Aika kaamoksen jälkeen

Helmikuun loppupuolella erehdyin hetkisen luulemaan, että keikkatahtini olisi aavistuksen rauhottumassa. Olihan yksi viikonloppu, jolloin kävin vain ainokaisen lähikeikan (10), eli Erinin Anna mun rakastaa -konsertin Lappeenranta-salissa. Lipun olin ostanut loppusyksyn Nuijamies-keikan jälkeen, kun eturivin keskiosasta löytyi yksi rako kuin minulle tarkoitettuna. Erin oli hurmaava ja konsertti upea, mutta mitähän erityistä siitä enää muistaisin - muuta kuin erityisen näyttävät lavavalot ja ilahtumisen havaitessani Maria Ilmoniemen bändissä? Hänhän soitti koskettimia myös Koopin ensimmäisellä kiertueella - samassa bändissä, josta moikkaustutuiksi tulleita olen saanut seurata mm. Antti Tuiskun ja Elastisen kuvioissa. Siitä eteenpäin kuin varkain vyörynyt kevään keikkasuma on häivyttänyt illan muut tunnelmat mielestä.

Erin (taustalla Maria Ilmoniemi) @ Lappeenrantasali 23.2.2023

Maaliskuun ensimmäinen etappi oli Käsityöläisten odotettu ja kertaalleen siirrettykin 25-vuotisjuhlakeikka (11) Hyvinkään tutussa Medicin Man -ravintolassa. Alkuperäinen yritys oli alennettu tavalliseksi keikaksi aiemmin bändissä vaikuttaneen muusikon esteen vuoksi (ja minä raaskin silloin kotiutua Pyhtään Lili&Luna-tunnelmista koukkaamatta Hyvinkään kautta). Minähän en ollut mukana kun "Kässärit" vetivät ensimmäisiä keikkojaan samassa paikassa, Mikan XL5-huuman hälvenemisen aikoihin, mutta seuralaiseni oli. Hän osasi kerrata minulle ketä lavalle vuoron perään ilmaantuneet  vieraat muusikot olivat. Tutut ja tärkeät Mika ja Anssi olivat mukana alusta loppuun, ja Nikokin sai urakoida pääosan yli parituntisesta tauottomasta illasta. Keikkaa ei sentään oltu siirretty uudelleen, vaikka alkuperäinen rumpali oli vuorostaan estynyt. 

Käsityöläiset 25 vuotta -juhlakeikka @ Medicin Man Hyvinkää 4.3.2023
Anssi Häkkinen, Mika Ikonen, Joni Vihervä, Tuomo Kovalainen ja Julius Sihvonen

Niin hienoa kun olikin kokea välähdys suosikkibändin historiaa ja keikan päätteeksi lähes loputtomana halailuna ilmennyttä keskinäistä ystävyyttä, kokoonpano, joka soitti illan puolivälistä eteenpäin, on minulle ainoa oikea. Bassotontti siirtyi Joni Vihervältä Tuomo Kovalaiselle kuten se oli siirtynyt pysyväisluontoisesti juuri kun päädyin tämän superviihdyttävän ilmiön pariin Mika Ikosen Teeriklubi-vierailun seurauksena (sen nimi ei tainnut olla Teeriklubi vielä silloin syksyllä 2015, mutta vastaava Ilpon isännöimä klubi kuitenkin). Sooloartisin säestäjänä porukan piti silloin jatkaa - ja sitähän minä Mikan debyyttiin ihastuttuani "tilasin" -  mutta bilebändille oli kovempi kysyntä. "Medarin" juhlakeikalla tyypit veivasivat tunnelman kattoon ja siitäkin läpi, kun niin intiimissä baarissa oltiin - me ajoissa paikkoja varanneet aivan kiinni lavassa, kun tila takanamme oli tupaten täynnä. Niin paljon kun menosta ja meiningistä riemuitsinkin, huomasin jo haikailevani tulevaa ihan erilaista kokemusta. 

Neon 2: Aito Iskelmän Naistenpäivän etkot @ Sanomatalo Helsinki 7.3.2023

Seuraavan tiistain suunnitelma oli muuttunut tavallisesta työpäivästä elämysretkeksi pääkaupunkiseudulle, kun huomasin, että Ilpo ja Pasi soittaisivat Hakunilan kirkossa Vantaalla. "Aika kaamoksen jälkeen" -konsertti lupaili lauluja, jotka "voimaannuttavat ja johdattavat pimeydestä valoon". Teema oli niin kirjaimellisesti sitä, mitä Ilpon musiikki on minulle kaikkina näinä vuosina ollut, etten voinut kuvitellakaan jättäväni tilaisuutta väliin. Onneksi vapaapäivä järjestyi helposti. Konsertti oli kai ollut tiedossa parisen viikkoa ja sinä aikana aivoni olivat rekisteröineet naistenpäivän aattotapahtuman Sanomatalossa, vaikkei minulla ollut ajatustakaan siihen osallistua. Neon 2 esiintyisi siellä hieman liian aikaisin, jotta olisin ehtinyt kuulolle järkevään aikaan lähtevällä aamujunalla. Satuin kuitenkin heräämään järjettömän aikaisin ja vaihdoin junani siihen, millä ehdin juuri sopivasti. Kolmen tuoreen kappaleen minisetti (12) ei täydentynyt nostalgisella encorella, jota kieltämättä odotin. Ilahduttavaa oli, että aamukeikan yleisö yhtyi laulamaan uutta tuotantoa innolla, jollaista olisin kuvitellut vain vanhojen herättävän. Onni on täällä pieninä palasina ilman mannapuuroa ja mansikkaakin. 

Ilpo Kaikkonen duo (Pasi Jääskeläinen): Aika kaamoksen jälkeen -konsertti
@ Hakunilan kirkko 7.3.2023

Alkuillan pääkohteeseen suuntasin hyvissä ajoin. Luultavasti olisin roikkunut ovessa tunti ennen konserttia (13) muutenkin, mutta nyt siihen oli hyvä syy: kahdestaan keikkavalmiissa kirkkosalissa saimme vaihtaa kuulumisia pitkäaikaisen ystäväni kanssa viihtyisämmin kuin jossain Hakunilan lähiöpubissa. Onneksi muutakin yleisöä löysi paikalle lähempänä aloitusaikaa. Enemmänkin kirkkoon olisi mahtunut ja sikäli minusta oli monella tapaa sääli, ettei vaihtelevasti - ja pääosin aika vaatimattomasti - keikoistaan tiedottava artisti juuri tätä konserttia mainostanut. Hakunilan musiikkiviikon hieno tilaisuus olisi ansainnut enemmän yleisöä ja Ilpon musiikista kiinnostuneet paremmat mahdollisuudet löytää paikalle. Suosikkinsa keikkoja google-hauilla kyttääviä kahjoja ei Ilpon fanipiirissä minun lisäksi taida montaa olla, mutta sellaisia lienee paljon enemmän, jotka mielellään häntä kuulisivat sopivan tilaisuuden tullen. Filosofoin sellaisenkin harmituksen, että konsertin mainostamatta jättäminen saattoi olla menetetty tilaisuus saada lisää vastaavia. Terveiset sinne taivaaseen on taatusti tuonut Ilpolle seuraajia seurakuntayhteyksistä, ja visioin heitä innostumassa konsertista ja buukkaamassa sitä omiin kirkkoihinsa. Mistä he nyt olisivat inspiraatiota saaneet, jos eivät sattuneet seuraamaan Vantaan seurakuntien viestintää?

Oltiin siis aikamoisen ainutlaatuisessa konsertissa, ja olin toki ennen kaikkea kiitollinen siitä, että itse löysin paikalle. Muusikot muistelivat, että kyseessä olisi ollut heidän ensimmäinen kirkkokonserttinsa, mutta minulla on heistä todistekuvia Orimattilan Heinämaan pikkuruisesta kyläkirkosta peräti yhdeksän vuoden takaa. Sieltä on myös turhan selkeä muisto teknisen kömmähdyksen vuoksi äänettömiksi jääneistä videoklipeistä. Parista muusta pätkästä viis, mutta Idols-kokelaan Väinämöisen laulun olisin niin kovasti halunnut saada talteen, että huomasin odottavani sitä vielä tässäkin konsertissa - kun nyt kerran oltiin "taas" kirkossa. Sitä ei kuultu, mutta sitäkin enemmän Ilpon omia ihanuuksia ja kauneimpia lainoja. Niin paljon kun olenkin niitä jo kuullut, lumouduin niin, että tuskin uskalsin hengittää, kun ne soivat kirkkosalin akustiikassa, ilman baarikeikoille tyypillisiä häiriötekijöitä. Erityisesti Laivaan on lastattu (live) on sen verran harvinainen helmi keikoilla - ja toisaalta ehkä ihanin biisi maailmassa - että suorastaan leijuin sitä kuunnellessani. Tuntui, että koko yleisö kuunteli hengittämättä hiljaa, mutta kuitenkin hykerryttävän rennossa tunnelmassa, jonka Ilpo loi yhdessä parhaista parhaan Pasin kanssa. 

Reilun tunnin konsertin jälkeen seurailimme vielä hetkisen rauhassa duon tavaroiden kasausta. Sitten halasin sekä muusikot että ystäväni, ja kiirehdin paikallisbussiin joka vei minut juuri sopivasti Tikkurilaan ja illan viimeiseen junaan kohti kotia. Hitusenkin tiukemmalla aikataululla olisin pilannut itseltäni konserttielämyksen murehtimalla sitä, että joutuisin lähtemään kesken. Olihan minun kuultava viimeinenkin encore-nuotti, vaikka tiesinkin tapaavani muusikot taas seuraavalla viikolla. Siitä kohtaamisesta käynnistynyt kolmen keikan kiertueeni olkoon kuitenkin seuraavan jakson aihe. 

Raportteihin ilmaantunut juokseva keikkanumerointi on seurausta loppuvuoden piipahduksestani alueuutisiin. Kai minun täytyy seurata toteutanko "yli sata keikkaa käyvästä lappeenrantalaisnaisesta" kirjattua otsikkoa (viime vuosi jäi ihan muutaman vajaaksi).