Spessuu settii

Tiistain Thank you for the Music aloitti aikamoisen musiikkijuhlaviikon. Edellistä kirjoitusta naputellessani torstai-ilta eteni puoleen yöhön, ja sain tarttua Auroran Spessuu settii -sinkkuun sekunneissa sen julkaisusta. Oli vapauttavaa ihastua niin rennon itsestäänselvästi täysin itselleen sopimattomalta vaikuttavaan kappaleeseen - hoilotella keski-ikäisenä täti-ihmisenä"toiset jäbät on pelkkää sketsii". Rap-artisti Asteen hillittömät lahtelais-savo-karjalaiset riimit saivat minut melkein putoamaan tuolilta: "kun sie oot piellä, mie en kestä!".

Kuunneltuani "koko päivän" reggae-poppia, jouduin äkillisesti "vaihtamaan levyä". Hanna Pakarinen uusi huhtikuisen konserttinsa Kehruuhuoneella, limittäen Carolan lauluja omaan tuotantoonsa. Hanna on kestosuosikki, ja olihan minun osallistuttava kannatuksenkin vuoksi kotikaupunkini hienon kulttuuri- ja tapahtumakeskuksen järjestämään konserttiin. Siellä tunsinkin itseni melkein urbaaniin pop-skeneen sopivaksi teiniksi - Carola-teema houkuttelee nimittäin Hannalle minuakin selvästi iäkkäämpää yleisöä.

Sibeliustalon näkörajoitteisen eturivipaikan aiheuttama hetkellinen järkytys pyöri mielessäni konserttia odotellessani. Olin kuvitellut, keväisen kokemukseni tapaan, varmistavani aikaisella saapumisella paraatipaikan, mutta etummaiset tuolit olikin vallattu Varattu-lapuin. Ilman Ilpon mystistä mielenrauhamagiaa, hermoiluni siitä, ettei eteeni vaan osuisi kovin pitkää ihmistä, tasaantui vasta konsertin alkupuolella.

Jaakko Kääriäinen & Hanna Pakarinen @ Kehruuhuone Lappeenranta 21.10.2016

Tuntuu naurettavalta puhua uusinnasta, kun olen toisten "samoja settejä" kuullut kymmeniä kertoja, mutta siltä konsertti tuntui, kun Carolan laulut eivät innosta toistoveivaamiseen. Levy olisi saattanut jäädä hyllyyn, vaikka Mika Ikonen ja Ellinoora eivät olisi jyränneet sitä omillaan. Ero Hannan omaan materiaaliin oli selvä: "kotiuduin" konserttiin sillä hetkellä, kun ensimmäinen Hannan biisi, Menen kaljalle, pyörähti soimaan. Ovathan Carola-hitit, kuten Kielletyt leikit (live), kuolemattomia, ja upeita Hannan tulkitsemina, mutta esimerkiksi Miehet (live) tai Nyt on mun vuoro vaikuttavuudessaan ihan eri sarjassa - konsertin jälkeisessä nimmarijonossa oli ilo kuulla jonkun kyselevän tuon jälkimmäisen nimeä.

"Kotikeikkailu" jatkui seuraavana iltana jo tutuksi tulleilla ylimääräisillä keskittymishaasteilla. Kun oma suursuosikki tulee "meille", vastuu keikan onnistumisesta tuntuu jotenkin kaatuvan omaan niskaan - ihan kuin voisin sille mitään minkä verran yleisöä tulee, tai miten se ottaa artistin vastaan. Paria ystävää yritin jopa houkutella mukaan, mutta aika hiljaista on Aurora-fanitus keski-ikäistyvässä tuttavapiirissäni. Old Cock oli autio odottelutunnin ajan, ja keikan alkaessa - tasan puolilta öin - lavan eteen jäi aukko. Kuulijoita oli, mutta tanssilattian reunoille pakkautuneena, eikä tiivistä, yhteisöllistä, riemuitsevaa "fanimuuria" muodostunut lavan eteen. Yhteislaulut kaikuivat toki sieltä taaempaakin.

Pasi Jääskeläinen, Aurora & Olli Hartonen @ Old Cock Lappeenranta 22.10.2016

Yleisön varautuneen - vaikka lopulta kuitenkin innostuneen - vastaanoton lisäksi keskittymistäni häiritsi viesti, minkä halusin artistille toimittaa. Tämä on todettu ennenkin - oli sitten harvinainen fanilahja ojennettavana tai (ainakin omasta mielestäni) tärkeä kysymys kysyttävänä, se pitäisi saada alta ja mielestä pois ennen keikkaa. Se taas on ristiriidassa sen kanssa, etten mielelläni häiritsisi keikkaan keskittyvää artistia vaikka voisinkin. Aurora asteli odotetusti suoraan lavalle, ja Se soi -encoren jälkeen takahuoneeseen, joten lavalle livauttamani lähetyksen perillemeno ja positiivinen vastaanotto selvisivät vasta aamulla - mutta siitä työtä ja huvia yhdistävästä ideasta lisää myöhemmin.

Aurora @ Old Cock

En siis ollut yhtä keskittyneen riemuissani kuin muutama viikko sitten Tampereella, mutta musiikkia rakastan vakiintuneesti. Kappaleista onkin nautittava nyt - jo tammikuussa Auroralla on edessä positiivinen ongelma karsia niitä uusien tieltä. Tulevan albumin "Satama" on tarinaltaan sykähdyttävämpi - muttei toisaalta niin hykerryttävän hauska - kuin juuri julkaistu sinkku, ja sen kohdalla kehitin vielä yhden päänsisäisen häiriötekijän. Teki mieli pyydystää kappale videolle, mutta päädyin siihen, ettei kannattanut. Olisihan se ollut kiva muisto, muttei artistin ahdistamisriskin arvoinen - pitäisi olla "tiedäthän, että tämä pysyy piilossa ainakin levyjulkaisuun" -kyltti rinnassa sitä varten. Myös Spessuu settii -ensiesitys olisi ollut kiva tallentaa, mutta tärkeämpää oli nauttia täysillä, siinä hetkessä. Rap-osuuden puuttuminen oli pieni pettymys - Katja Lapin TV-bändistäkin tuttu "ihana mies" Pasi olisi mielihyvin saanut räpäyttää "mie en kestä!"-osion sille luontevalla murrealueella. Mutta ehkä mie en olisi kestänyt - se olisi ollut liian huikeaa.