Some-komentaja saarnaa keikkatiedotuksesta

Alkuvuodesta lanseeraamani some-komentaja tahtoo raotella venttiileitä, ettei sen pää poksahda mielipiteistä liittyen artistien keikkatiedotukseen. Nyt on osunut kohdalle ihan liian monta täsmäesimerkkiä "salakeikkailusta" - parin viikon sisään peräti neljän eri artistin edustuksella. En nyt mainitse nimiä, kun eivät kaikki olisi voineetkaan yksityistilaisuudenomaisia keikkojaan mainostaa. Yritän pysyä yleisellä tasolla, rakentavana enkä valittavana. Esimerkkitilanne on nyt vaan se, että artisti X heittää keikan paikassa Y, muttei vaivaudu ilmoittelemaan siitä, ei merkitsemään keikkalistalle (jos edes ylläpitää sellaista), eikä hihkaisemaan siitä faneilleen Facebookissa.

Kyse on minun nähdäkseni nimenomaan vaivautumisesta: jos ei pysty uhraamaan kahta minuuttia keikkapäivitykseen, voi värvätä avustajan, jolle voi viskata "raakatiedon", ja toivoa, että hän käyttää sen kaksi minuuttia varsinaisen keikkakutsun muotoilemiseen. Viime hetken buukkauskaan ei ole syy olla tiedottamatta. Toki aikainen ilmoittelu on tärkeää faneille, jotka parhaassa tapauksessa haluavat tulla keikoille matkojen päästä, mutta saman päivän mainostus saattaisi tehokkaimmin herätellä paikalliset semi-kiinnostuneet. Ja jos artistin nettisivuilla on menneiden keikkojen osasto, hetkenkin listalla vilahtanut keikka on pysyvä referenssi. Tyhjä keikkakalenteri on taatusti hidaste keikkamyynnille - lähimenneisyyden keikat eivät korvaa tulevia, mutta lienevät parempi kuin ei mitään. 

Jos artisti pitää hyvää huolta tiedotuksestaan, hän osoittaa:

• välittävänsä faneistaan, eli yleisöstään. Kai sydämeltään muusikko voi itsekseen ja itselleen soitella, mutta vähänkään menestyksekkäämpi ura vaatii kuulijoitakin. Ilman epäilyksen häivää väitän, että fani pysyy uskollisempana, jos saa kuulla idoliaan livenä edes silloin tällöin. Fani, joka missaa lähikeikan, on huomattavasti todennäköisemmin entinen kuin se, joka osasi tulla paikalle (tai muuten keikan on täytynyt olla aika katastrofaalinen). Jos keikoista ei tiedota faneille, kuulijat ovat sattumanvaraisia - mikä voi tietysti olla siinä mielessä eduksi, että voi hurmata uusia. Mutta harvoinpa se satunnaisyleisö hamstraa lippuja loppuun. Vakionaamat mahtuvat sekaan, ja kannustavat ehkä innostuksellaan muitakin mukaan tunnelmaan. Sitä paitsi - keikasta ennakkoon tietävät fanit värvääntyvät markkinointiavuksi kuin itsestään - ja ilolla!
• arvostavansa keikanjärjestäjää. Keikka pitäisi mielestäni hoitaa hyvin ja ylpeydellä oli paikkana sitten legendaarinen rock-klubi tai "pizzerian nurkka". Ehkä erityisesti sen pikkupaikan omistaja ilahtuu siitä, että artisti hehkuttaa hänen järjestämäänsä, ehkä harvinaislaatuisempaa, live-musiikki-iltaa, ja on innokkaampi buukkaamaan saman artistin uudestaan. Jos tilaisuuteen liittyy hyväntekeväisyyttä tai muuta positiivista medianäkyvyyttä, artistin kannattaisi entistä innokkaammin tuoda esiin mukanaoloaan, vaikka olisi vain yksi esiintyjä monien joukossa.
• ennen kaikkea arvostansa itseään ja omaa työtään. "Mitäpä tästä tiedottelemaan" on toki perin tyypillistä - ja sympaattistakin - vaatimattomuutta, mutta tuskin ura sillä asenteella kovin vauhdikkaasti etenee. Jos itse ajattelee, ettei ketään kiinnosta, niin ehkäpä ei kohta kiinnostakaan. 

Ja perään vielä pari vakioharmituksen aihetta, jotka saattavat hatarasti liittyä tai olla liittymättä näihin "salakeikkailijoihin": 

• Ohjelmatoimistojen vanhentuneet esittelyt. Jos olisin artisti, potkaisisin aika äkäisesti persuksille keikkamyyjää, joka mainostaisi minun "lähtevän kiertueelle syksyllä 2011".
• Satunnaisen laiska FB-päivittely. Vaikka keikkalista kertoisi miten säännöllisestä toiminnasta, keikanjärjestäjänä saattaisin ohittaa bändin, joka vaikuttaa Facebook-aktiivisuutensa perusteella keikkailevan muutaman hassun kerran vuodessa. Eivätkö ne muut keikat ole ilmoittelun arvoisia? Mitä jos ohitettujen joukossa on "minun" keikkani - olin sitten fani tai keikkapaikan omistaja?