Eturivissä

Eilisellä aerobic-tunnilla ohjaaja-Terhi kuittaili, että "eturivi yllättyy", kun askelsarja oli erilainen kuin me vakionaamat saatettiin rytmitysharjoituksista arvata. Eturivi... Tämähän on kuin rokkikeikalla! Äh, turha yrittää yleistää - tarkoitan siis Peten ja O'jessin keikkoja, joilla tuli viime vuosi rampattua (eikä se toivottavasti siihen jäänyt). Keikoillakin "eturivi" näyttää mallia miten biletetään, ja saa välillä pientä inside-kuittia lavalta. Taispa artisti jopa kerran kesken esityksen ilmoittaa olevansa eturivistä ylpeä.

Näitä elämän eturivejä vertaillessa on todettava, että mulla taitaa olla tapana "fanittaa" ihmisiä, jotka tekee jotain, mikä tuottaa iloa. Oli se sitten musiikkia tai minunlaistakin köntystä lennokkaasti liikuttavaa aerobic-koreografiaa. Huhtarin Terhi ei ole ensimmäinen jumppaohjaaja, joka ilahduttaa, inspiroi, ja kiskoo ties minkälaisesta stressimasennuksesta endorfiinihumalaan. Lehmuksen Kristiina oli sellainen vuosia, mutta pelkkä persoona ei riittänyt kun laji vaihtui tylsään body steppiin (kirottu Les Mills...). Jo ennen sitä oli Gina, Laura ja ketäs muita, joilta step-innostus alunperin amerikanvuonna tarttui. Ja Tarja - vieläkin on ikävä perjantaiaamujen fysiokimppaa! Loistavia persoonia ja rautaisia liikunta-ammattilaisia - kaikkia olen tavallaan "fanittanut", kunhan sanaa ei ymmärrä teinityttökirkumismielessä (vain Peten keikoilla... no ei sentään sielläkään ;)

Jos oikein kaukaisia muistelee, niin tietotekniikan perusteiden luennoitsija inspiroi minua niin, että ainakin osittain ajoi minut alalle (viaton tuotantotalouden fuksihan minä olin, kunnes innostuin ohjelmoinnista ;). Ehkä vähän "fanitin" sitäkin, kun jaksoin uskollisesti istua isossa luentosalissa loppun asti, noin kolmen viimeisen innokkaimman opiskelijan joukossa...

...mistä tuli mieleen, että näitä mun innostuksen kohteita yhdistää sekin, ettei massat niitä ymmärrä. BodyPumpit sun muut kerää kymmeniä ihmisiä hikoilemaan monta kertaa päivässä, mutta meitä, joiden äly ja koordinaatio on niin ylivertaista ;) että pärjäämme Terhin pyörityksessä, on ehkä yhteensä parikymmentä. Jatkuvasti saa pelätä, että tunti lakkautetaan (pitkä kesätauko on pakko kestää, että Terhi saa mammalomailla ;) Sama juttu herra Seppälän kanssa. Meitä "faneja" on vain kourallinen, eikä muutaman täyden ravintolasalin villitseminen ole tainnut riittää maineen levittämiseen. Saa jatkuvasti pelätä, että keikkakalenterin pari hassua merkintää jää viimeisiksi... Toisaalta se on osa viehätystä, että on löytänyt ihan omanlaisia ilonaiheita ja huippuelämyksiä. Ja mahtuu vielä siihen eturiviin :)