Vuoden keikkailut

On aika paketoida vuoden 2013 keikkailut - luultavasti osissa, koska lista on pitkä. Vuosi alkoi erikoisella VR-lotolla. Veturin joulukalenterikampanja tarjosi puolentoista euron hintaisia junalippuja, joita tuli napsittua varuiksi tammikuun vapaille viikonlopuille - joille ei sitten tietenkään tullut yhtään sopivaa keikkaa. Mutta onneksi oli saatu vihiä siitä, että jollekin tammikuun keskiviikolle tulisi George&Markus-duokeikka Vltavaan, joten katettiin varuiksi myös keskiviikko-torstai-kombot. Niillä arvoilla voitin yllätys-jättipotin, eli Eliaksen keikan Bar Loosessa, keskiviikkona 9.1 (raportti Chaos Tubessa). Elias tykitti lukuisten cover-keikkojen jälkeen omaa materiaalia voimalla, joka puhalsi uutta uskoa ja eloa kärsivällisyyttä kuluttaneeseen fanitukseeni.

Ennen keikkaa tuli käväistyä Vltavassakin, missä esiintyi Antti Pitkäjärvi & Jussi Saxlin -duo, jonka Jussi-puolikkaan muistin hämärästi Idolsista. Miellyttävää musisointia, mistä kuitenkin malttoi irrottautua ajoissa pääkeikalle, jonka jälkeen oli vielä tarjolla Flute of Shamen James Lascelles Aussie barissa. Elias oli vaan täyttänyt korvat, mielen ja sydämen niin totaalisesti, etten jaksanut hurmaavan Jamesin intensiivistä soittoa kuin muutaman biisin verran. Joskus näköjään minunkin keikkakiintiöni täyttyy.

Seuraavaksi oli taas tarjolla trubaduuri-Eliasta, kahdesti, kahden viikon välein, Loviisan tunnelmallisessa Ölvinissä. Pelkäsin pettymystä Loosen superstara-kokemuksen jälkeen, mutta äänen taika tehosi. Toisen Ölvinin jälkeen kiirehdittiin kotikoti-Karhulaan Ilpoa kuuntelemaan - keikalle, jonka markkinointia tuli kritisoitua erikoisen rajusti. Ilpon ja Pasin duomusisointi kuitenkin hurmasi minut yllättävänkin vahvasti, siihen nähden, miten ylivoimainen "lämppärin" olisi pitänyt olla. Ilmassa oli siis enteitä tulevasta…

VR-loton lomaan oli mahdutettu yhdet täsmäliputkin. Ölvinien välissä raahasin koko perheen junalla Helsinkiin matkamessuille, joista tulikin minulle varsinaiset musiikkimessut: Suvi Teräsniskaa, Neumannia, Hanna Pakarista, tosin vain haastattelun muodossa, sekä Voice of Finland -aikaisen fanitukseni lopullisesti tukahduttanut Jesse Kaikurannan esiintyminen. Yhdestä ainoasta playback-biisistä en osannut edes pettyä, lähinnä huvittua. Tammikuun lopuksi ehdittiin vielä voittaa se Vltavakin, eli samettiraspi-Hämäläinen ja hurmaava irkkutrubaduuri kolmen euron junamatkoilla.

Vltavasta kotiuduttiin torstaina, enkä lähtenyt perjantaina kuuntelemaan samaa ääntä Rymy-Eetuun. Viime tipassa tajusin kuitenkin, että lauantain keikkaa Circuksessa, kansainvälistenkin tähtien testaamalla valtavalla lavalla, en vaan voinut jättää väliin. Suuri yleisö ei Moottoripyörämessujen jatkobileitä löytänyt, mikä oli sääli, sillä soitto ja Markuksen laulu kuulostivat tavallistakin satumaisemmalta, mielettömillä äänentoistolaitteilla, joita Brand New Classicsin pojat "täyttivät" ilmeisen innoissaan. Komeasti aloitetulle helmikuulle mahtui vielä O'Jess Lappeenrannan House of Barsissa, Eliaksen toinen keikka Porvoon mainiossa Wanhassa Apoteekissa, sekä bändin kolmas ja minun toinen Rymy-Eetu.

Maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina oli tiedossa kovasti odotettu ulkotapahtuma, Hanki ja Sydän Järvenpäässä. Sinne otin vaihteeksi perheen mukaan - Järvenpään Scandiciin muilla hotellikeikkamatkoila kerätyillä kanta-asiakaspisteillä. Eliaksen neljän biisin pakkasveto olisi jättänyt reissun keikkaosuuden aika köyhäksi, mutta onneksi osasin taas kombottaa. Nykäisin perheen päivää aiemmin liikkeelle, ja sain kokea Ilpo Kaikkosen oman Aurinkokunta-bändinsä kanssa Vantaan Shamrockissa (raportti Chaos Tubessa). Ennen kotimatka-ajelua ehdimme vielä Viikin kirkkoon, Flute of Shamen taianomaisen lumoavaan konserttiin.

Maaliskuun 19. päivä Elias tarjosi taas cajon-Tuomaksen tahdittaman oman musiikin setin Club Libertéssä, samassa paikassa, missä oli ennenkin koettu keikkahistoriani ikimuistoisimpia iltoja. Lämppärinä kuultiin Lassi Valtosta, josta tykkäsin kovasti, mutta innostus haihtui, enkä myöhemmin jaksanut edes kotikaupungin kesäterassikeikalle. Vain neljä päivää myöhemmin piti palata Helsinkiin toisen veljen takia, "rymyämään/rymyilemään". Loppukuusta nautin vielä Hurmasta lähi-Montussa sekä O'Jessin kahden keikan Suomipops tops & flops grand tour:ista Haminassa - ensin täpötäydessä Nakatapissa, jossa ahdistuin liikavolyymista, ja sitten Summan krouvissa, jossa nautin täysillä rennosta lähes-yksityiskeikasta. 

Selvisin täpärästi itkemättä O'Jessin "Maailman toisella puolen" -bravuurista, vaikka tyttäreni juuri silloin oli maailman toisella puolen, Amerikassa, isänsä kanssa, mutta pian lennähtämässä kotiin ihan itsekseen. Matkaajat oli heitetty kentälle maaliskuun Rymy-reissulla, ja tyttären paluun yhteyteen osui näppärästi seuraava, huhtikuun alun Rymy (ja Rymy siis tarkoittaa tästä eteenpäin, luultavasti aina ja iankaikkisesti, Brand New Classics -keikkaa Rymy-Eetussa). Eliaskin käväisi yllätysvierailemassa veljensä bändin keikalla, tosin vain yhden biisin verran. Kuumeinen supersankari-Markus urakoi koko neljän setin illan, muutamaa rumpali-Tuomaksen soolobravuuria lukuunottamatta.

Anna Puun Imatra-konserttia pohdiskelin ennakkoon, mutten muistanut raportoida, että tykkäsin todella paljon. Sen jälkeen oli vuorossa hämmentävän hyvä keikkareissu siihen nähden, etten meinannut millään kuulla musiikkia. Miehenikin oli vihdoin palaamassa Amerikasta, joten sain hyvän tekosyyn ajella edellisiltana Helsinkiin. Ajatus oli käväistä testaamassa Vltavan Antti&Jussi toistamiseen, mutten ehtinyt, kun oli kiire "töihin". Ensimmäinen Chaos tube -videohaastatteluni onnistui yli odotusten - tai ainakin minusta oli älyttömän mukava jututtaa herttaisen mutkatonta Ilpoa. Harmi vaan, ettei täpötäydessä sporttibaarissa, kesken jääkiekon SM-finaali-illan, onnistunutkaan telkkareiden hiljentäminen parin kitaransoittajan takia. Sports Academyn lupailemaa uusintaa odotellaan edelleen, mutta sinä iltana kolmas keikka toden sanoi, ja vietin loppuillan kuunnellen Flute of Shamen Dane Stefaniukia Aussie barissa.

Katumuusikko-Elias oli noihin aikoihin aktiivinen, sekä soittamisessa, että soittelusta tiedottamisessa, ja usean mainostetun katusetin lomaan osunut odottelupäivä Helsingissä sai minut väkisin vähän ajelemaan metrolla… Tuttu kitara ei kaikunut tunneleissa, mutta Hakaniemen torilta löytyi Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin platinalevyjuhlat (raportti Chaos Tubessa). Aurinkoisen riemukkaan musiikkihetken aikana kiittelin elämää sen viskelemistä yllätyksistä.

Nyt näitä yllätyksiä sekä suunniteltuja hyviä hetkiä on ollut niin paljon, että huomaan, että minun on pakko jakaa tämä raportti viimevuotisten puolivuosikatsausten sijaan kolmanneksiin. Huhtikuun päättänyt kotikeikkaviikonloppu Tuisku-Kaikkonen olikin vertailtu Ilpon voitoksi jo aiemmin, ja samantyyliset teemat toistuvat jatkossa.