Vakava nainen

Yhden väliviikonlopun jälkeen keikkailin taas, tosin ennakkoasenteella "onko pakko?". Väsymys veti sohvanpohjalle, mutta keikkalipun hukkaanheittäminen ei sovi luonnolleni. Amarilloon alkusyksystä hankkimani ennakkolippupino oli kaikenkaikkiaan epäonnekas: ensisijainen Ellinoora peruuntui, Antti Tuiskun myin pois, Happoradioon en olisi nyt jaksanut, eikä joulukuun Erinkään liikaa houkuttele. Live-musiikki on mahtavaa, mutta puoleen yöhön odottelua en jaksaisi kuin "pakollisten" keikkojen takia.

Happoradio @ Amarillo Lappeenranta 4.11.2016

Happoradiosta olin joskus innostumassa.  Bändi lämmitteli lavaa Koopin ensimmäiselle keikalle Lahdessa 2009, samoilla festareilla, joilla Elastisen Fintelligens sai piiloutumaan messuhallin vessaan. Kuuntelematta jäi myös Aste, jonka riimeille nyt repeilen Auroran Spessuu settii -biisissä. Räppäreille ei vielä silloin ollut sijaa sydämessäni, mutta Happoradio hurmasi pian toisillakin Koop-festareilla. Erityisesti mieleen jäi TV-haastattelu, missä Tykki puhui fiksuja hitikkään festarisetin suunnittelusta, ja Haapasalo aiheutti mystisen vahvan Kepa Salmirinne -assosiaation (aitoon Hömppis-tyyliin tämä on mainittava). Ikisuosikista muistuttanut ele tai hymynvälähdys ei kuitenkaan roihauttanut kytevää Happoradio-fanitustani liekkeihin. Kiinnostuskin hiipui. Kuten vastikään mainitsin, en enää osaa vastaanottaa kielikuviltaan niin koukeroista, kun toinen Kepa-mielleyhtymällä elämääni ujuttautunut on koukuttanut sydämelliseen selkeyteen.

Seurailin siis soittoa vieraantuneena. Biisit ovat komeita, mutta Puhu äänellä jonka kuulen -yhteislaulun lisäksi sykähdytti vain Vakava nainen - ja sekin harhautti pohtimaan omia. Vakava nainenhan minä olisin, "järkevänlainen", jos en olisi hurahtanut keikkailuun. Ennen harrastin kai jotain lukemista ja käsitöitä. Baareissa en käynyt kuin pakollisten teekkaribileiden verran. Kymmenen vuotta vietin kotona lasten kanssa, ilman jumppaa tai satunnaista konserttia kummempaa omaa menoaa, enkä tiedä mihin nyt lasten kasvettua käyttäisin vapaa-aikani. Veikkaan, että elämäni ilman live-musiikkia olisi "mutkaton tasainen tie", ja akateeminen työ olisi - ilman vastapainoa - uuvuttanut minut vuosia sitten.

Juhana Jansson & Markus Hämäläinen (Brand New Classics) @ Mulligan's Kouvola 5.11.2016

Uuvuttaa keikkailukin välillä, kun huoli muusikoista uhkaa jyrätä ilon musiikista. Pahimmat huolestuttajat vaihtoivat taas vahtivuoroa, eli Markus palasi Viihdepalatsista bändinsä eteen. Kovin pienestä on välillä keikkatunnelma kiinni. Jos viimeksi pilasin iltani harmittelemalla Eliaksen solistituurauksen "nimettömyyttä", suuntasin nyt samaan Kouvolan Mulligan'siin hymähdellen "Toyboyn" paluuta mainostaneelle päivitykselle. Päädyin siihen, että tyyppi, jonka itseironia riittää tuollaisen tittelin omaksumiseen - vaikka sitten bändinsä painostamana - ei ehkä olekaan toivoton tapaus. BNC:n (77) skarpimpi linja näkyi paitsi tiedotuksessa myös lavalla. Meininki oli iloisempaa kuin aikoihin, ja leipiintymishuolet hälvenivät hetkeksi.

Pasi Jääskeläinen & Ilpo Kaikkonen @ Katu-klubi Lahti 9.11.2016 (Työmiehen keskiviikko)

Mieheni on joogannut Intiassa kolme peräkkäistä tammikuuta, ja päätti nyt toteuttaa vastaavan reissun jo marraskuussa. Lentokentälle olisi päässyt junallakin, mutta kuskausintoani kasvatti kummasti matkalle osunut Ilpon keikka Lahden Katu-klubilla. Olin pitkään tiennyt "Työmiehen keskiviikko" -raittiustapahtumasta, mutten ollut maininnut siitä miehelleni. Tuntui siis melkoiselta kohtalonosumalta, että lennon lähtöaikaan optimoidun kenttäpysähdyksen jälkeen saavuin Lahteen minuuttien sisällä tapahtuman aloitushetkestä (itse keikkaa piti sentään odottaa toista tuntia). Ilpon ja Pasin esiintyminen vaikutti aavistuksen tavallista vaisummalta, ikäänkuin olisivat ujostelleet vesiselvää yleisöä, mutta laulu soi sitäkin lumoavampana hienoissa, hälinättömissä puitteissa.

Aurora @ Kaamospuhallus Lappeenranta 11.11.2016

Seuraavaksi työ ja huvi yhdistyivät ennenkokemattomalla tavalla. Olen pitänytkin niitä erillään - yrittänyt olla vakavasti otettava ammattilainen pöydillätanssimisen lomassa. Anonymiteettini blogissa olen jo pilannut, joten paljastukoon työroolikin. Olen toiminut aikuisikäni yliopistolla, pääasiassa tietotekniikan opettajana. Nyt olen ajautunut järjestämään tiedetoimintaa koululaisille - hankkinut tiedeleirirahoitusta, ja ohjannut lapsukaisryhmiä ympäri kampusta. Jatko on vielä hieman auki, mutta toivon kantavani pian virallista "LUMA-koordinaattorin" titteliä (LUMA tulee luonnontieteistä ja matematiikasta, joiden pariin minun pitäisi nuoria innostaa).

Koordinoin itseni ja kolme opiskelijaa esittelemään LUMA-toimintaa Kaamospuhallukseen eli Etelä-Karjalan suurimpaan nuorisotapahtumaan. Olin törmännyt siihen Auroran keikkalistalla, ja vaikkei tapahtumaan varsinaisesti ollut yläikärajaa, tuntui luontevammalta osallistua ohjelmanjärjestäjänä. Pienen elektroniikka- ja kemiatestailun lisäksi meidän LUMA-tiskillä sai painaa rintanappeja mm. Auroran kuvalla, jonka käyttöön olin saanut luvan artistilta itseltään. Tämä oli se missio, joka hieman sotki keskittymistäni Auroran taannoisella Old Cock -keikalla. Koko tempaus oli onnistunut, mutta valmisteluhässäkän väsyttämältä keikka valui vähän ohi. Onneksi se ei ole enää niin vakavaa - uusia keikkoja, peräti levyjulkkareita odotellessa.

Seuraavana iltana suuntasin lähi-Teerenpeliin kuuntelemaan "O'Jessiä" eli Suomi-pops, tops & flopsia puolen vuoden tauon jälkeen. Bilebändistä, joka on kulkenut mukanani koko kymmenvuotisen keikkailuni ajan, on jäljellä enää solisti Tuomas Turunen. Soittajat ovat kai jotenkuten korvattavissa, kunhan persoonallisin instrumentti eli laulu on tallessa. Ilta oli täynnä tuttua suomi-musiikkia ja huumoria, ja olin - ilman epäilyksen häivää - siellä missä minun piti olla (toisesta toivekohteesta piti luopua, mutta siitä lisää kohta). Keikanjälkeisenä päivänä luin musiikin kulutustottumuksia analysoivan valtiotieteiden gradun kannesta kanteen, valtavan ylpeänä Tuomaksesta, joka oli sen kirjoittanut, sekä omasta, korkeasti koulutetulle poikkeuksellisen "barbaarista" musiikkimaustani, kuten sitä työssä - kärjistäen - nimitetään.

Juhan Goodman & Tuomas Turunen (Suomi-pops, Tops & Flops) @ Teerenpeli Lappeenranta 12.11.2016

Työkuvioni jatkuivat vauhdikkaina, mutta loppuviikon olin varannut vapaaksi jo kesäkuussa, jolloin kirjasin kalenteriini kohtalonomaisen yhdistelmän: Ilpon M/S Finlandian iltapäiväristeilyllä ja BNC:n Rymy-Eetussa. Keikkakohtalo varasi laivamatkankin puolestani - syyskuisen Aurora-risteilyn peruunnuttua oli helpointa tarjota Eckerö Linelle uusi päivämäärä. Antoisa iltapäivä vietettiin laivalla muinaisilla Pete Seppälä & O'Jess -keikoilla tutuksi tulleen seuralaisen kanssa - miehet lavalla saattavat vaihtua, mutta parhaat "keikkaystävät" pysyvät! Ei käyty tax free:ssä eikä buffetissa - juteltiin vain, keikkailusta ja elämästä, ja sitten keskityttiin keikkaan, kuten molemmat ymmärsimme, että asiaan kuuluu.

Pasi Jääskeläinen & Ilpo Kaikkonen @ M/S Finlandia Eckerö Line 17.11.2016

Ilpon ja Pasin "akustinen torstai" -teeman soittelu laivan pubissa oli taas erityisen riemastuttavaa Katu-klubin lievän jäykistelyn jälkeen. Yksi pariskunta intoutui tanssimaan, ja nainen vääntelehti villisti kuin modernin tanssitaiteen (hieman humalainen) ammattilainen. Mies taisi väsyä piruetteihin, ja nainen nykäisi minut tanssilattialle. Tartuin ilolla tekosyyhyn heittäytyä fyysisestikin musiikin vietäväksi - tanssin hullumpia kuvioita kuin koskaan, vaikken naisen pystyspagaateja pystynytkään matkimaan. Kai olisin näyttänyt yhtä nololta, jos olisin niin hurjassa tanssiseurassa tampannut tasaisesti lattiaa. "Esitanssija" tuli keikan jälkeen pöytäämme selittämään, että on yleensä ihan järkevä, mutta joskus pitää vaan päästää irti. Ymmärsin häntä hyvin.

Laivalta suoriduttiin terminaaliin puoli kymmeneksi, enkä viitsinyt syöksyä Rymy-Eetuun juuri ennen ensimmäistä taukoa - arkikeikat alkavat siellä yhtä täsmällisesti yhdeksältä kuin viikonloppukeikat kymmeneltä. Söin välipalaa, pyörähdin hostellisa, ja osuttauduin paikalle toisen setin alkuun. BNC:n (78) "samat vanhat" cover-biisit Ilpon keikan perään olivat tavallaan ongelmien kerjäämistä, mutta yllättävän hyvin pääsin mukaan tunnelmaan. Seuraavan setin aikana Markuksen yhä raspimmaksi karheutunut ääni alkoi huolestuttaa niin, että harkitsin jopa kesken poistumista. Sekä Ääni että minä jaksettiin ilta loppuun, mutta voi kun Markuskin etenisi asemaan, jossa voisi heittää parin setin "artisti-keikkoja", eikä raatelisi arvotyökaluaan ylipitkillä bile-illoilla!

Pahvi-Ilpo @ Pajulahti (some-seinä #pajulahti)

Marraskuinen maratonraportti on "jälkinäytöstä" vaille valmis. Palasin Helsingistä aamupäiväjunalla, kävin ruokaostoksilla ja painuin määrätietoisesti peiton alle. Olin uhonnut, että illan retki toteutuu vain, jos saan nukuttua kunnon päiväunet. Torkahdin viideksi minuutiksi, mutta jotkut tilaisuudet ovat vaan liian hienoja ohitettavaksi. Ilpo esiintyi taas kotikulmillaan, Pajulahden uusitun ravintolan avajaisissa. Bändikeikat ovat harvinaista herkkua ja Pajulahti jäi kesän keikalta ihanana mieleen. Kaksiosaisten avajaisten edelliseen viikonloppuun oli jo sovittu pikkujoulureissu illallisineen, mutta Teerenpelin Suomi-popit pakottivat minut perumaan sen. Jälkimmäisen illan ei pitänyt tulla kysymykseen minun risteilyreissun ja seuralaisten esteiden takia. Toisen ystävän este peruuntui, eikä minun "mahdoton" ilta-ajelu Nastolaan vaatinut kuin ylimääräisen annoksen kahvia ja varovaisuutta.

Riemu repesi heti saapuessa, kun törmättiin pahvi-Ilpoon, Pajulahden komean "some-seinän" rekvisiittana. Sitä zoomaillessani aito ilmestyi viereen virittelemään soittokamoja, tokaisten jotain illan kitaristista. Luulin ensin, että Ilpo vitsaili pahvikitaristista, mutta sitten väsyneet aivoni rekisteröivät Jussin nimen ja naaman. Häkellyin hieman - en niinkään Pasin poissaolosta, vaan siitä, että Ilpo niin automaattisesti mainitsi asiasta. Luuliko hän minun pettyvän? Olenko hehkuttanut Pasia liikaa? Kahden lempiartistini kanssa kiertävällä kitaristilla on kieltämättä erityinen paikka sydämessäni, mutta itse Ilpoa ja hänen laulujaanhan minä haluan kuulla. Upea bändi niitä nytkin säesti, vaikka olikin (toki jo muilta keikoilta tuttua) "kakkosmiehistöä" verrattuna levyllä soittavaan.

Jussi Parviainen & Ilpo Kaikkonen @ Pajulahti Nastola 18.11.2016

Jo ensimmäisten tahtien aikana olin täysin varma, että kannatti. Rakastan duo- ja trubis-keikkoja, mutta bändi luo taustalle Ilpon äänen ansaitsemaa muhkeutta. Tanssilattialle päädyin taas itseäni huomattavasti villimmässä juhlakunnossa olevan siivellä - eihän ventovieraankaan kanssaihmisen pidä antaa nolata itseään yksin! Minä en nostellut liian lyhyttä pikkujoulumekkoa, mutta omalla tavallani hulluna sovin hyvin seuraan. Tämä järkevänlainen nainen tulee vaan niin järjettömän onnelliseksi Ilpon lauluista. Synkän sateinen kotimatkakin sujui siivillä Hei elämää! kuunnellen. Ja jo tulevana perjantaina maailmaani tulvii uutta Taikaa...