Tässäkö tää oli

Peräänkuulutin jo vuosi sitten hybridikeikkoja, eli stream-keikkoja pienen live-yleisön edessä, mutta koin itse sellaisen vasta nyt. Paikka oli hyvinkin tuttu, mutta artisti yllättävämpi. Erinäisten Mika Ikosen tähdittämien tilaisuuksien Hyvinkääsalissa lauloi Arttu Wiskari. Suomalaisten tuntoja ansiokkaasti tulkitsevaa artistia vähättelemättä, en minä hänestä ihan niin innostunut ole, että normaalitilanteessa matkustaisin hänen keikalleen. Mutta kun lähes viikoittain live-musiikin perässä suhanneen keikkahullun puoleen vuoteen oli mahtunut yksi ainut risteilykeikka, olin valmis tarttumaan mihin vaan. Ikävöinhän myös keikkamatkoja, joten tilanne kääntyi pikemminkin niin päin, että tarvitsin sen keikan päästäkseni pitkästä aikaa liikkeelle.

Hyvinkään Iskelmäviikko kuulosti konseptina huikealta, ja Arttu oli artistikatraan kiinnostavin. Lippua ostaessani epäröin. Oliko minulle edes oikeutta napata lippua "oikeamman" fanin nenän edestä? Pieni jälkiseuranta osoitti, että fanit eivät olleet hereillä, sillä liput eivät hetkessä myyneetkään loppuun. Kymmenestä lipusta oli kaiken huipuksi jouduttu perumaan neljä, jotta pysyttiin kulttuuritapahtumien koronarajoitusten puitteissa - yli 400 hengen salissa!

Arttu Wiskari @ Hyvinkääsali 24.4.2021

Meillä kuudella oli aikamoiset VIP-oltavat. Ennen konserttia meille tarjoiltiin tapas-lautaset ja kuohuviinit, ja saimme vielä sulatella kokemaamme leivoskahvien äärellä. Salissa meidät ohjattiin kahteen riviin, turvavälein, mutta kuitenkin niin, että koimme konsertin ikään kuin yhdessä. Sattumoisin yleisössä oli yksi tuttu ja toinenkin tutuhko kasvo, molemmat Mikan keikoilla kohdattuja. Tuli siis melko pontevasti pohdittua, että juuri Mikan pitäisi toteuttaa vastaava pienen live-yleisön virtuaalikeikka - vaikkapa On Air Hyvinkää -konseptin puitteissa. Toivottavasti lähiviikkoina absurdi kuuden hengen rajoituskin kevenee, ja edes parikymmentä innokasta voisi juhlia juuri digi-julkaistua Minun-albumia paikan päällä. Enemmistö Wiskarin yleisöstä olisi todennäköisesti paikalla - ja varmasti valmis maksamaan lipusta sen 70 euroa ilman VIP-tarjoiluakin.

Arttu poseeraa kameralle, jotta etäyleisö voisi halutessaan napata yhteiskuvat

Arttu esiintyi komeasti koko bändin kanssa - rumpalina ilahduttavasti Koopin muinaisesta bändistä ja myöhemmin mm. Antti Tuiskun riveistä tuttu Teijo Jämsä. Artun materiaalin hitikkyydestä kertoo se, että kaikki biisit olivat tuttuja, vaikka olen aktiivisen omatoimisesti kuunnellut niitä hyvin vähän. Eihän esim. viime vuoden radiobiisinä palkittua Suomen muotoisen pilven alla -kappaletta ole voinut olla kuulematta, ja tuorein Tässäkö tää oli on jo ottamassa sitä kiinni ainakin spotify-tilastoissa. Niin siistiä kun live-musiikin kuuleminen pitkän tauon jälkeen olikin, Artun välispiikit olivat lähes yhtä iso tekijä tunnelman luomisessa. Huomiot yleisön pienuudesta valtavassa salissa olivat humoristisia mutta selvästi arvostavia. Artistillekin oli ilmeisen merkittävää päästä esiintymään pitkän tauon jälkeen  oikealle, äänekkäästi kannustavalle yleisölle. 

"Turvaväliyhteiskuva"

Arttu palkitsi yleisön ehdottamalla, että otettaisi vielä "turvaväliyhteiskuvat" konsertin päätteeksi, eikä sellaisesta tarjouksesta todellakaan kieltäydytä. Ainoa vaan, että melkein päädyin artistin kanssa sanaharkkaan kun rupesin kyseenalaistamaan hänen monesti mainitsemaansa laulukieltoa. Pitkin keikkaa hän kannusti meitä mölisemään tai huutamaan, muttei laulamaan, kun se kuulemma on kiellettyä (onneksi kukaan ei nähnyt huultemme liikkeitä maskien takaa). Itse olen ymmärtänyt ravintoloiden karaoke-kiellon niin, että sen tarkoitus on estää ylimääräinen liikkuminen, eli laulajan siirtyminen karaoke-lavalle. Mielestäni ainakin joku tulkinta säännöstä oli, että jopa karaoke onnistuisi, jos henkilökunta toisi desinfioidun mikrofonin laulajan pöytään. Mutta kukapa noista koronarajoitusten kiemuroista oikeasti tietää.

Ainokaisen keikan jälkeen palasin taas stream-sohvalle, ja juurikin Hyvinkään ylpeys Mika piti huolta siitä, että tarjontaa riitti. On Air Hyvinkään SkidiVappu-bileissä Pasi Jääskeläinen ja kumppanit säestivät kunnon bilebändisettiä, missä oli jopa pari uutuusbiisiä seassa. Erityisesti versiointi Ellinooran Leijonakuninkaasta liikutti. Vappupäivän setinkin Mika veti Anssi Häkkisen kanssa jo turhankin perinteisesti etänä. Itse olin toki kotona, mutta mietin, että saikohan Medicin man -ravintolassa esittää sen nimikko-streamia, vai liekö live-musiikki kiellettyä videonkin välityksellä? Mikan super-viikon päätteeksi tarjoiltiin vielä Käsityöläiset-bändin "Mummodisko"-keikka, joka hykerrytti normaaliakin enemmän lapsille suunnatun vappukeikan jatkoksi, sekä Minun-albumin julkaisu-live, joka tosin sisälsi lähinnä jutustelua.

Etäkeikoista on mainittava vielä Auroran Aikaa ja aurinkoo -biisin mukaan nimetty duo-veto, joka sattui ajoittumaan täsmälleen Wiskari-keikan kanssa päällekkäin. Aurora on minun musiikkimaailmassani niin paljon merkittävämpi, että noin sekunnin harkitsin jopa konserttireissuni perumista, mutta kyllähän aito keikkaelämys paikan päällä voitti. Auroran Vettä kaivoon -ensiesityksen nautin jälkijunassa. Samoin Ressu Redfordin äitienpäiväkeikkaa seurailin viime hetkillä, vajaa viikko lähetyksen jälkeen.

Mahdollisuus jälkikatseluun on etäkeikkojen etu, mutta se, ettei keikkaa koe edes siinä hetkessä kun sitä esitetään, varastaa tunnelmasta vielä vähän lisää. Toivottavasti etäkeikkailu - ainakin ainoana vaihtoehtona - todellakin oli tässä. Olen enemmän kuin valmis oikeille keikoille, paikan päälle, ja tuskastuminen siitä, että juuri niitä vielä koronan takia "kyykytetään", pahenee päivä päivältä. Eri puolilla maata alkavat pienemmät tapahtumat mahdollistua, ja hyvä niin, mutta oma alueeni - ja omat vakituiset keikkakohteeni - ovat vielä kuuden hengen kokoontumisrajoituksen piirissä. Käytännössä väkeä voi kokoontua vaikka kuinka - ravintolassakin voi olla väkeä lähes normaalisti - kunhan ei vaan elävä musiikki soi. Tästä turhautumisesta uhkaa purkautua kokonainen toinen blogikirjoituksellinen, joten parempi lyödä tähän piste nyt.