapauksessa, kun siinä on eräs tietty laulava juontaja - jopa laulamassa eikä vain juontamassa :)

Jälkikommentti: Turhaan pelkäsin myötähäpeää - oon tosi ylpeä "meidän Petestä" :) Olihan tuo musavisa ihan huippuluokkaa puhelinvisailuskaalalla. Ja vielä hieno keikoilta tuttu Autiotalo ekana biisinä. Jää nähtäväksi lievittääkö viikoittainen näytelaulupätkä keikkaikävää, vai pahentaako entisestään ;)