Välitön raportti Tangomarkkinavisiitistäni jäi naputtelematta, kun paluumatka meni ensin kuvia ja sitten maisemia katsellessa. Lappeenranta-Jyväskylä-Seinäjoki on siis vallan sujuva Onnibus-reissu, kun sen tekee oikeassa mielentilassa - melkein mediataatiotahan se on kun tietää, ettei seuraavien tuntien aikana tarvitse suorittaa mitään. Tyyneyteni säilyi koko menomatkan, vaikka Arja Korisevan kirkkokonsertti vaikutti välillä menetetyltä. Bussi kuitenkin kiri pyörätuolin asentamisesta aiheutuneen viiveen, ja oli perillä aikataulun mukaisesti 20 minuuttia ennen konserttia. Lakeuden ristin kirkontornia kohti oli helppo suunnistaa, ja ehdin viettää hetkisen lippujonossakin.
Arja tarjosi mainostekstin mukaisesti rauhoittumista sielukkaan musiikin parissa. Erityisesti Saviruukku kosketti, iloitessani laulajan paluusta raskaan syöpäsairauden jälkeen: "tahdon kertoa särkyneille...". Huomasin kuitenkin toivovani, ettei konserttia olisi rajattu niin tiukasti hengelliseen musiikkiin. Minulle Arjan ohjelmistoa edustavat ihan muut laulut - miksei joku Enkelin silmin, tai uusi Leipää, lempee, lämpöö olisi sopinut kirkkoon herkkänä pianosovituksena?
Arja Koriseva ja minä @ Lakeuden ristin kirkko 9.7.2016
Keskittymistäni häiritsi se, että eturiveihin tottuneena jouduin seuraamaan esiintymistä aika kaukaa, ja se, että olin sattunut istahtamaan jonkun oman elämänsä tangokuningattaren viereen. Minun jos kenen pitäisi ymmärtää, jos musiikki vavahduttaa, mutta kyllä siinä oma hartaus hälveni, kun tämä näyttävästi pukeutunut nainen veisasi jokaisen yhteislaulutilaisuuden tullen niin, että taatusti koko kirkko kuuli, kädet mahtipontisesti kohti kattoa.
Liikuttavin hetki taisi lopulta olla kohtaaminen artistin kanssa konsertin jälkeen - ne kovin tärkeät kiitokset ja halaukset, ja niin ihana yhteiskuva, että se on poikkeuksellisesti upotettava tännekin (satunnaiset yhteiskuvat ovat kivoimpia keikkamuistoja, mutta blogissa taisin julkaista edellisen poseraattuani Kepa Salmirinteen kanssa kesällä 2010).
Kirkosta poistuttuani harhailin ympäri Seinäjoen keskustaa, joka oli yhtä Tangomarkkinanäyttämöä. Torin laidalta löytyi aitoa tangotunnelmaa: tangokuningatar (2014) Maria Tyysterin terassikeikka. Marian rempseä huumori viehätti, ja laulu soi nautittavana, karaoke-taustallakin. Hänen esittäessä yleisön toiveesta lempitangojani, Rannalla ja Yön kuningatar, koin, että visiitti tangomarkkinoille oli täydellisesti "minun juttu". Vaikka olin juuri julistanut, että varsinaiset tangot ovat osaltani mennyttä elämää, tällaisiin hyviin hetkiin ja yllätyksellisiin "bonuskeikkoihin" tarttuminen on keikkamatkailun parasta antia. Koin tiivistetysti Tangomarkkinoista kaiken oleellisen - sekä itse Arjan hänen uransa "alkupisteessä" että hänen tärkeimpiä lauluja. Oli yhtä aikaa huvittavaa ja sykähdyttävää, että taivas rysäytti rajun sadekuuron juuri kun Maria lauloi kirkossa kaipailemaani Enkelin silmin -kappaletta ("kun katsoo maailmaa enkelin silmin... voi nähdä sateella auringon").
Maria Tyyster @ Karma, Seinäjoki 9.7.2016
Sateista puheenollen - tällä reissulla kaikki tuntui menevän täpärän täydellisesti. Yö sadekuurojen kastelemassa festariteltassa, jonka olin jo pakannut lähtöä varten, olisi varmaan ollut elämäni ankein, mutta viime hetken hotellissa nukutti harvinaisen hyvin. Kirkkoon ehdin juuri sopivasti, vaikken bussilippuja varatessani tiennyt koko konsertista. Jopa vaatteita vaihtelin onnekkaasti - olin jo huoneen ovella pitkähihaisessa paidassa, mutta pääkohteessa hikoilin hihattomassa mekossakin.
Ilpo Kaikkonen @ Virittämö Seinäjoki 9.7.2016
Virittämö oli Tangotorin viereen rajattu festarialue. Saapuessani kaikki pöydät ja penkit olivat tyhjillään sateessa, ja teltassa - joka esiintymisalueen suojana onneksi oli - pari hassua ihmistä. Yhden nuoren naisen "Ilpo-faniudelle" hymyilin - miten hienoa, että joku oli varaamassa eturivipaikkaa jo ennen minua - mutta myöhemmin, Elias Kaskisen ja Päivän Sankareiden keikan alkaessa, huomasin hänen käsivarressaan Elämä lupaa mulle -tatuoinnin. Eipä taida Ilpolla olla fanimuuriporukkaa, eli ajoissa eturivipaikkaa varmistelevia - ehkä tosiaan vain yksi hullu keikkamatkailija aktiivisemmin kannoillaan - mutta hänellä on taito hurmata ne, jotka seurailevat uteliaana, alkuun hieman etäämpää. Onneksi kuulijoita tulikin sen verran, että telttaan saatiin rennon tiivis tunnelma.
Settihän oli käytännössä sama minkä koin muutama viikko aiemmin Hyvinkäällä, mutta oli sitä vaan vielä sykähdyttävämpi seurata isolla lavalla, TANGOMARKKINOILLA! Liikutuin Laivaan on lastatusta (live), leijuin itsekin Savuna ilmaan, kun kyseinen biisi soi, ja olin pakahtua kiitollisuudesta, kun varsinainen keikka päättyi Hei elämään. Ilpon omaan materiaaliin totaalisesti koukuttuneena pidin cover-encorea pienenä tyylivirheenä, mutta yleisö toki lähtee aina "Fiilaten ja höyläten" -menininkiin.
Pasi Jääskeläinen, Esa Parikka, Ilpo Kaikkonen & Pekka Rajamäki @ Virittämö / Tangomarkkinat 9.7.2016
Elias Kaskinen @ Virittämö 9.7.2016
Elias Kaskisen ja Päivän Sankareiden keikkaa asetuin myös seuraamaan eturiviin, kun siihen pikaisen tauon jälkeen vielä mahtui. Setti oli ilahduttavan energinen, aivan kuten puolisen vuotta sitten koettu Lappeenrannassa, nyt jo karaokepaikaksi menetetyssä Montussa. Eliaksen taitoa ja tarmoa ottaa yleisönsä oli taas pakko ihailla, ja biisejäkin lauloin ilolla mukana. Keikan loppua kohden keskittymiseni tosin hiipui - sydän oli kiinni juuri koetussa. Sinnikkäästi yritin jaksaa illan pääesiintyjänkin, Virve Rostin Menneisyyden vankeineen, mutta siinä kohtaa iski totaalinen hyytyminen. Ei tarvittu kuin loiskahdus juomaa hihalle ja kyynärpää ohimoon minulle vieraan biisin aikana, ja päätin raivata reittiä takavasemmalle, nyt jo tupaten täyden lavanedustan poikki. Sata salamaa jäi siis Tyysterin komean karaoke-version varaan, kuten olin iltapäivällä hieman ounastellutkin.
Seuraavanan päivänä minulla oli runsaasti aikaa vaellella tyhjenevillä tangoareenoilla, kun euron paluubussini lähti vasta neljän jälkeen. Tämän kesän teemana onkin näköjään tärkeiden tapahtumapaikkojen jälkitunnelmointi - kävinhän ihailemassa Lappee-Jukola-maisemiakin mudan kuivahdettua. Keikkamatkamielentilassa tyhjät teltatkin ovat nähtävyyksiä, ja pääsin katsastamaan Tangokadun lavankin - tangoa en siinä sentään kajauttanut. Iltapäivän ohjelmaa arvoin pitkään, kun tarjolla olisi ollut edellisvuoden tangokuninkaallisten ja tuoreen kuningattaren keikat Tanssitalolla. Uuden kuninkaan setin olisin missannut ehtiäkseni bussiin, mutta viime vuoden Aki Samuli olisi kiinnostanut aavistuksen enemmän - ehkä modernimpana, tai sitten vaan nastolalaisena, kun siellä tuntuu kasvavan niin hienoja muusikkoja (Ilpo on Nastolasta. Toim. huom.).
Tanssitalolle oli kuitenkin hieman matkaa, ja reissureppu painoi, joten päätin jäädä seuraamaan lähempää - ja ilmaista - kauppakeskuskeikkaa, missä ehtisin nähdä molemmat tuoreet kuninkaalliset. Erika Vikman kiinnosti "Idols-tyyppinä", ja Marco Lundberg lähinnä erään ystäväni suosikkina - pitihän hänelle napata pari kuvaa kunikaasta kruunussaan. En tiedä miten hieno tunnelma Tanssitalolla olisi ollut, mutta olin tyytyväinen siihen mitä koin. Torikeskus oli täynnä odottavaista tangoyleisöä, ja Marcon saamat suosionosoitukset sykähdyttivät - yleisön ennakkosuosikin ohittanut yllättäjä otettiin hienosti vastaan. Ja myönnettäköön, että vaikken punatukkaisesta tytöstä sun muista perinnetangoista innostunut, Marcon ääni oli vaikuttava, ja keikkakuvaaja minussa arvosti tilaisuutta tallentaa tangokuninkaalliset yhdessä.
Kotimatkakin meni siis ratevasti, ja sitten elämä yllätti jälleen. Minulla ei ollut aikomustakaan suhata uudelle keikalle heti Tangomarkkinoita seuraavana torstaina, vaikka Ilpon keikkalistalla oli lukenut iät ja ajat "Pajulahti". Mutta torstaiaamuna, ajellessani Ilpon biisien tahdittamana hakemaan poikaa mökkireissulta, huolella vastustellut lähtöaikeet valtasivat mieleni. Yritin vielä räpiköidä siinä ajatuksessa, että trubaduurikeikka voisi tuntua vaisulta ison festarilavan jälkeen ja "päätin" lähteä vain, jos Ilpon tavanomainen keikkailtapäivän Facebook-mainos kertoisi duokitaristi Pasin olevan mukana - kovasti suunniteltu tilaisuus kuulla häntä Auroran taustalla huomenna vaihtui ystäväperheen kesäjuhliin. Totuuden nimessä olin kyllä jo täysin lähdössä, kokoonpanosta riippumatta, mutta kun selvisi, että kyseessä olikin bändikeikka, epäröinnin rippeetkin olivat taivaan tuulissa, ja minä takaisin autonratissa.
Esa Parikka, Jussi Koskinen, Ilpo Kaikkonen & Pasi Jääskeläinen @ Liikuntakeskus Pajulahti Nastola 14.7.2016
Onnenkantamoisena sain vielä loistavaa retkiseuraa, jonka kanssa taivastella miten ihanaan keikkapaikkaan olimmekaan eksyneet. Lava oli järvenrannassa, edessä nurmikenttää ja aurinkoista kalliota, missä tunnelmoida kesäiltaa ja musiikkia. Keikan alkuvaiheessa riemu repesi vielä kertaalleen, kun selvisi, että bändi soittaisi kaksi settiä. Niin komeaa bändikeikkaa en ole Ilpolta vielä kokenutkaan, ja olen edelleen hieman shokissa siitä, miten lähellä olin jättää sen väliin - ja miten idiootti olisin ollut, jos olisin jättänyt. Kyseessähän oli vieläpä ensimmäinen Nastola-keikkani, ties miten monta minulle rakasta laulua inspiroineissa Ilpon lapsuusmaisemissa. Tangomarkkinareissun "täpärästi täydellistä" -teema jatkui, ja järjettömän onnellisena tanssin paljain varpain nurmikolla, auringonlaskun värjätessä lavaa soittajineen, ja järvimaisemaa sen takana. "KIITOS kaikista hetkistä..." (Hei elämä!).
Kommentit
Lähetä kommentti