Kaikki häipyy, on vain nyt

Marraskuun keikkakonfiguraatio toisti lokakuuta: oli tuplasti tuuliajoa, Teeriklubi ja pari irtokeikkaa seassa. Sibeliustalon Ihan tuuliajolla -musikaali oli ihan ensimmäinen minkä keväällä kiinnitin jo ennen kesäteattereita. Jos Ilpo jatkaisi Ismo Alangon roolissa syksylläkin, haluaisin todellakin nähdä hänet kotikentällään Lahdessa. Sibeliustalo on vaan eturivi-ihmiselle hankala, eli ainut tuntemani konserttisali, missä eturiviin ei kannata asettua. Lavan reuna on otsan korkeudella ja huonolla tuurilla lavamonitorit luovat merkittävän näköesteen (tämän opin kun Ilpo lauloi Hetken tie on kevyttä ja Muistan sen lauantaita Lahden musiikkiluokkien juhlakonsertissa melkein 10 vuotta sitten). 

Ihan Tuuliajolla -suomirock-musikaali @ Sibeliustalo Lahti 8.11.2025
Timo Järvensivu, Ilpo Kaikkonen, Mirjam Paaso ja Jussi Ojanen ("Juice")

Show Must Go On: Mikael Saari 
@ Satama areena Kotka 14.11.2025

Valikoin siis paikan parvelta, mistä lava näkyi hyvin mutta kovin etäältä. Keskittymistä häiritsi myös salissa kuuluteltu kuvauskielto, jota uhmasin vasta lopuksi, vaikka olin aiemmin varmistanut musiikkiteatterin sallivan linjan. Muuten tunnelma oli huipussaan ja lähes loppuunmyyty konserttisali osoitti suosiotaan. Encore-osioon saatiin ylimääräiset Levottomat jalat (live), kun näyttelijärivistö täydentyi aidolla Hassisen kone -basistilla. Ei Jussi Kinnunen itselleni ollut tuttu hahmo, mutta minua sykähdytti ajatus siitä, mitä originaalimuusikon kanssa soittaminen "Ismolle" itselleen mahtoi merkitä. 

Suomen musiikkiteatterin tuoreehkona kanta-asiakkaana tutustuin vaihteeksi Queen-musikaaliin Kotkan Satama-areenalla. Kiinnitin sen samalla viikolla, kun olin niin fiiliksissä tuuliajosta ja myös paikatakseni isänpäivävisiitin, joka oli jäänyt sen takia tekemättä. Viime hetken lipunostajana en nytkään ollut eturivissä, ja katsomon kapeat penkkivälit saivat polveni protestoimaan pitkää paikallaanoloa. "Pitkä" oli lopulta päällimmäiseksi jäänyt arvioni koko showsta, niin huikea kun sen päätähti Mikael Saari roolissaan olikin. Kun reilusti yli kolmen tunnin kohdalle osuneen loppuhuipennuksen aikana yleisöä alkoi jo valua salista ulos, Mikael kaappasi lavan edestä kävelleen naisen kainaloonsa ja talutti hänet suurieleisesti kohti ovea. Itsekin olin valmis palaamaan isäni sohvalle, mutta seurasin toki esityksen loppuun. Kokemus kannatti, mutta kerta riitti - toisin kuin tuuliajoa, jonka ääreen palaisin taas pian.

Ensin oli kuitenkin vuorossa tuttu Teeriklubi, jonka vieraileva artisti Ronja Alatalo oli kuulemma ihan ensimmäisellä baarikeikallaan. Tunsin hänet vain Tähdet, tähdet -ohjelmasta, joten ennakko-odotukset olivat maltilliset verrattuna edelliskerran Heini-intoiluun. Hurmaava nuori laulaja oli poiminut illan ohjelmistoksi raikkaita lainakappaleita, kuten Anna Puun Ota minut tällaisena kuin oon (live). Itselleni sykähdyttävimmän hetken hän tarjoili River Deep, Mountain High -kappaleella (live), vaikkakin Celine Dion -aiheisella spiikillä. Itsellenihän Tina Turnerin megahitti on nimenomaan Zero Ninea. 

Teeriklubi: Ilpo Kaikkonen band feat. Ronja Alatalo @ Teerenpeli Lahti 20.11.2025

Palasin Lahdesta perjantaina, ja lauantaina junailin paluusuuntaan Tampereelle. Tasan vuotta aiemmin, lähtöasemalla kohti Nokia Arenan Vesterinen yhtyeineen -suurkonserttia, olin arponut uusintareissua samaan kohteeseen Ellinooran 10-vuotistaiteilijajuhlaan, joka oli silloin juuri julkaistu. Etenin muutamassa hetkessä "ei minun varmaan tarvitse sinne lähteä" -ajatuksista lipunostoon, koska niin keikkahullulle tapaa käydä. Myöhemmin aprikoin kannattiko sittenkään, mutta kun junaliputkin oli hankittu, en raaskinut perääntyä. Muutama viikko aiemmin yhdistin, että Ihan tuuliajolla -musikaali pyörisi samana viikonloppuna Tampere-talolla. Iltapäivänäytökseen ehtisin hyvin ennen areenaa, varsinkin kun tuttu hostellini on suoraan Tampere-talon edessä. Vain menolippu piti vaihtaa edelliseen junaan, jotta olin Tampereella kolme tuntia enkä kolme minuuttia ennen näytöstä. Jonkinlaiselta kohtalolta tämäkin tuntui - tällä tiellä Ilpoa seuraillen ja kannustaen. Tällä kertaa seurailin hieman huolestuneena, kun olin somesta havainnut hänen kärsivän jalan rasitusmurtumasta. Suuri yleisö tuskin huomasi mitään, mutta minä huokaisin helpotuksesta kun "koreografiasta" oli karsittu ainakin pukkihypyt näyttelijäkollegan selän yli.

Ihan tuuliajolla -suomirockmusikaali: Ilpo Kaikkonen Ismo Alangon roolissa
@ Tampere-talo 22.11.2025

Tässä välissä kirjoitteluuni tuli yli kuukauden tauko ties minkä kiireiden takia, mutta jatketaan... Ellinoora-illan olin päättänyt ottaa iisisti. En hötkyilisi areenalle heti ovien avautuessa enkä änkisi lavan luo senkään takia, että Ellinoora-fanit ovat tunnetusti äänekkäitä. Sen verran päätökseni piti, että maltoin käydä suomirock-musiikaalin jälkeen syömässä John Scott's Ratinassa (koko ketjusta tuli kantapaikkani Ilpon Arkadia-keikan jälkeen). Sieltä lompsin areenalle kun lämmittelijä Antti Autio oli jo aloittanut, mutta ujuttauduin sitten kuitenkin mahdollisimman lähelle lavaa, lähes suoraan "fanimuurin" taakse. Keikkahullun veri vetää, en sille mitään voi.

Ellinoora veti intensiivisen, kuolemattomaan Leijonakuninkaaseen (live) huipentuneen juhlakeikan. Viimeisen biisin aikana yleisö nosti ilmaan vaaleanpunaisia paperisydämiä, joita ahkerat fanit olivat askarrelleet käsittämättömän määrän. Hetki oli sykähdyttävä, kuin myös Eppu Normaalin yllätysvierailu, erityisesti kun Ellinoora itse tunnetaan bändin suurena ihailijana. Kesällähän olin kokenut bändin livenä ensimmäisen kerran sitten 1980-luvun, ja sen jälkeen oli julkaistu tieto jäähyväiskiertueesta, jolle en ole itseni kiinnittänyt. Yllättäen sainkin kokea bändin vielä kerran, yhden ihanan Kaikki häipyy, on vain nyt -kappaleen (live) verran. 

Ellinoora: 10 vuotta pop-musiikkia @ Nokia Areena 22.11.2025

Seuraavalla viikolla sain kokea konsertin, jonka luulin jo menettäneeni. Kulttuuritila Nuijamiehen konkurssi perui useita tapahtumia, mutta Suvi Teräsniskan trio-konsertille löytyi korvaava tila Kehruuhuoneelta. Nuijamieheen on nyt uusien yrittäjien ansiosta elämä palannut, mutta silloin suuntasin konserttiin ristiriitaisin tuntein: kiitollisena sen toteutumisesta mutta murtuneena lempikeikkapaikan puolesta. Akustiset sovitukset olivat lumoavan kauniita, mutten kehdannut laulaa mukana vastaavasti kuin bändikeikoilla. Myös kameran räpsyjä piti hillitä, ja joidenkin yskiminen katsomon takaosassa häiritsi. Ihanaksi ilta kuitenkin kääntyi Suvin sydämellisellä tulkinnalla. Tuore Kukat kasvaa raunioon (live) tuntui turhankin osuvalta viittaukselta Nuijamies-tilanteeseen, mutta rakastin sitä ja edellistä Rikki mutta riittävä -singleä (live).

Suvi Teräsniska @ Kehruuhuone Lappeenranta 27.11.2025

Flute of Shame @ Molly Malone's Helsinki 10.12.2025

Joulukuussa tein keskiviikkoretken Helsinkiin Flute of Shamen joulukonserttiin. Motivaattorina toimi mm. junasarjalippu, jonka viimeiset kaksi matkaa olisivat muuten jääneet käyttämättä. Näin kuukausia myöhemmin en muista konsertista juuri mitään. Molly Malone's -baarin pinkissä hämärässä en saanut yhtään kelvollista kuvaakaan, mistä tunnelmia voisi palautella mieleen. Koopia sain pikaisesti halata, mutten kohdannut ketään muuta tuttua, ja ihanan yhteisölliset fanitusvuodet tuntuivat kovin kaukaisilta - kuten toki jo ovatkin. Hitusen joulutunnelmaa kai sentään tavoitin kun Walking in the Air (live) ja kuulemma Heikki Paasosen Koopille yllyttämä Oh Holy Night (live) soivat.

Arja Koriseva & Teemu Roivainen @ Lappeenrantasali 14.12.2025

Seuraavaksi kuulin Arja Korisevaa tangokuningas Teemu Roivaisen rinnalla joulukonsertissa. Samaan viikonloppuun osui pitkään suunniteltu ystäväporukan yhteisreissu Tallinnaan, mutta päätin silti ehtiä sunnuntain konserttiin. Ystäväni ja Koriseva-konserttiseuralaiseni kohta kolmenkymmenen vuoden ajalta poimi minut junalta, kun palasin matkaltani yksin ennen muuta ryhmää. Nautin Arjan tutuista jouluisista ihanuuksista, kuten Taivas sylissäni (live), kun olin vaivalloisesti köpötellyt Lappeenranta-salin eturiviin. Olin Tallinna-hotellimme jyrkissä portaissa kipeyttänyt polveni niin pahasti, että älysin lopulta jopa konsultoida lääkäriä. Sain nivelrikkodiagnoosin, jota pidin alkuun lähes maailmanloppuna, mutta nyt kuukausia myöhemmin polveni toimivat aivan hyvin, toistaiseksi. Totesin vaan silloin, että selkeästi kroppani on koulutettu kestämään keikkailua muttei ulkomaanmatkoja, kun pienempiä kremppoja oli osunut edellisvuosien työmatkoille. Ehkä minun olisikin kannattanut Tallinnan sijaan käydä unelmakombo Rodeon ja Lili&Lunan keikalla Jyväskylän suunnalla, mutta se tuli tietooni aivan liian myöhään (ja toki halusin sen ystäväporukan matkalle).

Aksel Kankaaranta (säestäjänä Miikka Kallio)
@ Lahden joulutori 18.12.2025

Keikkavuoden 2025 paketoin jo melko perinteisesti Teeriklubilla. Käväisin jo alkuillasta Teerenpelin pikkujouluissa musavisailemassa, mutta maltoin vielä pyörähtää Lahden joulutorilla kuuntelemassa Aksel Kankaanrantaa. Lumoavaääninen nuori laulaja oli jäänyt mieleen The Voice of Finland -kisasta ja erityisesti Pyhimyksen Jättiläinen -hitistä. Muistaakseni hän oli juuri julkaissut omaakin musiikkia, mutta esitti torilla joululauluja. Kaunistahan se oli, muttei tunnetasolla mitään verrattuna illan päätähden joululauluihin, joita olin kuunnellut saman lavan äärellä kolme vuotta aiemmin. 

Teeriklubi-vieraaksi sovittu Sami Pitkämö oli sairastunut, joten vuoden ja klubikauden huipentanut ilta vedettiin omin voimin, Ilpon itsensä tähdittämänä. Mitä ihaninta "kiertorataa" - Hunajaan (live) viitaten - on Ilpon ympärillä riittänyt, mutta siihen iltaan suuntasin harvinaisen haikeana. Olin jotenkin aivan vakuuttunut siitä, että nyt tämä "elämäni klubi" jäisi väkisin tauolle. Ei sen isäntä millään voisi ehtiä ja jaksaa kaikkea, kun musiikkiteatterikuviot tuplaantuisivat: Ismo Alangon roolin lisäksi hän tulisi tähdittämään Juice-musikaalia itsensä Juicen roolissa, mitä hän jo väläytteli Musta aurinko nousee -kappaleella (live). 

Teeriklubi: Ilpo Kaikkonen houseband @ Teerenpeli Lahti 18.12.2025

Nyt klubia on kuitenkin veivattu myös menestyksekäs kevätkausi, joka sekin päättyi lupaukseen jatkosta. En nyt ollut vastaavasti asiasta hermoillut, ja vaikka otin tiedon onnellisena vastaan, palautin tajuntaani joulukuussa ennakoivasti tehdyn... jos ei nyt ihan surutyön niin henkisen valmistautumisen. Joskus kaikki häipyy, parhaimmatkin asiat päättyvät, ja jos Ilpo joku päivä tarvitsee taukoa, hän ansaitsee taukoa - ihan mistä vaan produktiostaan. Rakastan klubihetkiä ja rytmiä, jotka ne luovat elämääni - enhän enää suunnittele klubireissuja vaan muun elämän niiden ympärille. Mutta klubia isännöivää hattupäistä hahmoa rakastan vielä enemmän, ja tärkeintä olisi, että hän jaksaisi ja viihtyisi iloa tuottavassa intohimoammatissaan vielä pitkälle tulevaisuuteen.