Paras paikka

Onpa ärsyttävää, kun joku päättää minun puolesta mikä minulle on parasta. Suurempaa filosofista pohdintaa ei nyt tässä ole tulossa vaan yksinkertainen avautuminen suuren suomalaisen lipunvälitysyrityksen nettipalvelusta. Yritin maanantaina varata lippua erääseen konserttiin... no, ei kai se salaisuus ole, kun taatusti tulen hehkuttamaan syksyn laajaa skaalaa tango-Korisevasta Zero Ninen hardrockiin. Arjan joulukonserttiliput tulivat myyntiin kello 9, ja hölmönä luotin omaan enkä kännykkäkalenterin muistiin. Kolme varttia myöhässä lippupavelu (hups, nyt se nimi lipsahti) tarjosi paikkaa viidenneltä riviltä. Eturiveihin turhankin tottuneena olin harmissani kömmähdyksestäni, ja kun ainoana toimitusvaihtoehtona tarjottiin kallista postitusta - ei siis varausta ja noutoa - totesin, että pitäkää tunkkinne, ja päätin unohtaa koko konsertin.

Asia jäi pyörimään päähän, ja tein saman lippuhaun uudestaan iltapäivällä. Systeemin tarjoama "paras paikka" oli muistaakseni se sama, jonka olisi pitänyt vapautua 5 minuuttia sen jälkeen kun jätin sen tilaamatta. Mutta postitoimituksen lisäksi palveluun oli ilmestynyt varausvaihtoehto, joten turvauduin siihen saadakseni viikon miettimisaikaa lipun lunastukseen.

Aihe ei edelleenkään jättänyt minua rauhaan. Miten olisi voinutkaan, kun pohdin ja optimoin kannattaako logistisesti hankalaan konserttiin mennäkään, kun paikkakin lipsahti niin huonoksi? Mietin, että miten on mahdollista, että kolmessa vartissa menee neljä ja puoli penkkirivillistä, ja sen jälkeen ei ainuttakaan paikkaa - minun "parhaan paikan" viereen olisi nimittäin saanut tehtyä varauksen vielä seuraavanakin päivänä. Aika pian päähäni pälkähti se, että parhaat paikat eivät välttämättä olekaan eturivillä. Ehkäpä salin akustiikka on optimoitu niin, että ääni pääsee parhaiten oikeuksiinsa keskemmällä salia. Tai ehkä eturivissä joutuu istumaan niska kenossa ja vilkuilemaan sivuille, kun koko näyttämö ei mahdu kerralla näkökenttään. Mutta minulle nuo olisi pikkuvikoja - minä ja tärkeä mutta ei-kovin-professionaali kamerani viihdymme paljon paremmin lähituntumassa, saliakustiikasta viis!

Päästäkseni pohdinnoistani päätin - kesken flunssasairasloman - raahautua pakollisen ruokakaupan sijaan hieman etäisempään markettiin, jossa on lippupiste. Ja hetkeäkään arpomatta nappasin sieltä varsin täydellisen paikkalipun, juuri siitä himoitsemastani eturivistä. Hetken puhisin ja kiroilin nettipalvelua, joka ei anna muuta vaihtoehtoa kuin "parhaan paikan", ilman mitään tietoa siitä, miksi se on paras. Mutta sitten totesin, että voihan se olla hyväkin. Satunnaiset nettivaraajat voivat mennä tyytyväisenä viidennelle riville ja säästää niskakenopenkit meille "eturivi tai ei mitään" -hihhuleille. Kääntöpuolena taas se, että nettipalvelu on hihhuleille totaalisen hyödytön.

Ai niin, jos nyt joku tahtoo nauttia Arja Korisevan joulukonsertin tunnelmista Kotkan konserttisalin absoluuttisesti parhaalla paikalla, niin eikun kytikselle - minun lunastamaton varaukseni vapautuu maanantain jälkeen.

Kommentit