Hyvinkää Love

Vihdoin ja s-tana viimein

Eipä ole tullut heitettyä blogikommenttia aiheesta tämän vuoden Big Brother, eli ehkä on korkea aika. Onhan tuota tullut seurattua - varovasti, pahemmin koukuttumatta, mutta kuitenkin lähes joka päälähetyksen verran. Jumppailtojen extroja en sentään tallentele, ellei ole erityisen mielenkiintoista vierasta haastateltavana. Eli joka kerta. No ei sentään. Extra on ollut aika turha, enkä todellakaan ole sitä tallennellut, mutta päälähetyksiä kyllä, silloin kun en ole jaksanut valvoa. Mukavaa aivot-narikkaan-viihdettä tuo on työpäivän jälkeen sohvalle lysähtäessä.

Arvoin jo etukäteen antaumuksella, että katsoisinko vaiko en. Viihdyttävä BB on kun sen viihdytettäväksi antautuu, mutta reilulle sadalle tunnille elämästä olisi toki parempaakin käyttöä. Kick off -lähetystäkin katselin harkiten ja analysoiden - pohtien tarkasti vaikuttaako porukka sellaiselta, jonka toilailujen seuraamiselle kannattaa aikaa uhrata. Olin jo melkein päätymässä skippausvaihtoehtoon, kun taloon asteli aito nörtti.

Kyllä, mensa-Esa pysäytti minut juuri kun olin suuntaamassa puuhastelemaan jotain tärkeämpää - varmaankin nettisurffailemaan. Esa A., tietotekniikan jatko-opiskelija, melkein tohtori. Moisista on runsaasti omakohtaista kokemusta, ja ehkä siksi Esa rupesi vaikuttamaan kovin tutulta kovin pian. Rupesin jopa miettimään, olenko ehkä törmännyt häneen jossain yhteydessä (no en ainakaan Mensassa, se on varma). Väkisin tulin uteliaaksi siitä, miten moinen olento pärjäisi keskimäärin aika hölmöjen BB-asukkien seassa. Sitä paitsi useimmat nörtit ovat aika ihania, kun niihin paremmin tutustuu, ja niillä on hyviä juttuja - hetkittäin. Iso osa on kyllä käsittämätöntä tuubaa (juuri nyt tajusin, että Esa BB-talossa on melkein kuin minä nörttien kahvipöydässä). Esan jäyhät reaktiot, kuten käsien pitely korvilla kun muu väki kiljuu riemusta ympärillä, vaikuttavat kodikkaan tutuilta ja aidoilta. Väkisin tykkään, ja toivon, että Esa pysyy pelissä pitkään, vaikka hieman hiljainen ja ulkopuolinen tarkkailija onkin. Kuten sanoin, nörtit ovat ihania kun ja vasta kun niihin paremmin tutustuu, joten tiedä miten Esakin tuosta vielä lämpiää (enkä tarkoita missään peitonheilutusmielessä).

Toinen suosikkini on toisessa ääripäässä, temperamenttinen kiroileva drama queen, joka haastaa viime vuotisen viinilasinviskelijän. Ällöttävän ensivaikutelman jälkeen "vanha homo" Nino on vaivihkaa hurmannut minut. Ninon hajoamiset, suorasukaiset kommentit ja hihittelevät jäynäilyt ovat parasta viihdettä toistaiseksi aika tylsältä vaikuttavassa tuotannossa. Minnan ja toisen Esan kuuluisa sviittiepisodikin jäi (onneksi) näkemättä, kun en 24/7-palvelua edelleenkään erehtyisi vahingossakaan tilaamaan. Mutta kevyessä tunti-päivässä-viihdytyskoukussa olen - toiveikkaana, että touhu tuosta vielä hieman piristyisi. Vihdoin ja s-tana viimein, kuten Nino varmaan kommentoisi.

Kommentit