Mä kävin tääl

Syyskuun alussa yksi keikkahoukutus täydentyi toisella vastustamattoman täydellisesti. Alkuillasta pysähdyin Mikkelin torilla, Toripulu-kahvilan järjestämässä raskaan musiikin illassa. Edellisen esiintyjän loppurymistelyä seurattiin paikallisen ystäväni kanssa - tarkoituksella - etäältä, mutta kun Dyecrestin vuoro läheni, ujuttauduin toritelttaan. Keikkapaikka vaikutti häkellyttävän pieneltä isoilla kamoilla soittaville bändeille, mutta jotenkin sinne mahduttiin. Ahtaalla lavalla kaatunut rumpalin suojapleksikin saatiin pystytettyä ilman kummempaa keskeytystä. Koko tuotantoa en ole ottanut haltuun tutun Heidi Aaltosen vuoksi, mutta muutamat biisit, erityisesti ainut Heidin äänellä levytetty Dreaming of Vengeance, saavat jalan tamppaamaan riemulla. 

Dyecrest (solistina Heidi Aaltonen) @ Toripulu Mikkeli 7.9.2024

Ilpo Kaikkonen @ Grill&Bar Hummeri
Haukivuori 7.9.2024

Setin päätyttyä kiirehdin takaisin autolleni, sillä illan aikataulu oli lähes minuutintarkka. Haukivuoren Hummerissa, puolisen tuntia Mikkelistä pohjoiseen, se yksi iso houkutus oli juuri astumassa sivuovesta lavalle. Sain pikaisesti kuulosteltua Ilpon tunnelmat, jotka olivat hieman jännittyneet jonkun asiakkaan häirittyä hänen lavavalmistelujaan. Koko päivän cruising-tapahtuman jatkoilla yleisö olikin aika vauhdikkaalla juhlatuulella, mutta pääosin hyvällä. Riemuitsin siitä, miten innostuneesti Ilpon omia biisejä odotettiin ja laulettiin mukana. Hälinää tosin riitti, ja hetken pelkäsin Ilpon puolesta, kun pari tanssijaa pyörähteli lähituntumassa. Ovathan laulajan huulet ja hampaat vaarassa, jos mikrofonitelinettä tönäistään. Vielä enemmän huolestuin kuullessani, että Ilpo jatkaisi aikamoisella kiireellä suoraan aamuvarhaiselle lennolle. Sekä ihailin että kiroilin keikkamuusikon työmoraalia körötellessäni omaa pimeää parituntistani kotiin.

Arja Koriseva @ Kulttuuritalo Virta Imatra 13.9.2024

Seuraavana viikonloppuna konsertti Imatran tutussa salissa juhlisti Arja Korisevan 35-vuotista uraa. Seuranani oli hyvä ystävä, muttei se, jonka kanssa Arjan konsertteja on käyty yhdessä jo vuosikymmeniä - hänelle oli hyvissä ajoin ilmaantunut este. Oli erilaista jakaa konserttitunnelmia ensimmäistä kertaa Korisevan kokevan kanssa, ja harhauduin välillä tarkkailemaan, miten oman "musiikkilaatikkonsa" ulkopuolelle astunut mahtoi viihtyä. Nautin toki konsertista, joka minun piti kokea kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta jälkikäteen mieleen pompsahteli enemmän ajatuksia siitä mitä puuttui kuin mitä oli mukana. Kai se kertoo artistin upean pitkästä urasta, ettei kaikkea voi mahduttaa parin tunnin konserttiin. Useita nostalgisia näytteitä sisältänyt musikaalisikermä oli viihdyttävä, mutta Vain elämää -bravuureja ja tiettyjä itselleni tärkeitä lauluja jäin kaipaamaan. Kiertueelle nimen antanut Leipää, lempee, lämpöö sykähdytti ehkä vahvimmin. Samoihin aikoihin Arja pyöri televisiossa "kaikilla kanavilla": oli Myyrä ja Tanssii tähtien kanssa, sekä Masked singer, missä tunnistin hänen äänensä alusta asti. Myöhemmin finaalissa kuultu Minun tieni huipensi tämänkin konsertin. 

Osmo Ikonen @ Nuijamies 14.9.2024

Seuraavana iltana Osmo Ikonen konsertoi Kulttuuritila Nuijamiehessä, OI-EP:n julkaisukiertueella. Osmo kertoi kärsineensä edellispäivänä niin kovista selkäkivuista, että vaimo oli joutunut pukemaan hänet keikkamatkalle. Ei se hänen menoa lavalla tuntunut hillitsevän. Kuultiin Myrskyä, Hölmöä sydäntä ja erityisen tunnelmallista Tunturia. Kaikista nautin, mutta uutuusmusiikista täyteläisen syksyn soittolistoille ne eivät mahtuneet.

Syyskuun Teeriklubi tarjosi ensin pienen helpotuksen huokauksen kun kiireinen klubi-isäntä oli turvallisesti takaisin reissultaan. Klubivieras Hovimuusikko Ilkka nostatti erityislaatuisen hilpeää tunnelmaa tuttuihin hitteihin kirjoittamiensa humorististen sanoitusten muodossa. Itse olen samaan aikaan huonon huumorin ystävä ja vähän tosikko kukkahattutäti, joten vaikkapa Keinu-kappaleesta tehty Heiluu-versio aiheutti ristiriitaista hykertelyä. Tavallaan en olisi tahtonut pitää siitä mutta pidin silti. Viihdyin klubilla kuten aina, ja seurasin riemulla Ilpon ja bändin repeilyä Ilkan vakavalla pokerinaamalla esittämille lauluille.

Teeriklubi 19.9.2024: Ilpo Kaikkonen & houseband feat. Hovimuusikko Ilkka

Lokakuun alkuun osui työvisiitti Vaasaan, jolta minun piti palata suoraan Behmin konserttiin Lappeenranta-saliin. Niin tärkeä konsertti ei minulle ollut, että olisin sen takia jaksanut matkustaa koko matkan kotiin ja heti aamulla toiset neljä tuntia takaisinpäin. Jättäydyin junasta jo Tampereella osallistuakseni lyhyellä varoitusajalla järjestettyyn kummipojan hääjuhlaan seuraavana päivänä. Majoituin kotoa ajaneen mieheni kanssa kirjaimellisesti Tavara-aseman naapuriin. Music x Media -ohjelmaan kuulunut kolmen esiintyjän ilta uudehkolla komealla keikkapaikalla oli aivan liian lähellä missattavaksi. Erityisesti ensimmäisenä esiintynyt Vilma Alina houkutteli, mutta mieheni arvasi paremmin kuin minä itse, etten palaisi hotelliimme ennen kuin olisin kokenut kaksi muutakin.

Vilma Alina @ Tavara-asema Tampere 4.10.2024

Tuollaisessa paikassa ja tapahtumassa olisin odottanut yleisöltä suurempaa kunnioitusta esiintyjää ja myös kuulijoita kohtaan. Vilma Alinan setin aikana jotkut jutustelivat enemmän kuin kuuntelivat, mikä häiritsi erityisesti rauhallisempia akustisia kappaleita. Ihan niin täydellisesti en siksi lumoutunut kuin keväällä konserttisalissa, mutta Mä kävin tääl (live) ja olin kiitollinen kokemastani.

Toisena esiintynyt Benjamin vaikutti olevan illan odotetuin. Asemoiduin omaan tyyliini lähelle lavaa, vaikka tunsin oloni paitsi kukkahattutädiksi myös ihan vaan tädiksi paljon nuoremman yleisön seassa. Benjamin veivasi puolipaljasta ylävartaloaan ja tanssiryhmä viihdytti vierellä. Yksi viime aikojen suurimmista hiteistä, Paremmin kuin kukaan muu, oli hieno kuulla livenä, vaikkei Bess yllätysesiintyjäksi ilmaantunutkaan. Koko show oli komea, muttei ihan minun juttu kuitenkaan. Arvostus Benjaminia kohtaan nousi tosin vielä pykälän kun huomasin lähtiessäni, että hän viipyi edelleen keikkapaikan ulkopuolella huomioimassa fanejaan.

Benjamin @ Tavara-asema Tampere 4.10.2024

Illan huipentanut Sara Siipola ujuttautui tietoisuuteeni ensin yhteistyöllään Kristiina Wheelerin kanssa ja sitten myös Mika Ikosen uraa edistävän managerin kautta. Hannu Sormunen olikin itse valmistelemassa lavaa tähtiartistilleen, jonka nousukiito on ollut huimaa UMK-hitin Paskana (live) jälkimainingeissa. Kyseinen biisi huipensi illan komeasti, ja varsinkin sen viittomakielellä säestänyt Miguel Hurtado sai minut innostumaan keikan kuvaamisesta. Aiemmin lavalla oli jo vieraillut paikallinen lukiokuoro Susta tulee tähti -kappaleen (live) taustalla. Ei Sarakaan ihan minun tyylinen artisti ole, mutta sykähdyttävää seurattavaa silti.

Miguel Hurtado ja Sara Siipola @ Tavara-asema Tampere 4.10.2024

Seuraavana torstaina tein taas yhden ilta-ajelun Mikkelin. Pete Parkkosen Yksin-konsertin olin alunperin ajatellut jättää suosiolla väliin. Sitten kävi "perinteisesti", eli tulin vilkaisseeksi lipputilannetta ja yksittäispaikka Mikaelin eturivissä huusi nimeäni. Saatoin myös alitajuisesti paikkailla kesän Kuusamoa, missä Peten keikka jäi Zero Nine -tyyppien kanssa höpöttelyn jalkoihin. Syksyn kiireiden keskellä en oikein olisi jaksanut, mutta onneksi tuli lähdettyä. Soolokonsertti tarjoili lämpimällä läsnäololla kevennettyä maagisen harrasta tunnelmaa. Peten tuotannon helmet, kuten Kiitos (live), Kohta sataa (live), Portaat (live) sekä Voimaa ja valoa (live), soivat herkkinä akustisina versioina. Välillä Pete jutusteli yleisön kanssa, ja erityisesti Hesburger-yhteistyöhön liittynyt yleisökommentti herätti niin hykerryttävän tarinahetken, etten oikeastaan edes haluaisi tietää, jos se olikin ujutettu sekaan tarkoituksella.

Pete Parkkonen: Yksin @ Mikaeli Mikkeli 10.10.2024

Tähän tarinajaksoon sain tiivistettyä jopa kahden kuukauden edestä keikkoja, joten loppuun mahtuu vielä toinen Teeriklubi. En tiedä oliko Ilpo edelliskerralla ollut väsyneempi tai vaisumpi, mutta nyt hän vaikutti varmemmin omalta iloiselta itseltään. Ehkä hauskalla työhaalarin kaltaisella asulla oli osuutensa, ja sillä, että parhaista parhain Pasi oli taas paikallaan Jussi Turusen tuurattua kitarassa syyskuussa. Hei elämä! (live) riemastutti pitkästä aikaa kuultuna, ja Ilpo ennakoi tekstiin "nyt mä olen 36, tässä lauluni uus" -muokkauksen, mikä yllytti minut taas haaveilemaan uudemmasta tuotannosta. Onhan edellisen albumin jälkeen saatu muutama irtobiisi, mutta kolmatta albumia odotellaan oletettavasti vielä pitkään (vaikka keikkamyyjän turhauttavan vanhentunut esittelyteksti lupailee sellaista vuodeksi 2021). Ei sillä - olisin äärimmäisen kiitollinen yhdestä uudesta biisistä enkä ole vanhoihinkaan kyllästynyt. Juuri ilmaantuneet spotifyn vuositilastot kertovat minun soittaneen Kryptoniittia enemmän kuin mitään muuta biisiä - vielä 9 vuotta sen julkaisun jälkeen! 

Teeriklubi 17.10.2024: Pasi Jääskeläinen & Maria Hänninen

Vieraana klubilla oli Maria Hänninen, josta en tiennyt ennakkoon juuri mitään, mutta rock-piirejä hyvin tunteva tuttu kasvo osasi keikkaa odotellessa valaista Marian lähes legendaarista uraa. Eläväinen asennenainen toikin Teerenpelin lavalle ehkä rockimman setin ikinä. Eihän se ihan minun musiikkiani ollut, mutta viihdyin, ja Keep on running (live) hymyilytti elämäni bändin hitin kanssa yhteneväisellä teemallaan - tai ainakin nimellään. Harmittelin hieman, ettei Marian vielä samana yönä julkaisema Kiva heijastin soinut setissä. Ensiesitys olisi ilahduttanut samoin kuin pieni välähdys uutta ja suomenkielistä vanhemman englanninkielisen seassa. Eniten ilahdutti Ilpon loppuspiikki tulevasta. Marraskuussa kuultaisi taas "minun musiikkia" erittäin mieluisalta uusintavieraalta. 

Teeriklubi 17.10.2024: Ilpo Kaikkonen