Blogia ja tanssia

Facebook-muistiinpanoista blogiin kopioitu kirjoitus, kuten muutkin elokuuhun 2008 asti päivätyt ("täydellisyyden" vuoksi - jotta blogin historia olisi tallessa ;)

Hmh, tää Notes vois varmaan toimia pienimuotoisena blogina, mitä olen vähän kaivannut - välillä ois kiva vähän avautua, luki avautumisia sitten kukaan tai ei. Itsellehän niitä päiväkirjojakin on perinteisesti kirjoitettukin (minäkin joskus 20 vuotta sitten).

Kävinpä eilen Huhtarin tanssimaratonissa - neljä tuntia tanssahtelua (myöhemmin ilmoitettu viides tunti sai suosiolla jäädä väliin). Jännitin miten rapakuntoni kestää, mutta lopulta tuntui siltä, että yksittäisellä bailatinotunnilla on tullut enemmän hiki - tuli vissiin tehtyä turhankin varovaisesti. Ensin oli cabaret salsaa ja reggaetonia by very famous kuubalainen Guillermo Zayas from Helsinki - josta en ollut kyllä ikinä kuullutkaan. Vaikutti ensin vähän ankealta - aattelin jo, että perustuuko tän suosio nyt vaan sille, että tytöt tykkää tanssia komean mustan miehen mallin mukaan. Mutta kun pääsi kunnolla vauhtiin, olikin oikein hauskaa. Ohjaajan beatbox oli mainio boonus. Aina oli oikeantahtista musiikkia. No siis mankka oli tietysi käytössä, mutta kun mentiin ensin hitaasti "ilman musiikkia", olikin hauskaa kotitekoista rytmitystä tarjolla.

Toiset pari tuntia oli bailatinoa itse lajin kehittäjän Satu Markkasen johdolla. Siihen ehkä vähän petyin. Enimmäkseen oli kivaa, mutta loppupuolella kuviot vaikeutui niin, ettei niistä saanut enää muutamalla harjoittelukierroksella kiinni. Ja sitten ohjaaja vaan katseli päältä "tanssikaa itse" tyyliin. Ja kehtasi vielä purnata siitä, että hetkellisesti vain seisottiin tyhmänä paikallaan: "te maksatte tästä, keskittykää ja tanssikaa". Oikein mielelläni olisin tanssinut jos olisi ollut harmain aavistus siitä miten se viimeinen hankala salsa-kuvio meni. Paria eturivin "luottotanssijaa" seuraamalla piti jotain yrittää räpeltää, mutta tanssin riemu oli aika kaukana. Eli tässä se avautumisosuus :) Hauska tyyppi se Satu kyllä oli, ja tavallaan olisi tehnyt mieli nähdä se viimeinenkin tunti, kun kerran voimia vielä oli - sen salsa-seisoskelun jäljiltä ;) Eikä taida näin seuraavana aamunakaan olla mikään paikka kipeänä (säälittävää - tästähän saa sen kuvan, ettei bailatino ole urheilua ollenkaan... ;)