Jos aika loppuu

Edellisen raportin jälkeen keikkakevät vyöryi eteenpäin aikamoisella temmolla. Muutama pieni työreissu sotkettuna sekaan teki elämäni niin kiireiseksi, etten aina tiennyt mistä olin tulossa ja mihin menossa. Tämä jakso alkaa työ- ja keikkamatkan yhdistelmällä huhtikuun lopulta. Alunperin olin kiinnittänyt itseni kahden teeman Helsinki-visiitille, mutta työasia väänsi menomatkaan mutkan Tampereelle - ja yllättäen piti säätää menolippu uusiksi junaan joka pysähtyisi Hämeenlinnassa. En voinut hurauttaa ohi Mika Ikosen "harjoituskeikan", millä hän testaili seuraavana päivänä julkaistavan albumin biisejä. En ollut kokenut häntä livenä sitten viime elokuun ja keikkapaikkakin houkutteli. Olin kiinnostunut Painohallista jo edellissyksynä, vaikken joulun alle osuneelle Lili & Luna -keikalle lähtenytkään (itsehillinnässä auttoi se, että ilta myi ajoissa loppuun - ehkä tosin enemmän Haloo Helsingin kuin minun suosikkiduon takia). Ja pitihän minun perehtyä paikkaan ajatellen tulevaa, mistä vihjaili illan asuksi valittu bändipaita. Olin pitkään pohtinut voiko Mikan isoon iltaan mennä Zero Nine -paidassa, mutta Mika itsekin edusti kasari-heavyä Kiss-paidassaan. 

Mika Ikonen: Uusi päivä -albumin ennakkojulkkarit @ Painohalli Hämeenlinna 24.42025

VR tarjosi pientä lisäjännitystä jättämällä muutaman minuutin myöhässä Riihimäelle saapuneen G-junan matkustajat kuin nallit kalliolle. Itsellä oli onneksi jo tiedossa, että seuraavalta lähijunaltakin ehtisin marssia Painohallille ovien avautumiseen mennessä. Olin ensimmäisenä pyrkimässä sisään, ja aulassa tuli heti vastaan tuttuja muusikoita - itse Mikakin moikkaamaan ja halaamaan. Pysyin kiltisti etäämpänä kuvaussessiosta, missä Käsityöläiset-kokoonpano vahvistettuna Mikan XL5-kollega Pete Tolosella poseerasi virallisemmalle valokuvaajalle. Muuta yleisöä alkoi vähitellen valua paikalle - ei ihan niin paljon kun komea lava ja mahtava kokoonpano olisi ansainnut, mutta muutama sitäkin innokkaampi. Eturivistä huudeltiin XL5-biisejä, mutta nyt ei ollut niiden aika. Samat huutelijat toivoivat tosin myös Kuolimme syksyllä -kappaletta, mikä kertoi perehtymisestä nykyartistiin eikä pelkkään poikabändihistoriaan. 

Pete Tolonen ja Mika Ikonen (taustalla Niko Berg ja Tuomo Kovalainen) @ Painohalli 24.4.2025

Uusi päivä -albumi on live-levy ja toimii parhaiten - suorastaan törkeän hyvin - juuri sellaisena. Ihan Kaikki on oolraitin (live) veroista loputtomasti toistokuunneltavaa helmeä ei ehkä ole, mutta useampi tarinatekstillään koskettava, kuten Jos aika loppuu ("jos aika loppuukin kesken ja unohdettiin elää..."). Parasta uudessa albumissa on se, että Mika esittää sitä vahvalla, omaan tuotantoon uskovalla itseluottamuksella - ja samalla myös aiemmat biisit saavat "ulkoilutusvuoroja". Ainoo (live) ilahduttaa aina, ja Matkalla (live) assosioituu yhteisiin Florida-muistoihin (Mika muusikoineen on käynyt Lake Worthin Suomi-festareilla useamman kerran meidän 2018 reissun jälkeenkin). Tämä matkani jatkui pienen etapin pohjoisen yöjunassa, josta ehdin Tampere-hotelliini samalla minuutilla kun Mika ja Pete aloittivat Instagram-liven albumijulkaisun kunniaksi.

RODEO: Erin, Ida Paul ja Anna Puu - albumijulkkarit @ Tavastia 25.4.2025

Varsinainen työmatkaohjelmani oli vasta seuraavana päivänä - vain Tampereen kaupungin vastaanotto meille ITK-päivien osallistujille jäi keikan takia väliin. Seminaaripäivän päätteeksi jatkoin Helsinkiin. Nopean majoittumisen ja iltapalan jälkeen olin Tavastian ovella, edelliskuukauden Ellinoora-keikkaan verrattuna maltillisemmassa jonossa. Silti yllätyin, kun löysin vielä eturivin laidalta rakosen ja sain seurata RODEOn alkuperäistä levyjulkkarikeikkaa - kahden täyttyneen lisäkeikan jälkeen - lähietäisyydeltä. Pientä harmitusta loi katselukulma, missä Ida Paulin kitarankaula blokkasi Anna Puun kasvoja, mutta onneksi huikea country-trio liikahteli perusasetelmastaan keikan aikana. Olin niitä, jotka ostivat lipun albumijulkkareille jo ennen ensisinkun eli Ensimmäisen rodeon (live) julkaisua. Osaltaan minua oli motivoinut ajoituksen yhdistettävyys jäätelösuklaakarnevaaleihin, joilla kävin seuraavana päivänä aistimassa tunnelmia tyttären Friidu-pisteen ympärillä, mutta olihan kolmen huippuartistin yhteistyö minunlaiselle musiikkihullulle aika vastustamattoman kiehtova muutenkin. 

RODEO-albumijulkkarit @ Tavastia 25.4.2025

Mestarilliset laulut sykähdyttivät yhdistettynä verrattoman iloiseen esiintymiseen. Ehkä juuri se etäisimmän laidan Anna oli suurin suosikkini ennakkoon, mutta Erinin sydämellinen lämpö ja Idan säkenöivän energinen karisma tekivät yhtä lailla vaikutuksen. Kolmen tähden kokoonpano oli enemmän kuin osiensa summa, ja soittihan taustalla huippuorkesterikin. Nyt kun eletään jo pitkälle kesää, suurin kysymysmerkki keikkasuunnitelmissani on missä kuulisin livenä tuoreen Kesähäät-ihanuuden, sekä uudelleen mm. Katalan naisen (live) ja Haudanvakavan (live).

Mika Ikonen ja Anssi Häkkinen @ Työväen ja lasten vappu @ Riihimäki 1.5.2025
(ensimmäisessä kuvassa duo odottaa esiintymisvuoroa, toisessa Mika laulaa lapsille)

Reilu viikko myöhemmin suuntasin jo perinteeksi muodostuneelle Riihimäki-Hyvinkää-kiertueelle. Mikan ja Anssin duo esiintyi taas Riihimäen työväen vappujuhlassa ja heti perään koko perheen vapputapahtumassa lastenlaulusetillä. Siitä siirryttiin vielä perinteisemmälle Hyvinkään vappukeikalle, edellisvuosien lailla tupaten täyteen Meidicin Maniin, missä meininki oli - hyvällä tavalla - sekopäistä jo kolmen aikaan iltapäivällä. Tärkeintä päivässä oli, että tapasin Mikan ansiosta tutuksi tulleen kaimaystäväni pitkästä aikaa ja saimme yhdessä - myös Mikan kanssa - puida pettymystämme Tähdet, tähdet -ohjelmasta. Olimme molemmat juuri ennen keikkaa katsoneet Ruutu+ -palvelusta seuraavan jakson, jossa Mika karsiutui jo toisena artistina. 

Anssi Häkkinen ja Mika Ikonen (Mika ja Anssi) @ Medicin Man Hyvinkää 1.5.2025

Heti vapun jälkeen käynnistyikin jo elämäni keikkakesä. Elämäni bändi, Zero Nine, on aktivoitunut keikkailemaan aivan vimmatusti, ja tätä kirjoittaessani olen käynyt kaikki viisi toteutunutta. Kuudes on tarkoitus jättää väliin, mutta seitsemäntenä siintää tarunhohtoinen Tavastia (8.8.2025). Viime kesäkuussa nautittiin 09-parhaudesta kolmesti, mutta sen jälkeen tuli kymmenen kuukauden tauko ja ennakkotäpinämme ennen tämän kevään ensimmäistä olivat sen mukaiset. 

Zero Nine (Timo Käsmä ja Kepa Salmirinne) @ Pub Markus Äänekoski 3.5.2025

Äänekoski oli meille sangen lähellä - ja lähikeikkojahan tänä kesänä riittää muutenkin. "Teitä suorastaan hemmotellaan", lausahti solisti ja iki-idoli Kepa Salmirinne kun kohtasimme lavan ulkopuolella. Karautimme ystäväni kanssa paikkakunnalle jo hyvissä ajoin iltapäivällä, majoituimme, ja läksimme katsastamaan illan kohteen. Siellä törmäsimme bändiä odottelevaan kirjailijaan, jonka kanssa meidän oli tarkoituskin tavata ja jutella. Nämä viimeisimmät Zero Nine -vuodet ovat tarjonneet kokemuksia, mistä ei olisi älytty edes haaveilla, ja pienikin välähdys meidän muistojamme bändistä kertovassa kirjassa olisi sellainen ihan uskomattomimmasta päästä.

Kepa Salmirinne (Zero Nine) @ Pub Markus Äänekoski 3.5.2025

Pub Markus, johon illemmalla palasimme, tarjosi intiimit puitteet kuuden miehen heavy-orkesterin keikalle. Lava oli pieni ja matala, ja kun olimme tapamme mukaan asettuneet ajoissa eturiviin, olimme aivan solisti Kepan ja lähimmän kitaristin, Timo Käsmän, nenän edessä. Musiikki vyöryi tutulla voimalla ja riemulla tajuntaan. Edellisten kesien balladi eli Intrigue oli vaihdettu Angeliin (Freakshow-albumin versioon - en tiedä onko maailmassa toista bändiä, joka olisi julkaissut kahta samannimistä kappaletta, ja aiempi Angel olisikin veikeä yllätys setissä). Tunnelmoinnissa tunteeni pysyivät vielä jotenkin kasassa, niin riipaiseva kun Kepan ääni siinä onkin, mutta kun biisi vaihtui lennossa itselleni ensimmäiseen ja siten kai ikuisesti tärkeimpään White Linesiin, vilkaisimme keikkaseuran kanssa toisiamme ja tiesimme sanomattakin: olimme molemmat pakahtumaisillamme onnellisesta liikutuksesta. 

Oliver Rosenholm @ Kauppakeskus Galleria Lappeenranta 10.5.2025

Seuraavana äitienpäiväviikonloppuna kävin vain yhden pienen päiväkeikan. Lappeenrannan oma tuore The Voice of Finland -voittaja Oliver Rosenholm palasi samaan kauppakeskukseen, missä oli esiintynyt siinä vaiheessa, kun hän joutui vielä salaamaan yleisöltä paikkansa live-finaaleissa. Voitto ratkesi Rodeon Tavastia-keikan aikana, joten finaalijännitys jäi kokematta. Nyt kuultiin komeita kisabravuureja, erityisesti Hymni rakkaudelle (live, kisaversio), jolla Oliver nostatti itsensä altavastaajasta ennakkosuosiksi. Lauluääni, lahjakkuus ja ilmeinen esiintymisen palo tekivät vaikutuksen toistamiseenkin. Kun aikoinaan kiinnostuin Ilposta, silloin parikymppisestä laulajanalusta Idols-kisassa, meinasin tehdä hänen iästään itselleni ongelman. Voiko noin nuorta käydä kuuntelemassa ja fanittamassa? Nyt en enää välitä. Kuuntelen 16-vuotiasta siinä missä kuusikymppisiäkin, vaikken toki niin palavalla innolla kuin tiettyjä kuusikymppisiä... Hyvä vaan, että musiikkimaailmaani ilmaantuu kiinnostavia tyyppejä, joilta voi odottaa uusia käänteitä vielä pitkälle tulevaisuuteen. 

Seuraavaksi keikkavuorossa olikin taas tuo entinen parikymppinen, jonka uraa saan seurata ja ihailla vielä kun hän lähestyy kolmekuutta (alkoiko jonkun muunkin päässä soida Kaiken takana on nainen?). Lahden Teerenpelissä Ilpon rinnalla lauloi tuttu vieras, Ikosen Mika, ja julistin illan kaikkien aikojen Teeriklubiksi. Pari kuukautta - ja aika monta keikkaa - myöhemmin yritin Mikalle itselleen selittää miksi se oli paras, mutten osannut. Joku taika illassa vaan oli - ja ihania ihmisiä sekä lavalla että yleisössä. Ilpon oma tuotanto on kirjaimellisesti Hunajaa (live) korville, ja seassa oli uusia lainabiisejä, kuten Dannyn Tuuliviiri (live). Sen en vielä tiennyt ennakoivan kesää vastaavasti kuin Hassisen Kone -kappaleet, joita hän "treenaili" tulevaa musikaaliroolia varten. Mä elän vieläkin (live) sykähdytti, ja nostatti haavettani, että Ilpo sekä samaa kappaletta versioivat Lili ja Luna joku kaunis päivä tekisivät yhteislevytyksen. 

Teeriklubi: Mika Ikonen ja Ilpo Kaikkonen @ Teerenpeli Lahti 15.5.2025

Mikan osuudessa kuultiin runsaasti omaa - alkaen siitä ensimmäisestä tärkeimmästä Kaikki on oolrait -biisistä, jolla hän minut aikoinaan hurmasi (live 2015, live 2025). Kesäkuun aikaan (live) samalta aikakaudelta tuntui siinä mukana hoilatessa lähes kaikkien aikojen biisiltä. Tuoreet Älä tuhlaa kyyneleitä (live) ja Maataan nurmikolla (live) soivat taas huikealla energialla ja itseluottamuksella, ja Ilpon bändi säesti taidokkaasti ympärillä. Rakastin seurata riemukasta vuorovaikutusta erityisesti Mikan ja Ilpon välillä - siinä loistivat yhdessä aikuisikäni kuunnelluimmat artistit ja samalla kovin rakkaiksi tulleet tyypit. 

Vain kaksi päivää myöhemmin palasin Hämeenlinnaan seuranani ystävät, jotka olivat edellisiltana käyneet oman "kakkosbändinsä" eli Brother Firetriben keikalla ("rock-reissataan yhdessä" -teemalla joutunen itsekin siihen joskus perehtymään). Nyt oltiin fiilistelemässä ykkösbändiämme eli Zero Ninea paikassa, jota luulin tutuksi, mutta tunsinkin itseni aivan eksyneeksi, kun paitamyyntipisteen talkoolaisina marssimme laatikoita kantaen sisään. Mikan keikalla olin nähnyt vain pienen osan Painohallista - iso lava olikin ollut verhon takana piilossa. Nyt pikkulavalla 69 Eyes yhtyeestä tuttu Jyrki 69 toimi DJ:nä ja bändit soittivat isolla. Zero Nine oli vuorossa ensimmäisenä, mikä sopi meille erinomaisesti - jälkimmäinen Peer Günt jäi taustakuunteluun. Illan teema oli "Giants of Rock" eli toisinto festivaalista, jossa Zero Nine oli esiintynyt Hämeenlinnassa vuonna 1987.

Kepa Salmirinne (Zero Nine) @ Painohalli Hämeenlinna 17.5.2025

Jos viimeksi oli intiimin intensiivistä pienellä baarilavalla, nyt elämämme bändi sai heilua komeasti isolla stagella. Äänentoisto oli viimeisen päälle ja lavavalot poikkeuksellisen hienot, joten kuvasin keikkaa onnellisena (kuvista ei tosin kummoisia tullut). Teeriklubin jäljiltä olin tärkeiden ensimmäisten biisien lumoissa ja tuntui tarpeelliselta saada kokonaisena videona talteen White Lines. Timanttinen hittiputki eteni siitä Banging on Drumsin (live) kautta bändin vakiintuneeseen lopetusbiisiin To The Mountain (live). Tiukan kurin keikkapaikalla meillä fani-talkoolaisilla ei ollut asiaa takahuoneeseen, kuten viime aikoina muuten on ihanasti tavannut olla, mutta saimme tärkeäksi tulleet moikkauksemme keikkapaikan ulkopuolella. 

Vain muutama viikko tuosta illasta Painohallin toiminta lakkasi kannattamattomana. Huokaisimme helpotuksesta, että "meidän" ilta vielä toteutui, mutta samalla suretti hienon paikan puolesta. Uutisoinnissa toisteltiin "myynti loppui kuin seinään" -selitystä, mikä myös harmitti, kun kahden ison rock-bändin ilta oli vielä ainakin näyttänyt yleisömenestykseltä. Ei se kannattamattomuus ainakaan näistä johtunut!

Giants of Rock: Zero Nine @ Painohalli Hämeenlinna 17.5.2025

Aika loppui siis komealta keikkapaikalta, mutta meidän bändi vielä porskuttaa. Olemme pienessä faniporukassamme tehneet tietoisen päätöksen olla spekuloimatta ja murehtimatta jatkosta. Tuleva Tavastia on ilmoitettu tämän kesän viimeiseksi keikaksi, mutta jos se olisikin lähes 48-vuotisen uran loppuhuipennus, sitä suuremmalla syyllä suuntaisimme sinne yhtä riemukkaasti kuin olemme muutenkin keikoilla käyneet. Kovin monta aktiivivuotta ei voi enää odottaa muusikoilta, joista vanhimmat hipovat seitsemääkymmentä (viimeistelen tätä "nuoriso-osastoa" edustavan Kepan 64-vuotissyntymäpäivänä). Tämähän on totta tosiaan jo viides keikkakesä vuosien tauon ja koronaviiveen jälkeen! Sydämestäni toivon, että kuudeskin vielä nähdään, vaikka tajuan senkin, että jokainen vuosi ja keikka sitouttavat meitä yhä tiiviimmin bändiin, mistä seuraa suurempaa surua sitten kun keikat loppuvat. Helpompaa olisi ollut luopua tuossa ennen vuotta 2020, kun ura vaikutti hiipuneelta ja haikeilut oli pitkälti haikeiltu. Ainuttakaan kokemusta en näiltä viime vuosilta silti pois antaisi. Aika tulee loppumaan, se on selvä, muttei todellakaan, edelleenkään unohdeta elää sitä odotellen, vaan nautitaan joka hetkestä.