Moka on lahja

Ja Iloinen itsensähäpäisy. Nämä alkuvuoden tanssimaratonissa opitut bailatino-Markkasen iskulauseet kirkkaana mielessä tunnustan: opin eilen, että naamakirjan mini-feed ja news feed ovat täysin erillisiä juttuja. Tarkoittaa siis sitä, että Hups-nappulan eli Hide story-raksin takaa löytyvä "prevents anyone from seeing it" tarkoittaa oikeasti "prevents ME from seeing it but still lets my friends laugh at it". Olen koko FB-historiani ajan tyytyväisenä poistellut hömppä-applikaatioiden viskelemiä uutisia ja krijoitusvihreellisiä statuspäivitysyritelmiä ajatellen, että ois se noloa jos kaverit tuonkin näkis... Luulis, että tällä koulutuksella mulla olis perus-surffaajaa paremmat edellytykset tajuta tällasia - mut kai mulla on vain syvällisempi tietämys ohjeiden lukematta jättämisestä ;)

Samaa aihetta sivuten pitää hehkuttaa miten onnellinen olen, että olen saanut pikkufirmaan työkaverin, joka Osaa juttuja. Uuvuttavan yksinäisen vuoden jälkeen Ylläpitäjän tuki taistelussa laitekirousta vastaan on enemmän kuin tarpeen. Pieni vaara on tietysti olemassa, että tunnen itseni entistä tyhmemmäksi aidon asiantuntijanörtin rinnalla, mutta parempi sekin kuin hakata yksin päätä seinään... tai pöytään. Sitä paitsi kaverin osaaminen on hiljaisen vakuuttavaa laatua, sellaista mitä ei tarvitse korostaa toisten tyhmyydelle nauramalla.

Seurasin eilen kun hän näpytteli ulkomuistista IP-osoitteita mun tietokoneeseen, heitti muutaman lohdullisen "häh?"-hämmästelyn (ei siis ole fiksummallekaan kaikki heti itsestäänselvää), kunnes keksi, että ADSL-purkin firmware pitää uusia (oookei, ois tullu mulle mieleen lähes heti, ajankohdassa nevö + N vuotta ;). Heti tuli luottavainen olo, että hommat lähtee etenemään. Taisin saada - viime tipassa? - uupumusmontun reunasta kiinni, ja nyt tarttis enää kavuta sinne jo pitkään viettänyttä väsymysrinnettä takaisin ylös.