Yöjuoksutreenit

Onhan tässä keikkailtu jo jokunen vuosi, mutta yömyöhäkeikat ovat lisääntyneet viime aikoina räjähdysmäisesti. "Rymyilyistä" eli neljän setin mittaisista bilebänditykityksistä Rymy-Eetussa on tullut vakiintunut valvottava käsite, ja muut yökeikat päälle. On käyty risteilyllä hyvin vähillä yöunilla ja jatkettu toisen bilebändin tahdissa seuraava alkuyö ilman hyytymisen merkkejä. Viimeisin kahden yön keikkaturnee ja siihen päälle kahdeksan tunnin opetusmaanantai huolestutti ennakkoon, mutta sujui lopulta tuskattomasti. Keikkailu oli toisena yönä vielä riemukkaampaa kuin ensimmäisenä, ja työpäivästä selvisin yhdellä aivojen jäätymisellä - sellaisella, joka olisi ihan hyvin voinut tapahtua univelattomanakin.

Olenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että yöjuoksu on urheilulaji, jota voi treenata, ja siinä vaadittavaa kestävyyttä kehittää. Monet ikäiseni eivät voisi kuvitellakaan valvovansa aamuyön puolelle keikan tai oikein minkään muunkaan takia. Toki minäkin mielelläni nauttisin livemusiikit alkuillasta, jos se vaan mahdollista olisi (Keikat alkamaan aikaisemmin, kiitos!). Turhaan en minäkään valvo, eli esiintyvän artistin tai bändin on oltava todella kiinnostava, mutta kun riittävästi tahdon niin jaksan. Se on vaan niin yksinkertaista.

Yökeikkailu vaikuttaa myös kelvolliselta terapialta unettomuuteen. Ennen aktiivikeikkakautta kärsin sunnuntaialkuyön kukkumisista. Vähänkin pidempi aamu-uni viikonloppuisin vaatii korjausta, ja keikkavalvominen on siihen huomattavasti hauskempi tapa kuin sängyssä pyöriminen. Keikkailusta jää toki joskus ylikierroksille, eikä täydellinen lepo seuraa välttämättä heti seuraavana yönä, mutta jossain vaiheessa väsymys väkisin korjaa itse itsensä. Oleellisempaa on se, että elimistön totuttaminen tiettyyn epäsäännöllisyyteen auttaa sietämään muutakin valvomista. Kun tietää pysyvänsä kasassa parin keikkayön jälkeenkin, ei stressaa läheskään niin paljon, jos sattuu hukkaamaan unensa jotenkin muuten - ja rennompi suhtautuminen katkaisee kierteen, jossa stressaa valvomista ja valvoo siksi lisää. Live-musiikki on siis minulle vähän kuin avantouinti toisille - karaisee, ja tuottaa aivan varmasti myös vastaavat annokset hyvän olon endorfiineja.

Disclaimer: en vastaa yöjuoksutreenien seurauksista, jos nesteytyksenä käyttää suurempia alkoholimääriä kuin paria tuoppia. Oma pitkän illan ennätykseni taitaa olla neljä, eli suoranainen ränni.