Hölmö sydän

Syksyn toistuva teema on ollut korona-ajalta itselleni epäsopiviin aikoihin viskautuneet keikat. Pari vuotta odotetun Ressu Redford -konsertin uusi ajankohta ei alunperin ollut huono, mutta siihen osui tuplabuukkaus, josta tein taas itselleni turhan suuren ongelman. Onneksi olin sentään jo edellispäivänä luopunut suunnitelmastani jatkaa väliajalla matkaa kohti Ilpon tähdittämiä Halloween-juhlia Asikkalan suunnalla - "jos siinä kohtaa tuntuu siltä". Eturivipaikkani Kuusankoskitalossa oli niin täsmälleen artistin nenän edessä, ettei siitä olisi millään kehdannut kesken karata. Oli paljon parempi, että olin asennoitunut nauttimaan täysillä konsertista enkä pilannut sitä itseltäni arpomalla jatkosiirtoa.

Ressu Redford @ Kuusankoskitalo 29.10.2022.
Kuvassa myös Aleksi Ahoniemi, Sofia Autio ja Jessica Uussaari

Ja kyllä nautinkin! Ressu oli valloittava, ja otti vahvasti kontaktia yleisöön. Sen verran helppo olen, että hurmaannuin kun hän osoitti säkeen suoraan minulle heti konsertin alussa. Ainoa minipettymykseni oli, etten kuullut Se olit aina sinä -kappaletta, joka oli herättänyt kiinnostukseni Ressun uusimpaan tulemiseen. Toisaalta, Ressulla on sellainen kavalkadi hittejä, ettei kaikkia voi kahden tunnin konserttiinkaan mahduttaa. Uusimmat, kuten konsertille visuaalista viitekehystä antanut Hölmö sydän, ilahduttivat ja niin tekivät ikivanhatkin. Minullahan on Ressun muinaisen Bogart co:n kanssa sellainen historia, että kuuntelin tuotantoa teininä paljonkin, mutta ainoa live-kokemukseni osui samoille kevään 1986 festareille, missä Kepa Salmirinne Zero Nine -yhtyeineen oli juuri vienyt jalat alta. Illan päättänyt bändi ei siinä hetkessä olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta nyt sain hoilata mukana Princessiä ja All the Best Girlsiä kuin nuoruuteni ja elämäni edestä. 

Yhdistelmä DJ-taustaa ja elävää orkesteria loi konserttisaliin huikean tunnelman, vaikka kaunis viulisti toikin mieleen sen mitä sinä iltana menetin. Jessica Uussaari lienee koettu jossain laulukisoissa, mutta minulle hän on se, joka julkaisi lumoavan coverin Ilpon Ei paha pysty sinuun koskemaan -kappaleesta. En katunut valintaani, mutta tuskin olisin katunut sittenkään jos olisin päätynyt ainutkertaisen konserttisalispektaakkelin sijaan toista sataa kertaa koetun trubaduurin luo. Sellainen on minun hölmö sydämeni - sielunmusiikki toimii aina, mutta onneksi osaan välillä arvostaa muutakin hienoa.

Maija Vilkkumaa @ Pato Klubi Kuusankoski 30.10.2022

Seuraavana päivänä palasin parin kilometrin päähän Kuusankosken Pato Klubille, Maija Vilkkumaan keikalle, johon olin korona-ajan pienoisella yli-innokkuudellani tarttunut. Sekin oli kertaalleen siirretty alkukeväästä syksyyn. Juuri komean albumin julkaissut Maija oli epäilemättä huikea, mutta minulta keikkaelämys oli pilalla heti alkuunsa. Volyymitaso oli nimittäin sellainen, että korviin koski korvatulppien kanssakin. Rock-klubilla riehuvan yleisön edessä moisen olisi jotenkin voinut ymmärtää, muttei millään istumakonsertissa. Vietin illan pohtien pitäisikö siirtyä ajoissa varaamaltani eturivipaikalta taaemmaksi, mutta kun vihdoin raaskin tehdä niin, rääkätyt korvani eivät havainneet äänentason lempeytyvän miksauspöydän vierelläkään.

Yhden keikkavapaan viikonlopun jälkeen vuorossa oli taas pienimuotoista tuplabuukkauksen tuskailua. Minun oli itse asiassa pitänyt palata Pato Klubille, mutta kun Pete Parkkosen keikka siellä oli peruuntunut, olin tarttunut korvaavaan Sellosalissa. Juuri kun olin kiinnittänyt Espoo-retken, Vesterinen yhtyeineen julkaisi syyskiertueen avauskonsertin Kotkaan samalle illalle. Sinne olisin kovin mielelläni mennyt - varsinkin isänpäiväviikonloppuna isääni moikkaamaan - mutten raaskinut luopua eturivipaikastani Peten konserttiin. Kuin kohtalon kompensaationa Parkkosen korvaava Pato Klubi osuu keväällä ajankohtaan, jonka ehdin jo kiinnittää Vesterisen keikalle Lahteen. 

Pete Parkkonen @ Sellosali 11.11.2022

Sellosalissa koin kuitenkin taas olevani ihan oikeassa paikassa, lumoutumassa Peten taitoa ja tunnetta pursuavasta esiintymisestä. Loppuunmyyty sali osoitti suurta suosiota sekä Peten omalle materiaalille että ajankohtaisille Vain elämää -versioinneille. Liikutuin kyynelten partaalle jo keikan alkupuolen Mun -kappaleesta, jonka jälkeen Pete omisti Kiitoksen äidilleen. Tunnelmanvaihdos Kohta sataa -riehumisesta Per Vers, taiteilijaan (live-pätkä) oli lähes vavahduttava. 

Minullahan on teoria ja kokemuskin, että sitoutun sydämelläni artisteihin vasta kun saan hieman tutustua heihin myös ihmisinä. Pete lienee tärkein niistä etäisemmistä, joita olen kohdannut vain ohikiitävien yhteiskuvahetkien verran. Tällä kertaa emme jääneet odottamaan sellaistakaan, vaan siirryimme ystäväni kanssa jatkojuomalle hehkuttamaan kokemaamme. Sitten palasin yöksi Lahteen, josta on tullut minulle mieluinen tukikohta pääkaupunkiseudun paikallisjunareittien varrelle. 

Teeriklubi 17.11.2022: Marko Haavisto, Ilpo Kaikkonen, Sami Kujala

Seuraavalla viikolla Helsinki kutsui työn merkeissä, ja palasin harvinaisen inspiroituneena. Se inspiraatio murskaantui stressireaktioksi pari viikkoa myöhemmin, mutta puolimatkan pysähdys Lahdessa tarjoili pysyvämpää hyvää. Teeriklubi-tunnelmat palasivat normaalimpiin, kun Ilpon setti sekoitti omia ja tutumpia lainoja edelliskerran englanninkielisen jälkeen, ja vieras jäi itselleni enemmän sivurooliin. Oli kuitenkin riemastuttavaa seurata Ilpoa hänelle selvästi hyvin merkityksellisen esikuvan eli Marko Haaviston rinnalla. Hymähtelin ajatukselle, että nyt taisi lavalla olla artisti, jota Ilpo katsoo melkein kuin minä häntä. Erityisen legendaarista oli kuulla Ilpon Idols-suosiota aikoinaan nostattanut ja live-bravuuriksi jäänyt Paha vaanii yhteisversiona sen tunnetuksi tehneen Haaviston kanssa (taisin vasta tässä yhteydessä sisäistää, ettei kappale ole alunperin Haaviston vaan Badding Rockers -tuotantoa). 

Erin @ Kulttuuritila Nuijamies 18.11.2022

Tiistaista perjantaihin kestäneen reissun rasituksetkaan eivät hillinneet keikka-ahneuttani. Satuin huomaamaan, että paikalliseen Nuijamieheen sai vielä lippuja saman illan Erin-keikalle, ja päätin vaihtaa sohvaillan siihen. Kuten ehdin pelätä, viereemme eturivipenkeille asettunut nuorten naisten lauma nousi keikan alkaessa lavan eteen seisomaan. Näkymämme peittyi käytännössä täysin, joten ei auttanut kuin nousta mukana. Olin hieman turhan väsynyt täysipainoiseen keikkahillumiseen lavan edessä - entisen elokuvateatterin pehmeä penkki olisi ollut niin mukava - mutta Erinin säteilevä energia vangitsi mukaansa. Yhteislaulu oli voimallista muttei niin häiritsevän massiivista kuin Erinin yökerhokeikalla joskus vuosia sitten. Erityisen miellyttävänä jäi mieleen hetkisen luonteva jutustelu artistin kanssa keikan jälkeen, vaikka tunsinkin itseni perinteisen juntiksi. Onneksi ystäväni puhui fiksummin nuoruuden Nylon Beat -innostuksestaan siinä missä minä meinasin  möläytellä äkkilähdöstäni "ei NIIN paljon kiinnostanut mutta keikkahulluna läksin kuitenkin" -kulmalla. Sen verran hyvin olin kuitenkin viihtynyt, että tartuin muutama päivä myöhemmin Erinin konserttikiertueen lippuun, kun lähisalin eturivissä oli vielä yksi rako kuin minua varten.

H&TheJammers (Yai Talasmo, Heidi Aaltonen) @ Kauppakeskus Galleria Lappeenranta 19.11.2022

Lauantaina nautin joululauluista ja bilebändinumeroista Heidi Aaltosen H&TheJammers -yhtyeen kauppakeskuskonsertissa. Aamusta Galleria oli mediakuvien mukaan ollut tupaten täynnä väkeä kuuntelemassa pääministeri Sanna Marinin joulunavauspuhetta, mutta musiikkia sai kuunnella väljemmin. Suurempi yleisö ei ehkä yhdistänyt bändinimeä laulajalahjakkuuteen, jota on kuultu mm. The Sound of Divas -kokoonpanossa. Minulle Heidi on tarjonnut hienoja hetkiä siitä asti, kun hän "entisen elämänsä" Bergbackana lämmitteli lavaa Zero Ninelle syksyn 2009 Etelä-Suomen keikoilla. Sattumoisin tuon Moonmadness-bändin albumi palasi spotify-julkaisulla kuunneltavaksi samoihin aikoihin, ja kuulosti edelleen hyvältä, vaikka CD-versioni oli pölyttynyt hyllyyn vuosikymmen sitten. 

Hannu Lehtonen & Arja Koriseva @ Kulttuuritalo Kyminsuu Karhula 20.11.2022

Sunnuntaina pistäydyin vielä kotikonnuillani Kotkan Karhulassa. Arja Korisevan konsertti Kulttuuritalo Kyminsuussa, jossa olin käynyt viimeksi lapsena, oli houkutellut jo tovin, ja lipunostoon etenin kun kuulin, että isänikin oli osallistumassa. Kahdeksankymppiset sulautuivatkin teatterimaisen salin iltapäiväkonsertin yleisöön minua luontevammin, mutta minäkin nautin "Vie meidät rakkauteen" -teemasta eläkeläisten joukossa. Arja on aina vaan upea yli 30 vuoden kokemuksella, ja komeaäänistä Hannu Lehtosta oli ilo kuunnella hänen rinnalla. Palasin vielä iltasella maksimoidakseni kotonaoloajan ennen seuraavaa varsin vauhdikasta viikkoa, jonka käsittely jää nyt vielä jonoon. Onhan tässä ehkä muutaman viikon joulutauko aikaa sulatella loppuvuoden mahtavia kokemuksia.