Kiitos musiikista

Taas olen huokaillut kiitollisuudesta - mihin kaikkeen hienoon sitä päätyykään, kun yksi suosikkiartisti houkuttelee liikkeelle. Ajatus Ilposta, jonka uraa olen seuraillut Idols-taipaleesta asti ja jonka lauluja rakastanut viime vuosina enemmän kuin mitään muita, esiintymässä kotikaupunkinsa konserttisalissa valtavan nuorisokuoron ja orkesterin edessä oli vastustamaton. Minun oli pakko taipua periaatteestani olla matkustamatta "parin hassun biisin" takia, ja hyvä niin, koska sainkin upean koko illan elämyksen.

Kohteena oli Lahden musiikkiluokkien eli Lotilan ja Tiirismaan koulujen sekä Tiirismaan lukion järjestämä Thank You for the Music -konsertti, jolla juhlistettiin Lahden 50-vuotiasta musiikkiluokkatoimintaa. Paikan päällä opin, että juhlimme tavallaan koko maan musiikkiluokkia, joita ruvettiin perustamaan Lahden pioneerien innostamina. Musiikin lomaan ujutettu puheosuus - kaupunginjohtajan kiitokset musiikkineuvos Paavo Kiiskille, musiikkiluokkatoiminnan perustajalle, sekä hänen vastauspuheensa - oli yllättäen illan koskettavinta antia. Liikutuin ajatuksesta, että olin mukana juhlimassa ilmiötä, joka oli ainakin osaltaan tuupannut Ilpoa minulle niin paljon iloa tarjonneelle muusikon uralle - ja ilmiselvästi tuottanut paljon muutakin hienoa suomalaiseen musiikkiin.

Vaikka olen käynyt Lahdessa lukuisia kertoja, Sibeliustalo oli keikkapaikkana uusi. Kokemattomuuteni näkyi paikanvalinnassa - tuskin eturivipaikkoja olisi vapaana ollutkaan, elleivät paikalliset olisi niitä vältelleet. Silmät ylsivät juuri lavan lattiapinnalle, mutta eteen viritelty lavamonitori peitti suuren osan näkymästä. "Eturirivi-ihminen" sai kunnolla nenilleen. Toisessa mielentilassa olisin saattanut harmistua niin, että olisi ollut ilta pilalla, mutta Ilpon mystinen mieltä rauhoittava vaikutus taisi ulottua minuun takahuoneesta asti. Konsertin alkupuolella esiintyneiden lasten valloittavuudesta meni toki osa ohi silmien, mutta pidempien pääsolistien kasvot keikkuivat monitorin yläpuolella - näin sittenkin kelvollisesti, ja nautin.

Enchant (toivottavasti nimet oikeassa järjestyksessä): Rene Romppanen, Sami Ulmanen, Lassi Silventoinen...

...ja Matias Hämäläinen

Konsertti alkoi siis suloisten - ja rohkeiden - alakoululaisten esityksillä. Kasvot loistaen lauloivat menemään, hienosti ja ilman merkkiäkään hermoilusta. Itse taisin tosin siinä kohtaa hermoilla ja odotella, ohjelmalehtistä lueskellen, musiikkiin keskittymisen kustannuksella. Ohjelmasta löytyikin iloinen yllätys: Suomen ainoa X factor -kisa on tunnetusti, voittaja-Eliaksen myötä, vaikuttanut merkittävästi musiikkimaailmaani, ja kisan valloittavin ryhmä, Enchant, oli hauska kokea livenä. Nelikon ainokainen a capella -esitys vilahti vaan hetkessä ohi, kun pääasiallinen ajatukseni oli, että "tutuista" nuorista miehistä piti saada hyvät kuvat. Taisin tajuta vasta jälkikäteen kuvia katsellessani, että yksi yhtyeen jäsenistä oli tosiaan Sami Ulmanen, konsertin toinen vieraileva solisti. Kolmas, Tuukka Leppänen, oli ymmärtääkseni musikaalikonkari, kahta muuta rohkeammilla show-elkeillään. Jotenkin pidin Samin herttaisista esityksistä enemmän, ja Ilpon olivat tietysti omaa luokkaansa - minulle.

Tiesin, että ohjelmistossa olisi yksi Ilpon kappale, ja ennakkohaaveissani suurella lavalla soi suuri balladi, Laivaan on lastattu koulun juhlasaleineen. Viime hetkellä "oivalsin", että lapsirakkaat opettajat ovat taatusti valinneet Ei paha pysty sinuun koskemaan -ristiäislaulun. Mutta parisatapäinen joukko soittajia ja kuorolaisia olikin tarttunut humppaan, ja Muistan sen lauantain soi massiivisena orkesterisovituksena. Sydäntä lämmitti ajatus, että kaikki nuo lapset ja nuoret olivat varmaan viikkokausia harjoitelleet Ilpon kappaletta - ehkä se päätyy vielä koulujen laulukirjoihin?

Ilpo Kaikkonen @ Sibeliustalo Lahti 18.10.2016

Kun elää sydämellä mukana, saattaa joskus murehtia turhia. Valtavaan ylpeyteeni sekoittui huoli: miten paljon Ilpoa itseään mahtoi vaivata pieni kömmähdys kirjoittamansa tekstin tulkinnassa? Mieheni oli konsertissa kameroineen, ja tallensi toiveestani Ilpon esitykset, onnistuneemmin kuin osasin edes haaveilla. Pelkäsin kuitenkin, ettei artisti itse arvoistaisi "todistusaineistoa" unohduksestaan, ja toimitin hänelle - arastellen - salalinkin. Se, että Ilpo laittoi videon jakoon, konserttikokemusta hehkuttavilla ja mokansa hilpeästi kuittaavilla saatesanoilla, moninkertaisti riemuni esityksestä. Artisti, joka ei anna pikku "stiplun" pilata ainutkertaisen upeaa hetkeä, uskaltaa taatusti tarttua jatkossakin huikeisiin haasteisiin.

Toinen puoliaika tarjosi upeita näytteitä Tiirismaan lukion tuottamista musikaaleista. Perinteisempi Sound of music -numero lämmitteli lavaa mahtavalle The Addams Family -pätkälle, joka kiehtovine koreografioineen ja näyttävine puvustuksineen sai sisäisen keikkakuvaajani liekkeihin (kasa kuvia löytyy Facebook-albumistani).

The Addams Family - Tiirismaan lukio

Illan sykähdyttävin hetki oli kuitenkin Hetken tie on kevyt, Ilpon syvällä äänellä lumoavasti laulettuna, valtavan konserttisalin akustiikassa. Siinä hetkessä syntyi täydellinen liikuttunut varmuus, että tämä minun piti kokea. En voi olla palaamatta ajatuksissani neljän vuoden taakse, jolloin kuulin Ilpon laulavan saman kappaleen järkyttävän epävireisesti. Onneksi en silloin hylännyt aloittelevaa artistia - en voinut, kun hänen musiikkinsa valloitti levyltä niin tehokkaasti - vaan jäin ilolla seurailemaan miten lauluntekijän live-taidot kehittyivät laulujensa arvoisiksi.



Konsertin ohjelmanmukaisena päätöksenä kolme solistia lauloivat yhdessä kappaleen Aivan sama mulle mä oon onnellinen, jonka osasin vasta jälkikäteen paikallistaa Pepe Willbergin Pepe&Saimaa-tuotannoksi. Ehkäpä sitä albumia kannattaisi joskus kuunnella, eikä harmittaisi yhtään, jos kappale livahtaisi myös Ilpon omaan ohjelmistoon. Encoressa kolmen miessolistin rivistö täydentyi kahdella kaunisäänisellä nuorella naisella, joista toinen oli laulanut saman kappaleen jo setin alussa. Abban klassikko Thank you for the Music sai konsertin teemakappaleena mielihyvin soida toistamiseen, ja juuri Ilpon laulama säe tiivisti kiitollisuuteni hänestä, koko illasta ja musiikista:

But I have a talent, a wonderful thing
Cause everyone listens when WE start to sing

I'm so grateful and proud...

Thank You For The Music - Ilpo Kaikkonen, Sami Ulmanen, Tuukka Leppänen, Pilvi Järvi ja Anni Tikkanen