Kuin ensimmäistä päivää

Vuoden 2025 ensimmäisen keikkareissuni inspiroi Kadotaan kaupunkiin -albumin 10-vuotisjuhlakonsertti. On tosiaan jo kymmenen vuotta siitä kun liikahdin levyjulkkareille vain viikkoja sen jälkeen kun olin kuullut koko artistista. Ilpon kitaristin maininta avasi Auroran musiikille väylän sydämeeni ja Se soi -kappale juurtui elämäni biisien joukkoon. Pasi poistui Auroran bändistä jo parin ensimmäisen vuoden jälkeen ja myöhemmin koko bändi DJ-säestyksen tieltä. Artisti vietti välivuosia ja hurahdukseni laimeni, mutta viime kesän kahdella peräkkäisellä keikalla musiikki soi sielussani edelleen.

Vahtera @ Moody Monday's Kamppi
10.1.2025

Auroran juhlakonserttiin osallistuminen oli siis itsestäänselvää, mutta kävikin niin, ettei se vuoden ensimmäinen ollutkaan. Löysin "kylkiäisen" kirjaimellisesti reitiltä. Suosikkiartisteissani painottuvat tyypit, joilla toiseen intohimoon liittyvät yhteistyöt tarjoavat esiintymistilaisuuksia. Olen aloittanut aktiivisen keikkaharrastukseni kuunnellen golf-opettajaa, joka esiintyi mm. golf-tarvikeliikkeissä, ja nyt kuuntelin kirppisintoilijaa second hand -myymälässä. Vahteran kaunis laulu ja hienot kappaleet, kuten tuoreehko Kuin ensimmäistä päivää, viehättivät Kampin Moody Monday's:in rennoissa puitteissa. Nautin kuvaamisesta kirkkaissa valoissa, vaikka pääkonsertin haasteellisempi hämärä niistä korostuikin. Mielelläni olisin kuunnellut toisenkin setin, mutta sen aikana olin jo pääkohteessa, malttamattoman ajoissa odottamassa. 

Auroran juhlakiertueen avauskonsertti sijoittui Espoon kulttuurikeskukseen Tapiolaan, joten löysin itseni nostalgisista mutta samalla lähes tunnistamattomista maisemista. Koin ensimmäisen kunnon bändikeikan siltä golf-opettajalta eli Pete Seppälältä Tapiola Gardenissa. Sen ympäristö oli ollut aivan erilainen, eikä pelkästään siksi, että silloin elettiin kesäkuuta ja nyt lumipöpperöistä tammikuuta. Ei vuonna 2007 ollut metroa eikä asemaa ympäröivää kauppakeskusta, jonka läpi ihan oikeasti harjoittelin reittiä, jotta löytäisin sujuvasti paluumetroon. Olin kiinnittänyt itseni viimeiseen iltajunaan kohti kotia enkä raaskinut vaihtaa lippuani uuteen kalliimpaan, vaikka yöksi jääminen houkuttelikin. Olin älynnyt liian myöhään, että konsertin perään osunut Robinin keikka Tavastialla olisi ollut kokemisen arvoinen. 

Aurora: Kadotaan kaupunkiin 10-vuotisjuhlakonsertti @ Louhisali Espoo 10.1.2025

Tapiolan tuisku ajoi minut Kulttuurikeskukseen odottelemaan. Konserttiin oli vielä pari tuntia, joten istuin tovin kirjaston lukusalissa, johon kantautui vaimeaa soundcheck-ääntä. Liput olivat numeroimattomat, joten eturivi-ihmisenä asetuin hyvissä ajoin vahtimaan Louhisalin ovea, ja pääsin ensimmäisenä sisään vaikuttumaan: mikä paikka! Nousevan konserttikatsomon edessä oli pöytiä kuin VIP-katsomona, ja minä tietysti varasin solistin mikrofonia lähimmän. Salin toinen laita oli varattu alaikäisille, ja toisen laidan baarista noudin keikkajuoman. Seurakseni sain innokkaaksi keikkalijaksi osottautuneen naisen, ja odotteluaika sujui kivasti kokemuksia vertaillessa. Hymyilytti, kun hän esitteli puhelimeltaan lähikuvan Jussu Pöyhösestä, jonka olin itsekin kohdannut vain muutama viikko aiemmin.

Aurora @ Louhisali 10.1.2025

Tuollaiseen juhlakonserttiin olisin toivonut elävää säestystä, mutta Aurora esiintyi kesän keikoilta tutun DJ:n kanssa. Kuultiin debyyttialbumin kappaleita sekä harvinaisia erityisbiisejä, kuten Hetken tie on kevyt (live), jonka Aurora versioi Tähdet tähdet -ohjelmassa alkukeväästä 2019. Sain silloin olla mukana suoran lähetyksen kuvauksissa, "kylkiäiselämyksenä" reissulla, jonka pääsyy oli toistaiseksi viimeinen kokemani Pete Seppälän keikka. Tämän kevään Tähdet tähdet on muuten myös huolellisessa seurannassa Mika Ikosen takia. Haave hänen osallistumisestaan heräsi juuri Auroran kaudella kun Ressu Redford oli kisaamassa ja Jussi Rainio jopa voittamassa - Mika olisi täydentänyt unelmaisen poikabänditrion. Harmi vaan, ettei nykyiseen ennakkokuvattavaan versioon ollut mahdollisuutta päästä yleisöksi enää siinä vaiheessa kun artistit julkaistiin.

Auroran juhlasetti sisälsi kaikki ihanat Kulkijan laulut sun muut sieltä alkuajoilta - Se soi (live) tietenkin setin huipennuksena - ja muutamia tuoreempia lauluja. Kaikista suurin hitti, yli 10 miljoonan kuuntelukerran Täydelliset puuttui, mikä hieman ihmetytti, muttei mitenkään harmituksen kautta. Ennemmin ihailin artistin rohkeutta valita vähemmän itsestäänselviä biisejä. Reilun tunnin konsertin jälkeen jäi onneksi vielä aikaa moikata ja kiitellä artistia ennen kun kiirehdin kotimatkalle.

Alkuvuodesta Helsinki-reissuja riitti. Vegemessuilla maisteltiin - ja vähän maistatettiinkin - tyttären Friidu-jäätelöuutuuksia, ja seuraavat peräkkäiset torstai-illat keikkailin. Hanna Pakarisen Tavastia oli ollut pitkään tiedossa ja itsestäänselvästi kalenteriin kiinnitettynä. Innokkaita faneja oli pieneksi jonoksi ulko-ovella hieman ennen sen avautumista, mutta me hätähousut olimme kuitenkin vähemmistö. Sali näytti pitkään uhkaavan väljältä, mutta täyttyi juuri ennen kivan aikaista showtimea. Tunnelma eturivissä oli tiivis odotteluaikanakin. Joku vierestä kyseli lempibiisejä Hannalta ja siinä hetkessä heitin kaksi: Elämä on elämää (live), joka oli setin huippuhetkiä, ja Nyt on mun vuoro, jota ei nyt kuultu (muistin sen erityisen koskettavana nyt jo 7 vuoden takaisilta Florida-festareilta). 

Hanna Pakarinen & Tero Palo @ Tavastia Helsinki 30.1.2025

Hanna oli upea ja ilta erityinen. Laulut olivat pääosassa, mutta tunnelmaa Hanna loi jutustelulla ja arvonnalla - pääpalkintona oli hänen itse neulomansa pipo. Illan kivoimmat kuvat sain onnettaresta basistin pidellessä arpakulho-aromipesää. Nautin koko 21-vuotiselta uralta kootusta kattauksesta, mutta eniten tuoreemmasta tuotannosta, kuten Vuoretkin murtuu -kappaleesta (live). Sen alkuspiikissä Hanna kehui ystäväänsä Kristiina Wheeleriä, joka oli sinä kovin odotettuna iltana sairaana. Artisti-Kristiinaa minulla on edelleen ikävä - hymyilen haikeasti aina kun tunnistan hänen äänensä jossain mainoksessa - mutta ihana kuulla häntä lauluntekijänä Hannan välityksellä. Tavastia-illan huipensi kuitenkin laulu ihan alusta, eli nostalgisin ja legendaarisin Idols-levytys Tuulet puhaltaa (live). 

Jaakko Kääriäinen, Risto Niinikoski, Hanna Pakarinen, Tero Palo @ Tavastia 30.1.2025

Tasan viikko myöhemmin olin taas Helsingissä - tällä kertaa kyttäämässä On The Rocksin live-kellarin ovea. Lilin ja Lunan Elämänmittainen sori sori -albumi tuli jo lokakuussa, mutta levyjulkkarit juhlittiin näin myöhään ja melko lyhyellä varoitusajalla. Täälläkin näytti ensin hiljaiselta, mutta juuri ennen showtimea lavan edusta täyttyi. Ihanan country-duon puheiden perusteella "koko Kouvola" oli paikalla, ja ilmeisesti sukua ja ystäviä olikin kerääntynyt iltaa juhlistamaan. Parin ensimmäisen biisin aikana en ollut ihan varma oliko rock-klubi oikea paikka näille - volyymit olivat kovalla ja lumoava stemmalaulu jyräytyi bändisoiton sekaan. En tiedä säätyikö äänentoisto vai omat korvani, mutta lumouduin sitä enemmän mitä pidemmälle setti eteni, ja ilta oli lopulta silkkaa parhautta: viime vuosien ihastuttavinta musiikkia yhdistettynä täti-siskontyttö-kaksikon hurmaavan höpsöihin välispiikkeihin. 

Lili & Luna (ja Stig) vastaanottamassa Kolme kaljaa ja kaupunkiin -kultalevyt

Setti yhdisti tunnelmointia ja "rämpsäkämpää" menoa (en ole ihan varma oliko duon oma termi juuri tuo vai tuonkaltainen). Loppua kohti vallitsi jo täysipainonen Viinaa ja joogaa -biletunnelma. Uusi albumi taidettiin kuulla kokonaisuudessaan, Onni (live) ja Huuda vaan (live) sen helminä. Välissä lavalle ilmaantui yllätys eli kultalevyt esikoisbiisistä Kolme kaljaa ja kaupunkiin ja itse Stig - biisin tuottaja - saatiin huhuiltua yleisön joukosta noutamaan omansa. Keikan jälkeen laulajilla riitti tuttuja jututtajia, mutten malttanut poistua ennen kuin sain vuoroni kiittää kokemuksesta. 

Lili & Luna (Leena Tirronen ja Sanni Savolainen) @ On the Rocks Helsinki 6.2.2025

Sitten nappasin takkini ja kiersin kirjaimellisesti nurkan taakse toiselle keikalle. Ilja Jalkasen cover-kokoonpano lopetteli juuri ensimmäistä settiään Molly Malone'sin alakerran baarissa. Kuuntelin toisen setin neljästä ja liikuin sitten onnellisena yösijaani. Jatkopiipahduksen päätavoite oli jo toteutettu tauolla: basisti Samin moikkaaminen ja kiittäminen viimeisestä. Kahden Helsinki-reissun väliin oli nimittäin osunut yksi yllättävä Ilpon bändikeikka, jota Sami oli bassollaan tahdittanut.

Ilpo Kaikkonen & Fakiirit: Pasi Jääskeläinen, Esa Parikka & Sami Kujala
@ Pajulahti Nastola (Talviuinnin SM-kisojen iltamat) 1.2.2025

Helmikuun ensimmäinen päivä oli aiheuttanut aikamoista soutamista ja huopaamista. Olin arponut lähikulmille osuneen Suomi-Pops, Tops & Flops -keikan ja nykyään paljon harvinaisemman Markus Hämäläisen laulun kuulemisen välillä. Se, että lapseni ilmoittivat yllättäen vierailevansa isäni luona Karhulassa, eli luontevassa tukikohdassa mistä koukata Markuksen Loviisa-keikalle, oli kallistanut veneeni Gusto-duon suuntaan. Alkuviikosta silmiini osui kuitenkin tieto Ilpon esiintymisestä Nastolassa. Kolmen setin bändikeikka jyräsi vastustamattomana houkutuksena muut vaihtoehdot. Hetkellisesti innostuin myös tapahtumasta, jonka jatkoilla Ilpo esiintyisi. Olen kaukana kilpaurheilijasta, mutta talviuintikisojen Norppa-sarja kuulosti elämykseltä. Useamman tunnin tauko uinnin ja "iltamien" välillä sai minut kuitenkin keskittymään keikkaan (ajatusleikki Norppa-sarjasta jäi kuitenkin päähäni - tiedä vaikka ensi vuonna osallistuisinkin, jos jatkoesiintyjä on sama). Nyt vietin ennemmin ne muutamat tunnit isäni ja lasteni kanssa Kotkassa - ihanassa säässä ulkoillen - ja hurautin keikalle turhankin täsmällisesti. Ehdin ajoissa mutta ehdin myös hermostua pienestä eksymisestäni iltapimeässä Nastolassa. 

Ilpo Kaikkonen & Fakiirit @ Pajulahti Nastola

Tavastialla olin ollut erityisen fiiliksissä hienoista puitteista, mikä osaltaan auttoi karsimaan muut keikkavaihtoehdot - lähipubi ja keilahalli kuulostivat ankeilta Pajulahteen verrattuna. Ei nyt tosin oltukaan vuosien takaiselta keikalta tutussa luonnonkiviseinäisessä juhlatilassa vaan palloilusalissa, mutta lava valoineen oli harvinaisen komea. Sen edessä tanssahdeltiin villasukkasillaan - oletettavasti parketin suojelemiseksi - mikä loi kodikkaan lisänsä onnelliseen tunnelmaan. Kolmeen settiin mahtui vaikka mitä - Hetken tie on kevyt -tunnelmoinnista (live) Kiitoradanpäähän (live), mikä oli kuulemma järjestäjän erityistoive. Öistä paluumatkaa hidasti pieni lumituisku, mutta ajelin onnellisena sinne "tukikohtaani" - vain hieman pidemmän matkan kuin Loviisan keilahallista olisi ollut. Sekin hymyilytti, että olin pitkästä aikaa kuullut Ilpon itsensä käyttävän bändistä Fakiirit-nimeä - sitä, joka oli keksitty lähes kolmen vuoden takaiselle juhlakeikalle. Jotenkin se antaa toivoa tulevaan muuten melko hiljaisella keikkakaudella, reilusti vanhentuneen keikkalistan äärellä (onhan edessä toki kymmeniä kesäteatteriesityksiä Ismo Alankona Ihan Tuuliajolla, mistä kuultiin nytkin Rappiolla-näyte).

Teeriklubi feat. Sami Hintsanen @ Teerenpeli Lahti 20.2.2025

Vajaa kolme viikkoa myöhemmin Kryptoniitin (live) äärelle palattiin taas Teeriklubilla. Yksi setti Ilpon laulua tuntui poikkeuksellisen pieneltä annokselta Pajulahden runsauden jälkeen, mutta tuttu klubivieras Sami Hintsanen täydensi pätkän loputonta keikkamoottoritietäni Ylivoimaisella (live). Samihan teki aikoinaan vaikutuksen valitsemalla ensimmäisenä ja edelleen ainoana klubi-vieraana Ilpon biisin yhdessä esitettäväksi. Terveiset sinne taivaaseen ei soinut tällä kertaa, mutta samaa henkilökohtaisen koskettavaa teemaa tarjoili versio Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappaleesta (live). 

Pari paikalliskeikkaa mahtukoon vielä tähän jaksoon, jotta saan kerrankin kirittyä keikkapäiväkirjani nykyhetkeen. Jo ennen Teeriklubia osallistuin Kulttuuritila Nuijamiehessä "Säveltäjä Olli Lindholm" -kiertueen avauskonserttiin. Pitkän linjan Yö-muusikot säestivät ja kertoivat tarinoita kappaleiden takaa. Ollin viimeisen kesken jääneen The Voice of Finland -kauden voittanut Markus Salo lauloi lämpimällä äänellä ja otteella, ilman tähden elkeitä. Niin oli hyvä. Ei hän siinä esiintymässä ollutkaan vaan tulkitsemassa Ollin kuolemattomia lauluja, kuten Vie mut minne vaan (live) ja Ihmisen poika (live). 

Säveltäjä Olli Lindholm -konsertti (Mikko Kangasjärvi, Markus Salo, Jari Latomaa)
@ Kulttuuritila Nuijamies Lappeenranta 14.2.2025

Oliver Rosenholm (The Voice of Finland)
@ Kauppakeskus Galleria LPR 8.3.2025

The Voice of Finlandissa parhaillaan kisaava Oliver Rosenholm osui kohdalle kauppakeskuskeikalla - ei vahingossa, mutta sopivasti kaupunkilounaaseen ja ulkoiluun limittyen. Mediatietojen mukaan vasta 16-vuotias nuorukainen otti alkuiltapäivän yleisön vakuuttavalla otteella ja laulukin miellytti. Oliver osasi hurmata keski-ikäisiä täti-ihmisiä Haaveissa vainko oot mun -kappaleella, vaikka kutsuikin sitä tanssimusiikiksi (on se kai sitäkin, mutta mielestäni alunperin muuta). Kuin taivaisiin (live) oli komea huipennus letkeämmän menon perään. 

Vietin vielä illankin live-musiikin äärellä, kun myin talkoolaisena lippuja Nuijamiehen tukikonserttiin, missä esiintyi useita paikallisia bändejä. Bändeistä en kuullut kuin parin minuutin näytteen "Jorma Mattila & Ulkopuoliset" -kokoonpanolta, mutta aulatrubaduuri Harry Kiiasen esiintymistä tulin nolosti häirinneeksi. Harhauduin höpöttelemään tuttujen kanssa niin, että ovimies kävi siitä lempeästi huomauttamassa. Koin siis välähdyksen joillekin normaalimpaa pubi-keikkailua - sellaista, missä musiikki on taustaa eikä pääroolissa - ja sehän ei selvästikään minulle sopinut.