Ojaan ja allikkoon

Nyt kun Tavastia on vihdoin käsitelty, saatan edetä keikkatarinoissani hieman rivakammin. Seuraava keikkahan osui heti kotimatkalle, eli jouduin poistumaan junasta ja keikkaystävieni seurasta jo Lahden kohdalla. Lahti-pysähdys oli ollut mielessä jo ennen kun tiesin koko keikasta, sillä samaan ajankohtaan osui Valtteri Bottaksen järjestämä pyöräilytapahtuma, missä Ilpo oli esiintynyt kahtena edellisenä vuonna. Kesällä 2023 olin kuuntelemassa mutta kesän 2024 keikan aikaan olin kotimatkalla Oulusta, Zero Nine -keikalta. Oletin, että perinne jatkuisi, mutta tavallaan sain olla tyytyväinen, ettei jatkunutkaan (ainakaan niin julkisella esiintymisellä, että olisin sitä tietooni saanut). "Perinteinen" keikka Vesijärven satamassa olisi nimittäin soinut kirjaimellisesti kilpaa Aurora-keikan kanssa, mutta nyt sain suunnata ihan rauhassa Nosturin terassille - rantaviivaa pitkin kilometrin päähän satamasta. 

Aurora @ Nosturi Lahti 9.8.2025

"Koko elämäni" kuuntelemani kuuden miehen heavy-orkesterin jälkeen kohtasin siis tuoreemman - toki jo 10 vuotta kuunnellun - suosikkilaulajan pelkän DJ:n säestämänä. Suora siirtymä rock-klubilta terassille oli aikamoinen olosuhteiden muutos, muttei pelkästään huonompaan suuntaan - oltiinhan kauniin kesäillan järvimaisemassa. Sain nauttia aimo annoksen Aikaa ja aurinkoo (live) ja "musiikin taikoi", kun Se soi (live) huipensi keikan - sillähän aikoinaan Aurora-koukkuun jäin. Ja edelleen Zero Ninen "heimopaita" ylläni filosofoin, että kuuluihan tämäkin elämys musiikkimaailmani samaan hienoon kokonaisuuteen. Olinhan löytänyt Auroran musiikin äärelle Idols-tuomarien mielestä Zero Ninen Kepaa muistuttaneen Ilpon kitaristi Pasin vinkkauksesta. 

Happoradio (AH Haapasalo & Aki Tykki) @ Superterassi Helsinki 13.8.2025

Seuraavaksi yhdistin hupia työmatkaan, kun kaksi päivää Helsingissä tarjosi mahdollisuuden tarttua väli-illan Happoradioon Superterassilla. Olin kovasti menossa keikalle jo ennen kun tieto keskiviikon "mysteeriartistista" maanantaina julkaistiin. Happoradio todellakin kelpasi, mutta onhan tässä vähän vaarana joutua Ojaan ja allikkoon (live) kun alan fanittaa paitsi esiintyjiä myös keikkapaikkoja (ensi kesän Superterassia odotellessa...). Pienet poikkeustilanteetkin piristävät, ja keikan viihdyttävimpiä hetkiä koettiin kun lavalta katkesivat sähköt. Aki Tykki istahti lavan reunalle juomaan viiniä ja heittämään läppää eturivin tutuille faneille (itse olin heti heidän takanaan). Keikka pääsi pian jatkumaan ja Puhu äänellä jonka kuulen (live) kaikui koko Kasarmitorin täyttäneen kuoron yhteislauluna. 

Superterassin puuhamiehet Aki Keskitalo, Jaajo Linnonmaa ja Diili-voittaja Arttu Seppälä

Seuraavan päivän työjuttujen jälkeen suuntasin uudelleen Superterassille nauttimaan konseptista, joka oli houkutellut alkukesän legendaarisista "Jaajo istuu yksin sateessa" -somekuvista lähtien. Paul Eliaksen isännöimien "Allsång på Superterassi" -iltojen suosio oli kesän edetessä suorastaan räjähtänyt, eli piti olla haukkana vahtimassa eturivipaikkoja ja kesken loppuvia lauluvihkosia. Sain iltaan osin sovitusti ja osin sattumalta huippuseuraa - samoja ystäviä, joiden kanssa aikoinaan Pete Seppälän keikoilla tähän hullutukseen ajauduin. He saivat nauttia illan loppuun, mutta minä jouduin venähtäneen aikataulun takia rientämään viimeiseen junaan ennen loppuhuipennusta. Onneksi ehdin kokea yllätysvieraan yleisöstä eli Paradise Oskarin Da Da Dam -biiseineen, ja kuulla Annika Eklundin laulavan Sata salamaa (live). Shanghain valot missasin, mutta niillä hän on loistanut edessäni ennenkin. Paul Elias oli täydellisen valloittava yhteislaulujen isäntänä, ja hänen omaa ääntä kuultiin euroviisuteemaan mahtuneessa Crossroads-kappaleessa (live), jolla hän Satin Circuksen riveissä sijoittui UMK-hopeasijalle. 

Allsång på Superterassi: yhteislaulujen isäntä Paul Elias ja yllätysvieras Annika Eklund 14.8.2025

Kotiuduin myöhään torstai-iltana ja perjantaina minua vietiin Vesterisen yhtyeen keikoille "koko viikonlopuksi". Ensimmäinen kohde oli Olavinlinna, mihin olimme ystäväni kanssa ostaneet liput "aikojen alussa", silloin kun Heini Ikosen oletettiin vielä palaavan äitiyslomalta riviin. Innostukseni yhtyeestä kieltämättä laimeni hänen poistuttua, mutta tuollainen erikoispaikka ja -keikka houkutteli isosti edelleen. Edellinen eli ainut konserttikokemukseni Olavinlinnasta oli lähes nelituntinen Faust-oppera kolmenkymmenen asteen helteessä, joten jonkinlaisia traumojakin tässä paikkailtiin. Nyt säätila oli miellyttävä ja soitanta lavalla huomattavan paljon lähempänä sydäntäni. 

Vesterinen yhtyeineen @ Olavinlinna Savonlinna 15.8.2025

Pieni keskittymisongelma alkuiltaan osui, kun olin tuttuun tyyliini tarttunut eturivipaikkaan, mutta edessämme oli vielä VIP-alue pöytäseurueineen. Yksi isokokoinen mies osui juuri sellaiseen kulmaan, että hän loi merkittävän näköesteen keskelle lavaa. Oli hyvin pienestä kiinni, ettei näköeste osunut täsmälleen Teron eteen, mutta kun näin itse Vesterisen, opin sietämään kahteen osaan jakautuvaa lavanäkymää. Ystäväni oli ennakkoon varoitellut VIP-alueen häiritsevästä hälinästä, jota hän oli aiemmin kokenut samassa paikassa, mutta sitä ei sentään juurikaan ollut. Juomatarjoilu VIP-pöytiin keskeytyi settien ajaksi ja niissäkin maltettiin keskittyä musiikkiin kun Älä lopu yö (live) ja muut huikeat hitit soivat ainutkertaisen mahtavissa puitteissa. 

Vesterinen yhtyeineen @ Lappeenrannan kesäteatteri 16.8.2025

Jos seuraavan illan Lappeenrannan keikka olisi ollut tiedossa ensin, tylsä järki olisi ehkä saattanut estää minulta Olavinlinna-elämyksen. Lappeenranta-keikkaa en osannut ajatella jättäväni väliin, ja kun lippu oli ostettu, en voinut muuttaa mieltäni, vaikka samaan iltaan osui muitakin houkutuksia. Ilman ennakkokiinnitystä olisin ehkä suunnannut Imatralle kuuntelemaan Suomi-Pops, Tops & Flopsia ja Oliver Rosenholmia, ja mitä luultavimmin viihtynyt sielläkin erinomaisesti. Mutta nyt kun lippu Lappeenrannan kesäteatterille oli, sinne oli mentävä - ja olin onnellinen, että menin! Huomasin taas kerran olevani enemmän pienempien puitteiden keikkaihminen. Vaikka porttien ulkopuolella oli jo pitkä jono, enemmistö asettui istumakatsomoon ja meille permantopaikan varanneille oli tilaa lavan edessä, kiinni lavakaiteessa. Vaikka ennakkotunnelmat olivat edellisillasta väsyneelle semi-haikeat, kuten Kolme hyvää vinkkiä -kappaleessa (live), kesäkiertueen päätöskonsertista "meidän" pikku kesäteatterissa tuli vielä paljon sykähdyttäväpi kuin edellisillan linnaspektaakkelista. Meissä asuu elämä (live) ja Kukaan ei koskaan (live) kaikuivat kauneimpaan mahdolliseen elokuun iltaan.