Lukot sillankaiteeseen

Elokuussa juhlittiin 375-vuotiasta Lappeenrantaa kulttuurin merkeissä. Keskiviikkoillan ulkoilmakonserttiin polkaisin suoraan kuntonyrkkeilytunniltani. Taidekoulu Estradin muusikonalkujen Kryonix lopetteli jo raskaan rockin settiään mahtavalla itseluottamuksella edessään yleisö, joka näytti täyttävän koko satamatorin. Ihan lavan edessä oli kuitenkin vielä sen verran väljää, että kehtasin ujuttautua sekaan. Suoraan edessäni oli itseäni korkeampi istutus, joka antoi ikäänkuin henkisen luvan asettua siihen: en tunkenut blokkaamaan kenenkään näkymää, kun se puska oli jo siinä, mutta itse näin lavan täydellisesti sen sivusta. 

Rakuunarock Lappeenranta 7.8.2024: Antti Hyyrynen, Sonja Kangastalo ja Rakuunasoittokunta

Rakuunasoittokunta oli ottanut haltuun Rakuunarock-solistien ohjelmistoa. Kuultiin vuorotellen Antti Hyyrysen Stam1naa ja Jouni Hynysen Kotiteollisuutta. Molemmat bändit kuuluvat sarjaan "arvostan, mutten liiemmin kuuntele". Kotiteollisuus-kiintiönä on ihastuttanut lähinnä Tuonelan koivut kitaristi Miitri Aaltosen ja vaimonsa Heidin versiona sekä Ellinooran Vain elämää -vetona. Stam1na-tuotannon olin keväällä 2022 kokemani keikan yhteydessä todennut yllättävän kuunneltavaksi, rajuhko genre huomioiden, mutta siihen senkin kuuntelu jäi. Soittokunnan sovitukset kauniissa kesäillassa tekivät kappaleet helpommin lähestyttäviksi ja tunsin paikallisylpeyttä molemmista pääsolisteista - ja erityisesti Sonja Kangastalosta, joka loisti Hyyrysen rinnalla parin biisin verran. Gaian lapsen (live) originaalissa laulaa Anna Eriksson, mutta minä miellän roolin Sonjalle kuuluvaksi - onhan hän laulanut isoja keikkoja Stam1nan riveissä. 

Rakuunarock Lappeenranta 7.8.2024: Jouni Hynynen Rakuunasoittokunnan solistina

Paikalle meninkin ensisijaisesti "Sonja-fanina", mutteivät herrat hänen varjoonsa jääneet. Hyyrynen edustaa lähiseutuamme maailmallakin niin komeasti, että pientä arvostavaa ihailua livahtaa pääni läpi silloinkin, kun satunnaisesti näen häntä arkisissa ympyröissä. Hynynen teki vaikutuksen senkin takia, että lava-asetelma toi hänet suoraan eteeni. Kai konkarin karisma olisi kantanut kauemmaksikin, mutta eturivi-ihmisenä pääsen paremmin tunnelmaan lähietäisyydellä. Ylimääräistä huvia sain kikkailemalla kuvia karskista rokkarista sen vaaleanpunaisilla kukilla varustetun puskan lomasta. Hynysen tulkinta ja itseironinen lavapersoona vetosivat, ja vähemmän kuunnellut järkäleet Minä olen (live) ja  Tämän taivaan alla (live) jäivät korvamadoiksi pitkäksi aikaa.  

Lisää paikallisjuhlaa oli luvassa lauantaina, ja lisäksi perheen nuorisoa oli kaupungissa, joten aioin jättää perjantain etäisemmän houkutuksen väliin - siitäkin huolimatta, etten ollut kokenut Mika Ikosen Käsityöläisiä koko kesänä. Tapahtumasta tiesin vain heidän keikkalistamerkinnän verran, ja kun samaan aika-paikka-koordinaatistoon asettui viime hetkellä toinenkin houkutus, oli sittenkin hypättävä autoon. Hämeenlinnassa pysäköin ihan keikkapaikan viereen ja tupsahdin suoraan Käsityöläisten soundcheckiin. Kiitin keikkahulluuttani siitä, että tuli sittenkin lähdettyä. Paikka oli mahtava! Pari kilometria Hämeenlinnan keskustasta sijaitsevassa lähiöbaarissa selvästi arvostettiin musiikkia ja muusikoita. Lavarakennelma keskellä Pikku-Eeron, K-marketin ja pizzerian ympäröimää pihaa oli komea, elokuun ilta ihana, ja yleisökin kuuntelevaisella fiiliksellä. 

Teleks (Pasi Jääskeläinen, Pepe Johansson) @ Pikku-Eero Hämeenlinna 9.8.2024

Kitaraansa viritellyt Anssi tokaisi heti minut nähdessään, että Jääskeläisen Pasikin on paikalla. Olin hetken hölmistynyt, mutta johtolangat suoristuivat. Se täydentävä houkutus, Teleks, oli ajankohtaisen kiinnostava siksi, että solisti Pepe vierailisi syyskauden avaavalla Teeriklubilla. Vaikka Ilpo klubia isännöi, useimmat vieraat haarukoituvat Pasin yhteistyöverkostoista. En kuitenkaan ollut aavistanut - vaikka minun muka olisi pitänyt - että tämä yhteistyö oli näin tiivistä. Illan avasi siis Teleks, jonka riveihin lempikitaristini on liittynyt. Tämä käänne sai minut huokailemaan entistä syvemmin, että onneksi tuli lähdettyä. Seurasin onnellisena Pasin tutun taidokasta kitarointia, mutta muistin samalla nauttia uudesta live-kokemuksesta ja Teleksin huikesta tuotannosta. Olin kuunnellut sitä kolmetuntisen ajomatkan ja hymähdellyt yllätyshelmille, kuten Rakennuslaululle. Sitä ei setissä kuultu, mutta hittejä sitäkin enemmän - tuoreempia Onnellisii loppuja (live) ja niitä kuolemattomimpia, kuten Tuulilasin nurkkaan (live) ja Kotimatkalla (live). 

Käsityöläiset (Anssi Häkkinen, Tuomo Kovalainen, Mika Ikonen)
@ Pikku-Eero Hämeenlinna 9.8.2024

Ilta jatkui Käsityöläisten hyvän mielen tahdeissa ja ihanassa seurassa, kun tärkeä kaimaystäväni ehti paikalle. Haaveilin, että Mikan pari viikkoa aiemmin julkaisema Kypänamppi olisi mahtunut settiin, mutta tutulla cover-meiningillä mentiin. Uutuutena piristi Samu Haberin Sä (live), joka sopii Mikalle kuin nenä päähän: "oot hullu ja ihana". Mikan oma Maataan nurmikolla tupsahti yllättäen jo viikkoa myöhemmin, ja tätä kirjoittaessani olen jo saanut liikuttua Mikan ja hänen poikansa yhteiselle Hullulle maailmalle ("joka on kaunis silti"). Seuraavaa kohtaamista Mikan mainion retkueen kanssa ei nyt ole näköpiirissä, mutta jos julistan koko syksyn menevän ilman, toivottavasti keikkakohtaloni kieroilee loppuvuoteen jonkun yllätyksen.

H-Hetki houseband (solistina Heidi Aaltonen) @ Lappeenrannan 375-vuotisjuhla 10.8.2024

Kotiuduin aamukahteen mennessä ja jaksoin hyvin seuraavan alkuillan keikoille. Vuorossa oli Lappeenrannan varsinainen 375-vuotisjuhlapäivä, jonka ohjelmassa tartuin ensimmäiseksi Heidi Aaltosen oman tapahtumayrityksen H-Hetki-housebandiin. Muusikoiden ilmaantuessa lavalle hymähdin saavani liennytystä parin viikon takaiseen menetykseen: edessäni oli sama Dyecrest, joka jäi Meripäivä-Brädin takia kokematta, mutta lainamateriaalilla (onneksi kuulisin omiakin biisejä piakkoin). Setin helmenä soi paikallista Pave Maijasta kunnioittava Elämän nälkä (live). 

Lappeenrannan 375-vuotisjuhlakonsertti: Hanna Pakarinen, Johannes Salomaa
& Lappeenranta Big Band @ Linnoituksen juhlateltta 10.8.2024

Setin päätyttyä singahdin Katariinantorin ulkolavalta linnoituksen juhlatelttaan, missä seuraava konsertti alkoi viisi minuuttia edellisen jälkeen. Täyden teltan sivusta onnistuin vielä hivuttautumaan hyviin asemiin, ja konsertin loppupuolella noudatin ohjetta tulla lavan eteen tanssimaan. Juhlakonsertissa esiintyi Lappeenrannan oma Hanna Pakarinen big bandin säestämänä. Odotin alkukesän Imatra-version kaltaista cover-konserttia, ja yllätyin valtavan positiivisesti. Nyt kuultiinkin Hannan omaa ohjelmistoa, kuten Elämä on elämää (live), ja Hannan levyttämiä Carola-lauluja. Yhtenä helmenä soi Ei mitään hätää, jonka Hanna kirjoitti Teleksistä tutun - nyt Pasin paikkaaman - Markus Vuorisen kanssa ja luovutti Samuli Edelmannin levytettäväksi. Tarina siitä, miten Hanna itse kokee vasta nyt äitinä voivansa laulaa sen, oli tuttu mutta edelleen vaikuttava. Jopa ikoninen Tuulet puhaltaa kuultiin big band -versiona, ja huipennuksena Repe ja Lissu (live), jonka ei vielä siinä kohtaa tiedetty soivan Hannan versiona Vain elämää -ohjelmassa (ei hän mitään salaista paljastanut - biisi on tunnetusti Hannalle tärkeä ja soinut keikoilla ennenkin).

Lili & Luna @ Kymijoki Beer Festival Kouvola 17.8.2024

Elokuun puoleen väliin osui viikon työmatka Turkuun, ja sieltä palattuani olin taas perinteisen "jaksanko vai enkö" -dilemman edessä. Onneksi päätin jaksaa. Ihanat Lili & Luna esiintyivät Kouvolan Kymijoki Beer Festivalilla jo alkuillasta, ja lumouduin taas kerran heidän laulustaan ja hurmaavasta esiintymisestään. Tuttujen ihanuuksien, kuten Onni (live) sekä Kolme kaljaa ja kaupunkiin (live), lomassa kuultiin Huuda vaan, joka julkaistiin pari kuukautta myöhemmin duon toisella ihanalla Elämänmittainen Sori Sori -albumilla. 

Maistelin muutaman pienen oluen ja seurasin myös Ginger Evil -bändin setin. Muuten vieraaseen tuotantoon toi tarttumapintaa laulukisoista tuttu kotkalainen Ella Tepponen ja yksi tuttu melodia - kuulemma J. Karjalaisen omasta suosituksesta englanniksi versioitu Arrowhead (live). Olin ajatellut seurata vielä osan seuraavan Kehä-bändin settiä, mutta peruutin eturivistä jo ensimmäisen kappaleen aikana. Meininki vaikutti mainiolta mutta volyymit olivat liian kovat pitkästä päivästä ja viikosta väsyneelle, joten liikuin ajoissa festivaalialueelta kohti paluujunaa.

Ginger Evil (solistina Ella Tepponen) @ Kymijoki Beer Festival 17.8.2024

Viikkoa myöhemmin tein autoretken Kotkaan. Halusin nähdä Guston eli kuulla edellisen vuosikymmenen ehkä tärkeintä ääntä, Markus Hämäläistä, edes kerran kesässä. Torikeikan showtime lähestyi, mutta bändistä ei näkynyt jälkeäkään. Ihmisiä parveili ihmettelemässä tilannetta ja lopulta päätin hyödyntää yhteyttäni bändiin - alkoihan huolestuttaa oliko jotain sattunut. Markus vastasi viestiini, että ovat soittovalmiina Sapokassa ehkä kilometrin päässä. Ilmeni, että he olivat asemoineet itsensä lavalle, jolle sama keikanjärjestäjä oli heidät buukannut vain muutama viikko aiemmin. Siellä oli kai hieman ihmetelty muttei kuitenkaan estelty "yllätysesiintyjää". 

Gusto (Markus Hämäläinen) @ Kotkan torilava 24.8.2024

Jäi mietityttämään oliko sekaantumiseni lopulta hyvä vai huono asia. Ehkä meren äärellä Sapokassa olisi ollut kivempi keikka, vaikka varmaan ilman palkkiota keikan tilanneilta toriravintoloilta. Bändi pakkasi kuitenkin kamansa autoon ja hurautti torille, pystytti settinsä uudelleen ja aloitti vajaan tunnin myöhässä. Nautin kuulemastani, mutta olihan tilanteessa hätäisyyden makua ja yleisökin harventunut auringon laskiessa. Haikeaa jälkitunnelmaa vahvisti se, että bändin nettisivut lakkasivat toimimasta pian keikan jälkeen. Eihän somettoman bändin esiintymisiä ole oikein mahdollistakaan seurailla, vaikka ne edelleen lievästi kiinnostaisivat. Aika aikaansa kutakin, kai, ja onneksi maailmassani on muuta mahtavaa musiikkia.

Ilpo Kaikkonen @ Teerenpeli Lahti 29.8.2024

Siitä puheenollen, syyskauden ensimmäinen Teeriklubi soi seuraavalla viikolla, onnekseni standardiajankohtaa myöhemmin. En ollut joutunut tekemään valintaa valtakunnallisen verkoston kollegoiden kanssa vietetyn Turku-illan ja klubin välillä (vahva veikkaukseni on, että klubi olisi voittanut). Täydellinen ei tämäkään ajankohta ollut, sillä jouduin liikkumaan Lahteen erityispitkän työpäivän jälkeen, omille hätähousuhermoilleni turhan myöhäisellä junalla. Itku ei ollut kaukana kun asemalle saapuessani tiedotettiin junan korvaamisesta bussilla, mikä viivästyttäisi menoa vielä lisää. Onneksi tieto päivittyi, eli ratavika korjaantui viime hetkellä ja juna kulki vain hieman myöhässä. Viskasin reppuni tuttuun hostelliin ja kipitin väsyneillä jaloillani suoraan Teereen. Soundchekin missasin, mutten kantapöytääni, johon mieluisana vakiotehtävänä varailen paikkaa parille klubi-isännän läheiselle. Ensimmäisessä Ilpon setissä ei kuultu uutta mutta sen sijaan ihanan nostalgista, kuten Lepopäivä - kuulemma Pasin toiveena - ja lainabravuuri Valonkantaja (live). 

Teeriklubi feat. Pepe Johansson @ Teerenpeli Lahti 29.8.2024

Toinen setti toisteli kolmen viikon takaista Hämeenlinnaa, eli Teleksin Pepe oli valikoinut settiin Teleksiä. Hän taisi jotain lainabiisiä toivoneelle tokaistakin, että hän soittaa keikoilla vain omaa. Ja mikä on soittaessa kun on tuollainen katalogi! Erityisen hienoa on, että uudet Lukot sillankaiteeseen (live) toimivat siinä missä nostalgiset Siivetkin. Järkeilin, että Teleksiin olisin hyvin voinut hurahtaa, jos joku sen ihanuuksista olisi osunut korviini erityisen vastaanottavaisella hetkellä. Minun musiikkimaailmani sillankaiteisiin lukot tapaavat kiinnittyä hitaasti, ja nimenomaan Teeriklubilla on koettu pari tärkeää alkusysäystä. Mitähän siitä seuraisi, jos Pepe Teleks-lauluineen ja lempikitaristeineen tupsahtaisi eteeni kolmannenkin kerran? 

Vesterinen yhtyeineen (Jönkka Enqvist, Stella Löflund, Tero Vesterinen, Hanna Marttila)
@ Pyhtään Kulttuuritalo 30.8.2024

Lauri Schreck @ Pyhtään Kulttuuritalo 31.8.2024

Palasin Lahdesta junalla alkuiltapäivästä ja koukkasin melkein saman tien autolla paluusuuntaan. Pikaisen Kotka-pysähdyksen jälkeen olin Pyhtään Kulttuuritalolla nauttimassa yhden Teeriklubi-sysäyksen seurauksista, tosin ilman sen aiheuttanutta klubivierasta. Heini Ikosen äitiyslomailu varastaa edelleen merkittävän osan Vesterisen yhtyeen valloittavuudesta, mutta jäljellekin jää vielä valtavasti. Nautin suuresti, mutta vielä enemmän odotan hyvin pian edessä olevalta Nokia-areena-keikalta, missä Heinikin lienee taas mukana. Suoraan Teeriklubilta tulleena en voinut olla pohtimatta sitäkin miksei Ilpo voisi valloittaa tuollaisia kulttuuritalolavoja - ainakin Lauri Schreckin kaltaisena lämmittelevänä yhden miehen orkesterina ellei pääesiintyjänä.