Olipa kerran

Edellisen tarinan Italia-Kreikka-Oulu-putken jälkeen olin niin väsynyt, että jätin jopa väliin yhden kauan sitten kiinnitetyn keikan. Vesterinen yhtyeineen soitti Kotkan Satama areenalla ja siskoni oli puolestani kuuntelemassa. Muutama päivä myöhemmin olin taas valmis retkeilemään vielä vastustamattomamman houkutuksen perässä. Luulin suuntaavani Vierumäelle - ja illemmalla suuntasinkin - mutta Kaijansinkon puutarha oli Nastolan eli Lahden puolella. Helatorstaitapahtuma lupaili Ilpon esiintymisiä kasvihuoneessa tasatunnein kello 10-13 ja puutarhan kahvilassa kello 14. Insinööriaivoni jumiutuivat miettimään olisiko viimeinen kasvihuonesetti kello 12 vai 13, ja päätin tähdätä yhteentoista, jotta kuulisin seteistä ainakin kaksi. Aamu-unet eivät ole vahvuuteni, joten pysäköin puutarhan pihaan juuri ennen kymmentä. Ehdin etsiä oikean kasvihuoneen usean valtavan joukosta ja kuulin kaikki neljä settiä - myös viimeisen kello 13. 

Ilpo Kaikkonen @ Kaijansinkon puutarha Lahti 14.5.2026

Aikamoisen vaihtelevia keikkapaikkoja olen saanut kokea erityisesti Ilpoa seuraillessani, ja nyt siis totta tosiaan myös puutarhamyymälän. Akustiikka ei suosinut täydellistä musiikista lumoutumista kun vain osa yleisöstä keskittyi kuuntelemiseen ja muut rullailivat ohi kevättaimien täyttämine ostoskärreineen. Visuaalinen puoli eli ympäröivä kukkameri kompensoi ja viihdyin kiertoradallani, Hunajaa (live) lainaten. Setit olivat lyhyitä ja tauot pitkiä, mutta voisi vapaapäivää huonomminkin viettää kuin kevään yltäkylläisiä kasvihuoneita kierrellen. Pienet taimiostoksenikin palkitsivat: sain poimia makoisia kirsikkatomaatteja vielä lokakuun alkupäivinä. 

Ilpo Kaikkonen @ Kaijansinkon puutarhan kahvila 14.5.2026
Puutarhamyymälän kahvilassa Ilpolta kuultiin sykähdyttävänä yllätyksenä vain omia biisejä. Ilpo ei onneksi ole niistä missään vaiheessa kokonaan luopunut, mutta lainojen osuus on kasvanut kun oma tuotanto ei ole täydentynyt uutuuksilla. En muista vastaavaa originaalikonserttia sitten kevään 2022 juhlakeikan, jolla viimeisin Hunajaa kuultiin ensimmäistä kertaa. Nyt startattiin pitkästä aikaa Haaveillaan -biisillä (live), jota ei spotifysta puuttuvana tule kuunneltua, vaikka se vuosien live-vakiona rakas onkin. Kuultiin muutkin tärkeimmät, eli Savuna ilmaan (live), Kiitoradanpää (live) ja Kryptoniitti (live). Myös Ei paha pysty sinuun koskemaan, jonka soisin juurtuvan ristiäisten ja nimiäisten koskettavaksi klassikoksi, sopi hetkeen ja tilanteeseen. 


Kun trubaduurilla oli soittokamat pakattavana, ehdin asettua seuraavaan kohteeseen vain muutaman kilometrin päähän ennen häntä. Vierumäen Kelokota tarjoili kauniin mutta viileän kevätpäivän alkuiltaan Ilpon musisointia intiimin tunnelmallisessa sisätilassa. Erityisen tunteikkaaksi illan teki kelon sydämellisen yrittäjän läsnäolo ja liikuttava puhe kesken raskaiden syöpähoitojen. Herkät kitarasovitukset Samat tähdet, sama kuu (live) ja seuralaiseni toivomaan Tuhat tarinaa (live) -kappaleeseen soivat kuunteluun keskittyneen yleisön ympäröimänä kuin taikapiirissä. 

Ilpo Kaikkonen @ Vierumäen kelokota 14.5.2026

Helatorstain jälkeen vietin perjantain kotona ja lauantaina liikuin junalla Tampereelle. Olin jo tammikuisen ensi-illan yhteydessä päättänyt, että haluaisin kokea Ilpon tähdittämän Juice-musikaalin toistamiseen, ja kevään viimeinen esitys Lamminpäässä oli oikeastaan ainoa mahdollinen ennen kesäteatteriversiota, jonka äärelle tahdoin toki myös. Nyt tunsin jo paikan ja reitin sinne. Tiesin tarinan ja osasin ennakoida hykerryttävimmät kohtaukset ja kiehtovimmat kappaleet. Olipa kerran (live) aloitti yhtä koskettavana kuin ensimmäisellä kerralla, paljasjalkaisen nuoren "Juicen" herkällä kitaraintrolla, ja Musta aurinko nousee (live) huipensi. Alunperin vieraammat Lamminpää (live) ja Klovni heittää veivin (live) sykähdyttivät siinä missä elämääni aina kuuluneet Syksyn sävel ja Viidestoista yö (live). 

Ilpo Kaikkonen ja Mirjam Paaso "Luonas kai olla saan" Juice-musikaalissa
Tampereen Lamminpäässä 16.5.2026 

Olin kiinnittänyt viikonloppuni Tampere-yöpymisellä niin, että voisin kokea sekä lauantain että sunnuntain näytökset, mutta jälkimmäisen peruuntuminen sotki suunnitelman. Tampereelle jääminen tuntui turhalta, mutta junaa korvaava bussi saapuisi Lappeenrantaan vasta puolilta öin. Sattui olemaan euroviisujen finaali-ilta, ja Liekinheittimelle povattiin jopa voittoa. Päätin seikkailla houkuttelevimpiin viisuvalvojaisiin Hyvinkäälle, tutun upean yrittäjäpariskunnan Tapahtumatehtaalle. Ilpon bändistä syksyn jälkeen puuttunut basisti-yrittäjä Sami ei ollut itse paikalla, mutta sain halata kiireistä Hanna-Maria. Testasin illan nimikkodrinkin ja seurailin viisujen alkua, mutta huomasin pian, että varhain heränneenä reppureissaajana en jaksaisi juhlivien porukoiden hälinässä aamuyöhön asti. Viisulähetyksen loppuun en olisi voinutkaan jäädä, kun olin varannut majoituksen Helsinki-hostelliin sinä yönä kalliin Hyvinkää-hotellin sijaan ja viimeinen juna kulkisi pistelaskun aikana. Otin pari tuntia aikaisemman, seurasin Suomen viisuesityksen lähijunassa ja pisteenlaskun tutussa John Scott's Arkadiassa. Viisupettymys sekoittui helpotukseen siitä, ettei tarvinnutkaan lähteä "torille" - kai olisi pitänyt, jos moinen tilaisuus olisi kerran elämässä osunut.

Teeriklubi 21.5.2026: Ilpo Kaikkonen houseband feat. Brädi. Mukana myös Aaron Barone.

Täysipainoiseksi Ilpo-jaksoksi tämän täydentää toukokuun Teeriklubi, jonka vieraana oli yksi kaikkien aikojen klubisuosikeistani. Brädin kunniaksi Ilpokin esitti puhelaulua Kiitoradanpään (live) verran, ja toiseen settiin tunnelma tiivistyi aivan poikkeuksellisen lämpimäksi. Edelliskerralla Brädi hurmasi yllätysmomentilla, mutta uusintakin toimitti. Toki yksi syy siihen, että nautin Brädin klubivierailusta niin valtavasti on, että hänen räp-hittinsä ovat täynnä kertosäkeitä, jotka lankesivat taas Ilpon laulettaviksi. Sain siis kuulla enemmän laulua artistilta, joka on minulle rakkaampi kuin kukaan artistivieras voisi edes teoriassa olla. Bändipaitaviittauksellaan hymyilyttänyt Meilläpäin (live) ja riipaisevan vaikuttavalla puheella alustettu Hätähuuto (live) soivat siis ainakin itselleni alkuperäisiä hienompina. Huikea hetki oli tosin sekin, kun uusimman Kirkko-biisin (live) levyversiolla vaikuttava Aaron Barone saatiin ylimääräiseksi yllätysvieraaksi. Ilta huipentui Lämpöön ja lupaukseen, että klubi jatkuisi syksyllä. Niinhän se on jo jatkunutkin, ja aika valtaisa määrä muutakin hienoa on jo raporttijonossa. 

Kommentit