Levykaupoilla

En yhtään ihmettele, että musiikkibisneksessä menee ainakin levymyynnin osalta kehnosti. Lähdin aamulla juhlallisesti hakemaan Zero Ninen yhdeksättä IX-albumia. Olin jo kuunnellut sitä onnellisena spotify:n kautta muutaman päivän, mutta silti halusin oikean levyn käteen ja soittimeen heti oikeana 090909-päivänä. Hah, nyt vasta keksin, että heti kello 09, mutta myöhästyin hieman - kuitin mukaan 22 minuuttia - kun pari ensimmäistä kauppaa tuotti pettymyksen. Prisma ei tasapuolisuuden vuoksi tarjonnut saman levy-yhtiön saman julkaisupäivän Yötäkään, Euromarketissa Loistoa oli pari kappaletta, mutta levyhyllyn seuraava aakkosväli loisti tyhjänä. Anttilassa sentään Loisto ja IX olivat tasalevyisenä rintamana uutuushyllyssä, tosin suomi-rockin dinosaurukset paksumpina pinoina silmän tasolla, ja kasarihevin veteraanit polven korkeudella.

Hmh... oliko tässä joku pointti? Juu, siis se, että kun musiikinkuluttaja lähtee tohkeissaan ilmestymispäivänä uutuuslevyä hakemaan, niin kyllä sen pitäisi itsestäänselvästi löytyä jo kaupoista, eikä "ehkä tulla iltapäivällä" niinkuin Prisman myyjä arveli (olisi kaupungista toki löytynyt ihan oikea levykauppakin, mutta kuulun siihen peruskansanosaan, joka ostaa peruskamaa peruskaupasta). Tässä tapauksessa Poko saattoi ehkä luottaa siihen, etteivät ruokakauppareissullaan Yötä kaipaavat perheenäidit osaa kuitenkaan warettaa Loistoa netistä, ja siihen, etteivät vuosikausia odotelleet Zero Nine-fanit parista ei-oosta lannistu. Mutta vähemmän tärkeän levyn kohdalla olisin kyllä todennut, että pitäkää tunkkinne, ja jatkanut ilmaista spotify-kuuntelua.

Periaattessa loppu hyvin, kaikki hyvin - löytyihän se levy vaikka oli vielä varavaihtoehto "oikea levykauppa" testaamatta. Mutta tunnelma lässähti saman tien kun sain levyn käteeni. Aika säälittävään pakettiin olivat hienon musiikin käärineet. Ei toivomiani painettuja tekstejä - ehkä kappaleissa sittenkin on painokelvottoman paljon "yeah baby"-täytettä, vaikka olinkin jo alkanut kuulla varsin kelvollisia, genreen sopivia tarinoita. Ei minkäänsortin plärättävää kansivihkosta - kansiläpyskän kääntöpuolella yksi ainut pikkuruinen lavakuva, josta bändiä tuskin tunnistaa. Viidenkympin hujakoilla huitelevat sedät ei ehkä ole enää kiiltokuva-ainesta, mutta täytyyhän ne naamat uskaltaa näyttää lavallakin (vitsi-vitsi! Ihan yhtä hehkeitähän tässä itse kukin ollaan, keskimäärin sen samat 20 vuotta vanhempia kuin 20 vuotta sitten).

Ja taas jaarittelen, mutta pointti oli, että jos levyä voi kuunnella ilmaiseksi (jopa laillisesti, laittomista latauksista nyt puhumattakaan), niin eikö ostavaa asiakasta kannattaisi hieman hemmotella, tarjota bonuksena edes se kansivihkonen selailtavaksi ja laulutekstit luettavaksi? Nyt itse levystä irtoaa uutena vain tieto siitä, ketkä Käsmä-Mäntyniemi-Korpela-Salmirinne-ketjusta ovat osallistuneet mihinkin sävellykseen, ja mitkä tekstit Salmirinne on kirjoittanut yksin ja mitkä Mäntyniemen kanssa. No jee... Mutta valitukset sikseen. On tää silti aika hienoa - siis musiikki, se tärkein, se mikä ajaa kaikkien pinnallisten pikkuseikkojen yli. Zero Nine rokkaa edelleen täysillä, ja tää täti mukana!

Kommentit