- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Mahtava kolmen setin keikkailta paukautti päähäni vanhan lempiaiheen - artistien tiedotuksen, ja keikanjärjestäjien eli erinäisten baarien markkinoinnin. Alkuillan keikka - Elias Hämäläinen Loviisan Ölvinissä - oli kaikin puolin onnistunut. Pieni tunnelmallinen tupa pullisteli ihmisiä ja tunnelmaa. Saumattomaksi jatkoksi osunut setti Ilpo Kaikkosta kotkalaisessa lähiöpubissa oli myös loistava, mutta oli hiukan ristiriitainen ilo, kun pubin ovella tupakoitsijat toivottivat meidät settitauolla saapuneet tervetulleiksi riemunkiljahduksella: "seitsemäntoista!"
Johtuiko ero vain siitä, että pikkukaupungin keikalle tulivat "kaikki", ja ison kaupungin lähiöpubiin "ei ketään" kun on kilpailevaa tarjontaa muutaman kilometrin päässä? Vai olisko lähiökeikka ollut pelastettavissa, eli markkinoitavissa paremmin? Uskon, että olisi, ainakin vähän. Yksi oleellinen ero oli minusta siinä, että Ölvinin väki intoili henkilökohtaisesti artistibuukkauksestaan. Henkilökunta ilmoittautui keikkatapahtumaan levittäen sanaa tuttavapiiriinsä. Hovi pub laittoi tietääkseni vain karun statusilmoituksen - ja mainoksen paikallislehden "Sekalaista"-palstalle. Eikä Ilpo itsekään keikkaa erikseen mainostellut - tuoreehkolla keikkalistapäivityksellä se sentään näkyi.
Vaikka tällä kertaa aloitin vaahtoamisen baarien tiedotuspolitiikasta, artistitiedotuksen puolelle se taas kääntyy. Epäilen, ettei minua ole mikään levy-yhtiö tai ohjelmatoimisto palkkaamassa some-komentajaksi, eli muistuttelemaan artisteja kuulumispäivityksistä sosiaalisessa mediassa, joten jaan tässä fanitusvuosien aikana keräämäni "viisaudet" ihan ilmaiseksi, kenen tahansa hyödynnettäväksi. Joku voisi ajatella, että "asiantuntemus" pitäisi säästää "omille" tärkeille artisteille, mutta uskon "win-win"-ajatteluun - kenen tahansa menestynyt keikka lisää todennäköisyyttä, että keikkapaikka buukkaa esiintyjiä jatkossakin. Enpä kehdannut esittää Hovi pubin henkilökunnalle Elias-keikkatoivetta - ehkä tilanne olisi ollut eri, jos olisin ollut edes 27. asiakas.
Joten tässä tulee: sosiaalisen median ohjeistusta artisteille - soveltuvin osin myös keikanjärjestäjien käytettävissä. Osa ehkä kuin suoraan Facebookin omista ohjeista, mutta tuskin artistit niitä lukevat (tuskin tällaisia blogejakaan, mutta saanpahan ajatukset tuuletettua omasta päästä ulos).
1 Eliaksen ehkä ikimuistoisimpia FB-päivityksiä on parin vuoden takainen "onpas lumivalkoista". Lumisten puiden taikamaailmaa ihasteli silloin moni muukin - ja Eliaksen silloin tuoreella levyllä oli kappale nimeltä "Lumivalkoinen" ↩
2 Selkeimpänä esimerkkinä muistuu mieleen muiden keikkakiireiden ja työviikon keskelle osunut Hurma-orkesterin tanssiravintolakeikka, jolle olin vakaasti päättänyt olla lähtemättä. Sitten bändi jakoi Facebookissa minun postaaman kuvan, missä heitä mainostettiin nimellä "Hruma"...↩
3 Olen erittäin tyytyväinen Porvoon Wanhan Apoteekin asiakas, ja valmis kehumaan ravintolaa kenelle vaan. Toki pääasiassa siksi, että siellä oli Elias keikalla, ja on pian uudestaan, mutta lisäksi ilahduin, kun hyödynsivät minun keikkakuvia Facebook-sivullaan. Asiakas eli minä tunsin itseni tärkeäksi, ja koin, että minulle tärkeä artistikin huomioitiin. Keikkapaikka oli kyllä oikeasti loistava - ruokakin tajuttoman hyvää - eli kehumiseen ei sinänsä tätä some-lisämotivaattoria olisi tarvinnut. ↩
Johtuiko ero vain siitä, että pikkukaupungin keikalle tulivat "kaikki", ja ison kaupungin lähiöpubiin "ei ketään" kun on kilpailevaa tarjontaa muutaman kilometrin päässä? Vai olisko lähiökeikka ollut pelastettavissa, eli markkinoitavissa paremmin? Uskon, että olisi, ainakin vähän. Yksi oleellinen ero oli minusta siinä, että Ölvinin väki intoili henkilökohtaisesti artistibuukkauksestaan. Henkilökunta ilmoittautui keikkatapahtumaan levittäen sanaa tuttavapiiriinsä. Hovi pub laittoi tietääkseni vain karun statusilmoituksen - ja mainoksen paikallislehden "Sekalaista"-palstalle. Eikä Ilpo itsekään keikkaa erikseen mainostellut - tuoreehkolla keikkalistapäivityksellä se sentään näkyi.
Vaikka tällä kertaa aloitin vaahtoamisen baarien tiedotuspolitiikasta, artistitiedotuksen puolelle se taas kääntyy. Epäilen, ettei minua ole mikään levy-yhtiö tai ohjelmatoimisto palkkaamassa some-komentajaksi, eli muistuttelemaan artisteja kuulumispäivityksistä sosiaalisessa mediassa, joten jaan tässä fanitusvuosien aikana keräämäni "viisaudet" ihan ilmaiseksi, kenen tahansa hyödynnettäväksi. Joku voisi ajatella, että "asiantuntemus" pitäisi säästää "omille" tärkeille artisteille, mutta uskon "win-win"-ajatteluun - kenen tahansa menestynyt keikka lisää todennäköisyyttä, että keikkapaikka buukkaa esiintyjiä jatkossakin. Enpä kehdannut esittää Hovi pubin henkilökunnalle Elias-keikkatoivetta - ehkä tilanne olisi ollut eri, jos olisin ollut edes 27. asiakas.
Joten tässä tulee: sosiaalisen median ohjeistusta artisteille - soveltuvin osin myös keikanjärjestäjien käytettävissä. Osa ehkä kuin suoraan Facebookin omista ohjeista, mutta tuskin artistit niitä lukevat (tuskin tällaisia blogejakaan, mutta saanpahan ajatukset tuuletettua omasta päästä ulos).
- Päivitä säännöllisesti. Jos sinulla on nettisivut, pidä huolta siitä, että ne ovat "hengissä". En minäkään buukkaisi artistia, jonka nettisivuilla näkyy vain menneiden vuosien tapahtumia - ja Facebook on vielä ripeämmin vanheneva media. Oma tyyli tietysti määrää mikä on "säännöllisesti". Ei sen tarvitse olla edes viikoittain saati päivittäin, mutta joku pieni piipitys kuukausittain ei liene liikaa vaadittu.
- Päivitä itse. Tiedotusapu on paikallaan, ja jonkunlaisen "tiimin" päivitykset ovat parempi kuin ei mitään, mutta aina - korostan, AINA - on parempi, jos päivitykset tulevat artistilta itseltään. Tähän voisin kaivaa todistusaineistoa tykkäystilastojen muodossa - artistin omin sanoin kirjoittamia juttuja peukutellaan aina enemmän. Sisällöllä ei edes ole hirveästi väliä. Ei tarvitse aina olla mullistavaa uutta kerrottavaa, eikä yksityiselämästä tarvitse tilittää enempää kuin haluaa. Pienenkin ajatuksen jakaminen kertoo, että artisti välittää faneistaan.1
- "Kutsu" fanit keikoille. FB-tapahtumakutsut ja mahdollisen avustajan keikkatiedotukset ovat hyödyllisiä, mutta kovin pientä verrattuna siihen, että artisti itse vinkkaa missä on milloinkin keikalla - ja hehkuttaa, jos on luvassa jotain erityistä, vaikkapa ennen esittämätön kappale. Uskokaa minua - olen tämän sydämelläni kokenut. Ei ole kerta eikä kaksi kun olen ollut kahden vaiheilla, jopa päättänyt olla lähtemättä, kunnes on tullut vastustamaton "tönäisy" esiintyjältä itseltään.2
- Tukeudu faneihin. Artisti tarvitsee yleisöä, ja ainakin innokkaimmat fanit ovat onnellisia, jos tuntevat voivansa auttaa. Pyydä siis tukea - vinkkaa äänestyksistä, joissa olet mukana, muistuttele toivomaan biisejä radioon ja keikkoja oman seudun baareihin. Tosin - muista faneja muulloinkin, ettei synny mielikuvaa, että sinusta kuullaan vain silloin, kun kaipaat apua.
- Reagoi palautteisiin. Kiitä, kun sinua kehutaan tai autetaan (vrt. edellinen kohta). Vastaa, kun kysytään - ainakin sellaista, joka voi kiinnostaa muitakin faneja. Ei jokaiseen Facebook-kommenttiin tarvitse vastata, mutta poimi edes tärkeimmät - tai satunnaisesti joitakin, että fanit tuntevat viestiensä menevän perille. Toki voit yleispäätöksellä olla vastailematta, tai jättää kommunikoinnin tiedottajalle, mutta häviät siinä aina sille, joka viitsii tehdä sen itse. Ei tarvitse elää Facebookissa, mutta muutaman minuutin uhraaminen silloin tällöin kannattaa varmasti.
Ja sitten pari bonusvinkkiä liittyen enemmän keikkapaikkoihin kuin faneihin:
- Jätä itsestäsi "jälki" - joku hyvä muisto keikkapaikalle. Muistan jonkun kokeneen artistin haastattelun, missä hän mainitsi lähettävänsä aina kiitoskortin keikanjärjestäjälle. Vanha rokkikansan tapa lienee myös raapustaa puumerkit takahuoneiden seiniin. Nykyään on Facebook-seinät, monella keikkapaikalla omansa. Oletetaan, että kahdella artistilla on ollut yhtä hyvät keikat, ja yksi halutaan buukata uudestaan. Kumpikohan se todennäköisemmin on - se, joka kiitti hyvästä meiningistä baarin Facebook-sivulla (mainostaen samalla vaivihkaa itseään), vai se, josta ei kuultu encoren jälkeen mitään?
- Markkinoi toki myös keikkaasi etukäteen niin, että keikanjärjestäjäkin huomaa. Tee selväksi, että tavoittelet keikan onnistumista yhdessä keikkapaikan kanssa, etkä vaan käy "töissä siellä". Toki se on baari, joka tienaa - lippu- tai kaljarahoja - mutta viime kädessä pelataan SINUN maineellasi. Puskaradio toimii - hyvätkään keikat eivät riitä, jos yleisö ei niitä löydä. Joku minunlainen harrastaja saattaa pohtia, että olisiko hiljaisuus voinut olla keikkapaikan moka, mutta järjestäjä muistaa vain olla buukkaamatta uudestaan artistia, jolla teki tappiota. Tai no jaa - ehkä buukkaakin, jos hurmaat hiljaisen baarin henkilökunnan, ja pohditte porukalla miten asiat voisi ensi kerralla hoitaa paremmin.
Ja vielä pari suoraan niille keikkapaikoille:
- Kuuntele asiakkaiden toiveita, ja reagoi palautteisiin. Näytä asiakkaille, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Keikkatoivojat saattavat toki olla enemmän artistin faneja kuin baarin kanta-asiakkaita, mutta "asiakas on tärkeä" -mielikuva välittyy yhtä lailla heillekin.
- Kohtele esiintyjiä hyvin, ja jos fiksu artisti kiittää hyvästä meiningistä baarin Facebook-seinällä, hyödynnä se toki täysillä. Jaa vaikka viesti eteenpäin tyyliin "meillä viihtyvät sekä asiakkat että esiintyjät". Toki myös asiakkaiden kiitoksista voi ottaa ilon irti.3
1 Eliaksen ehkä ikimuistoisimpia FB-päivityksiä on parin vuoden takainen "onpas lumivalkoista". Lumisten puiden taikamaailmaa ihasteli silloin moni muukin - ja Eliaksen silloin tuoreella levyllä oli kappale nimeltä "Lumivalkoinen" ↩
2 Selkeimpänä esimerkkinä muistuu mieleen muiden keikkakiireiden ja työviikon keskelle osunut Hurma-orkesterin tanssiravintolakeikka, jolle olin vakaasti päättänyt olla lähtemättä. Sitten bändi jakoi Facebookissa minun postaaman kuvan, missä heitä mainostettiin nimellä "Hruma"...↩
3 Olen erittäin tyytyväinen Porvoon Wanhan Apoteekin asiakas, ja valmis kehumaan ravintolaa kenelle vaan. Toki pääasiassa siksi, että siellä oli Elias keikalla, ja on pian uudestaan, mutta lisäksi ilahduin, kun hyödynsivät minun keikkakuvia Facebook-sivullaan. Asiakas eli minä tunsin itseni tärkeäksi, ja koin, että minulle tärkeä artistikin huomioitiin. Keikkapaikka oli kyllä oikeasti loistava - ruokakin tajuttoman hyvää - eli kehumiseen ei sinänsä tätä some-lisämotivaattoria olisi tarvinnut. ↩
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Kommentit
Lähetä kommentti