- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
En nyt muista sanatarkkaan miten AA:n esittelylause menee, mutta nimeni on Leena ja olen hamsteri. Pakastimensulatusprojekti toi taas esiin ties mitä kummallista:
- keitettyjä ruskeita papuja, joissa ei onneksi ole vuosilukua merkittynä - en edes muista milloin kärsin terveysintoilupuuskasta, jonka aikana luulin, että meillä sellaisia oikeasti syötäis (ne heitän sentään pois, kunhan olen hyödyntänyt niiden "kylmäenergian" jääkaapissa...).
- rasioita, joissa lukee "hassu makkara" (miehen espanjalaisopiskelijan tuomaa pepperonia viipaleina - sentään viime vuodelta eikä edelliseltä. Kai? Hyvää pizzanpäällistä vielä).
- pakastevihanneksia, joiden parasta ennen päiväys on viime vuoden puolella (sosekeittoa tuli just yhdestä pussista - söin itse ja syötin lapselle. Hengissä molemmat, toistaiseksi).
- banaanipaloja (jäisestä banaanista tulee erinomaista piimäpirtelöä, en vaan nyt muista milloin ollaan viimeksi tehty piimäpirtelöä...).
- useampi paketti tarjousgrillimakkaraa (nyt ei sentään löytynyt "punaisten lappujen" kanasuikalepaketteja).
- yksi kurttuinen pyjamabanaanijäätelöpuikko, jota poika syö parhaillaan (onnistuimme mansikkapakastusvalmistelussamme sentään sen verran, että saimme kaikki jäätelöt siivottua pois ;)
- aika kasa marjoja ja raparperia (en onneksi löytänyt vanhempia kuin 2006-mallisia, paitsi pari merkkaamatonta punaviinimarjarasiaa, jotka saattaa olla vuoden-pari... tai ehkä viisi vuotta vanhempia).
Ilmankos meillä pitää olla kolme pakastinta (kaksi jääkaappipakastinta keittiössä ja arkku varastossa... mutta noi jääkaappipakastimien pakastinosat on sentään aika pieniä, yhteensä alle yhden täyskorkean kaapin verran). Valitettavasti sama hamstraustendenssi näkyy kaikissa muissakin kaapeissa...
**
Päivän toinen tunnustus menee taas kulttuurin puolelle. Eksyin pitkästä aikaa Sillanpään nettisivuille, ja hetkeä myöhemmin mulla oli "vahingossa" pari eturivilippua varattuna Imatran latino-konserttiin marraskuulle. Kysyin kyllä Marilta, vakiokonserttikaveriltani, että pitäiskö odotella kunnes lippupalvelun "parhaat paikat" menee edes kakkosriville, mutta hän ilmoitti kestävänsä - on sentään aika reunassa paikat. Korisevan syyskonsertissa istuttiin laulajan lattiamonitorien kohdalla, ja Imatran sali on sellainen, että rennossa löhöasennossa olisi voinut nostaa jalat lavan reunalle (sain tosi hienoja kuvia konsertista, jossa valokuvaaminen oli kielletty - se tosin selvisi minulle vasta jälkikäteen ;(
Ja mitä "tunnustettavaa" tuossa nyt oli? No se, että aina vaan ja edelleen, vuosien totuttelun jälkeen, Sillanpään konserteissa käyminen tuntuu vähän nololta. Varsinkin tolleen eturivissä, superfanien joukossa (kai sitä nyt samaan hintaan ottaa parhaat maholliset paikat ;) Mutta kun ne kuitenkin on hienoja elämyksiä (sekä musiikin että komiikan - tahallisen ja tahattomankin - vuoksi). Sitä jaksaa taas paremmin kun on mitä odottaa, ja tämä kelvatkoon, kunnes tulee taas noita Seppälä-keikkoja, mitä eniten kaipaan.
- keitettyjä ruskeita papuja, joissa ei onneksi ole vuosilukua merkittynä - en edes muista milloin kärsin terveysintoilupuuskasta, jonka aikana luulin, että meillä sellaisia oikeasti syötäis (ne heitän sentään pois, kunhan olen hyödyntänyt niiden "kylmäenergian" jääkaapissa...).
- rasioita, joissa lukee "hassu makkara" (miehen espanjalaisopiskelijan tuomaa pepperonia viipaleina - sentään viime vuodelta eikä edelliseltä. Kai? Hyvää pizzanpäällistä vielä).
- pakastevihanneksia, joiden parasta ennen päiväys on viime vuoden puolella (sosekeittoa tuli just yhdestä pussista - söin itse ja syötin lapselle. Hengissä molemmat, toistaiseksi).
- banaanipaloja (jäisestä banaanista tulee erinomaista piimäpirtelöä, en vaan nyt muista milloin ollaan viimeksi tehty piimäpirtelöä...).
- useampi paketti tarjousgrillimakkaraa (nyt ei sentään löytynyt "punaisten lappujen" kanasuikalepaketteja).
- yksi kurttuinen pyjamabanaanijäätelöpuikko, jota poika syö parhaillaan (onnistuimme mansikkapakastusvalmistelussamme sentään sen verran, että saimme kaikki jäätelöt siivottua pois ;)
- aika kasa marjoja ja raparperia (en onneksi löytänyt vanhempia kuin 2006-mallisia, paitsi pari merkkaamatonta punaviinimarjarasiaa, jotka saattaa olla vuoden-pari... tai ehkä viisi vuotta vanhempia).
Ilmankos meillä pitää olla kolme pakastinta (kaksi jääkaappipakastinta keittiössä ja arkku varastossa... mutta noi jääkaappipakastimien pakastinosat on sentään aika pieniä, yhteensä alle yhden täyskorkean kaapin verran). Valitettavasti sama hamstraustendenssi näkyy kaikissa muissakin kaapeissa...
**
Päivän toinen tunnustus menee taas kulttuurin puolelle. Eksyin pitkästä aikaa Sillanpään nettisivuille, ja hetkeä myöhemmin mulla oli "vahingossa" pari eturivilippua varattuna Imatran latino-konserttiin marraskuulle. Kysyin kyllä Marilta, vakiokonserttikaveriltani, että pitäiskö odotella kunnes lippupalvelun "parhaat paikat" menee edes kakkosriville, mutta hän ilmoitti kestävänsä - on sentään aika reunassa paikat. Korisevan syyskonsertissa istuttiin laulajan lattiamonitorien kohdalla, ja Imatran sali on sellainen, että rennossa löhöasennossa olisi voinut nostaa jalat lavan reunalle (sain tosi hienoja kuvia konsertista, jossa valokuvaaminen oli kielletty - se tosin selvisi minulle vasta jälkikäteen ;(
Ja mitä "tunnustettavaa" tuossa nyt oli? No se, että aina vaan ja edelleen, vuosien totuttelun jälkeen, Sillanpään konserteissa käyminen tuntuu vähän nololta. Varsinkin tolleen eturivissä, superfanien joukossa (kai sitä nyt samaan hintaan ottaa parhaat maholliset paikat ;) Mutta kun ne kuitenkin on hienoja elämyksiä (sekä musiikin että komiikan - tahallisen ja tahattomankin - vuoksi). Sitä jaksaa taas paremmin kun on mitä odottaa, ja tämä kelvatkoon, kunnes tulee taas noita Seppälä-keikkoja, mitä eniten kaipaan.
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Kommentit
Lähetä kommentti