Pieninä palasina

Eletään jo lokakuuta mutta keikkatarinani viipyilevät helteisen heinäkuun lopulla, Kotkan Meripäivillä, joilla en muistanut käyneeni sitten kesän 2013, jolloin Ilpo esiintyi siellä tuoreena suosikkina. Vaikkei Ilpo itse nyt ollut mukana, valtaosasta kokemaani sain viime kädessä kiittää häntä. Tuskin olisin kiirehtinyt keskiviikon avausiltaan, ellei sen esiintyjä olisi tehnyt suurta vaikutusta Ilpon Teeriklubilla. Olin vaan tehnyt itselleni ongelman siitä, että piti siirtyä Kotkaan kesken "kotikyläfestareiden", joiden pääjärjestäjä Heidi Aaltonen huipentaisi illan Dyecrest-bändinsä solistina. En olisi halunnut tunnustaa edes itselleni, että "joku räppäri" oli tärkeämpi, mutta niin vaan siinä hetkessä oli - Brädi, nimittäin. Toki hänellä oli houkutusapuna mieluisia muusikoita. Ilpon kanssa alusta asti soitellut kitaristi Pasi sekä basisti Pekka olivat vuoden 2016 hujakoilla "joka paikassa", kun kohtasin heitä paitsi Ilpon myös Auroran keikoilla, ja nyt Brädin rinnalla kotikotikaupunkini komealla Meripäivien Toriareenalla. 

Brädi (vasemmalla Pasi Jääskeläinen, oikealla Pekka Rajamäki) @ Toriareena Kotka 24.7.2024

Brädi toi Kotkan torille Lämpöö ja riemastuttavaa läsnäoloa. Keväät -kappale ihastutti niin, että sijoittui sangen rajalliselle soittolistalleni, ja tämän kokoonpanon huikea naislaulaja saattoi vetää kertosäkeen jopa vielä sykähdyttävämmin kuin Ilpo ja Pasi kevään klubilla. En valitettavasti pääse ensi viikonloppuna kokemaan toimisiko Brädi minulle myös ilman bändiä (oletan siis, että Lappeenrannan Las Palmasin kaivatut live-illat avaa 25.10. Brädin DJ-keikka, jonka missaaminen työmatkan takia harmittaa edes hieman vähemmän). Vain muutaman isomman kesäkeikan tehneen bändin kanssa Brädi oli ainakin erittäin kokemisen arvoinen.

"Karkkipussi" (Jakke Saarinen, Pasi Jääskeläinen, Sami Kujala) @ Lasten Meripäivät 26.7.2024

Torstai-illan vietin kiltisti isäni kanssa, mutta perjantaina keikkailin sitäkin enemmän jo aamupäivästä alkaen. Pasi sattui Brädi-keikan jälkeen mainitsemaan olevansa mukana Lasten Meripäivillä - muuten olisin saattanut missata mystisen "Karkkipussi"-bändin. Olisi minun tosin pitänyt muutenkin älytä, että Lasten Meripäivien järjestelyissä vahvasti mukana ollut Rocktehdas Hyvinkää Rytmirekkoineen toisi viihdytysjoukoiksi muusikoita, joilta kuuntelen mielelläni vaikka lastenlauluja - onhan sen vetäjä Ilpon nykyinen basisti Sami vaimoineen. Lastenlaulujen lomassa ilahduttivat - osin lapsiyleisön itse toivomat - Kuumaa- ja Käärijä-versiot. Pasi soitti kitaraa ja lauloi, Sami säesti bassollaan, ja tahdit löi sama Jakke Saarinen, joka soitti rumpuja Ilpon taustalla silloin 11 vuotta aiemmin. Käväisin välillä isäni lounaspöydässä ja aloitin sitten pitkän keikkaillan toisella setillä Karkkipussi-meininkiä. 

Aurora @ Ravintola Kairon Musaterassi (Kotkan Meripäivät) 26.7.2024

Meripäivien "pääkeikka" - se, joka oli saanut kiinnittämään ajankohdan kalenteriin jo aikoja sitten - oli Aurora Ravintola Kairon Musaterassilla (Meripäivien live-musiikkitarjonta oli muuten mahtavaa! Kokemieni lisäksi olisi ollut ties mitä kaljatelttojen bilebändejä). Auroran musiikin pariin löysin aikoinaan Pasin vinkkauksesta - eli kiitokset siitäkin menee viime kädessä Ilpolle. Vaikka suurin Aurora-intoiluni ajoittui alkuvuosiin, jolloin Pasi soitti hänen bändissään, keikka "kotikentällä" oli koettava. DJ-säestys ei ihan vastaa elävää bändiä, mutta toimii, kun musiikki itsessään ihastuttaa tarpeeksi. Auroran musiikki tekee niin - myös tuoreempi tuotanto, kuten Puhu mulle ja Vettä kaivoon, saati sitten Se soi, joka on juurtunut yhdeksi elämäni biiseistä ("anna musiikin tehdä taikoi, missä ikinä se vaan soi").

Kuningasidea @ Ravintola Kairon Musaterassi (Kotkan Meripäivät) 26.7.2024

Alunperin olin ajatellut siirtyä Aurora-setin jälkeen muualle etsimään ruokaa ja odottelemaan myöhäisillan jatkokeikkaa, mutta viihdyin Musaterassilla niin hyvin, että jäin sinne. Ei minulla ollut juuri minkäänlaista ennakkoinnostusta Kuningasidea-yhtyeeseen, mutta seurasin keikkaa omaan tyyliini eturivistä ja nautin valtavasti (kiitokset siitä ansaitsee keikkaa harkinnut siskoni, joka sai Kunigasidean ujutettua ajatuksiini, vaikkei lopulta itse paikalle tullutkaan). Tietoisesti muistin vain Enemmän duoo ku sooloo -kappaleen, mutta olihan Pohjolan tuulet -hittikin tuttu, ja tuore Suomalaista unelmaa riemastutti niin, että päätyi toviksi soittolistoilleni. Isossa yhtyeessä riitti taitoa, intoa ja energiaa pakattuna kivan intiimille lavalle Kairon idyllisen vehreään pihapiiriin. 

Neon 2 (Jussi Rainio, Rami Alanko) @ Toriareena (Kotkan Meripäivät) 26.7.2024

Kuningasidean ääreltä siirryin Toriareenalle ja löysin sieltäkin vielä eturivirakosen noin tunti ennen seuraavaa showtimea. Aikamoisen pitkä päivä oli jo takana, mutten todellakaan aikonut jättää niin lähelle osunutta ja vieläpä ilmaista Neon 2 -keikkaa kokematta. Ja niin kuuntelin senkin nauttien sekä nostalgia-Polusta ja Kemiasta että tämän päivän Pienistä palasista. Nyt kolme kuukautta myöhemmin näitä on juuri kuunneltu Jussi Rainion päivän Vain elämää -versioina. Itse intoilen luonnollisesti eniten Hanna Pakarisen vedoista eli tässä tapauksessa Harmaan sävyistä, mutta Eini sai pisteet tuoreen ihanuuden valitsemista. 

Markus Venehsalo & Katri Ylander @ Toriareena Kotka 27.7.2024

Onni on todellakin pieninä palasina, mutta joskus näitä keikkaonnen palasia tulee poimittua aika ahneesti. Seuraavana päivänä palasin nimittäin Toriareenalle vielä kolmannen kerran kuuntelemaan Katri Ylanderia. Tuoreehko Mosaiikki ihastutti nostalgisemman tuotannon joukossa, ja rakastin keikan kuvaamista alkuillan auringossa. Katri esiintyi säkenöivästi ja edelliskesän Gusto-tuurauksellaan tutuksi tullut Markus Venehsalo loisti kitarasankarina vierellä. Setin loppupuolella alkoi tosin tuntua siltä, että pari biisiä vähemmän olisi riittänyt - lähinnä sen takia, että Katri oli some-tietojen mukaan ollut juuri sairaana ja ainakin kuvittelin, että rasitus alkoi kuulua äänessä. Toisaalta olin myös keikkaillut sen verran antaumuksella, että kotimatka alkoi houkutella. 

Meripäiväkokemus olisi saattanut pilata perusteluni seuraavan viikonlopun keikkaretkeen, mutten antanut sen tehdä niin. Vaikka olin juuri kokenut Auroran, uusinta kelpaisi, kun se yhdistyi kohtalonomaisesti Ilpon keikkaan. Vasta pari viikkoa aiemmin olin matkustanut samalle suunnalle eli Raumalle pelkästään Ilpon keikalle. Nyt kohteena oli itselleni ihan uusi kaupunki, eli Uusikaupunki, missä Ilpo esiintyi jo alkuillasta Pakkahuoneen iltatorilla. Trubaduurikeikka koostui peräti kolmesta setistä ihanassa merenrantamaisemassa, joten reissu olisi ollut jo sillä täysin tekemisen arvoinen. Hauskana yksityiskohtana itseäni vanhempi vastarakastunut saksalaispariskunta oli Ilpon musisoinnista aivan liekeissä ja päädyin ohjaamaan heidät artistin juttusille keikan jälkeen. En ehkä ihan näe heidän ehdotteleman yksityiskeikan - saati minulle luvatun kutsun - toteutuvan, mutta pelkkä ajatus erityiskeikkamatkasta Saksaan oli hykerryttävä.

Ilpo Kaikkonen @ Pakkahuoneen iltatori, Uusikaupunki 31.7.2024

Sitten siirryin kaupunginlahden toiselle rannalle, missä Auroran DJ-setti alkoi pari tuntia Ilpon keikan päättymisen jälkeen (jos keikat olisivat olleet päällekkäin, en todellakaan olisi voinut lähteä tälle reissulle). Saksalaispariskuntakin ilmaantui seuraani keikkaa kuuntelemaan, mutta samanlaista ihastusta kuin Ilpon musisointi Auroran ja DJ:n esiintyminen ei heissä aiheuttanut. Pakkahuoneen perhetapahtumassa Ilpon lauluun ja kitaransoittoon oli sekoittunut elämän ääniä lasten leikeistä läheisessä pomppulinnassa, mutta Bistro Bayssa ruokailleiden aikuisten jutustelu häiritsi Auroran esiintymistä paljon enemmän. Kesti tovin päästä hyvään keikkatunnelmaan hälyn keskellä, varsinkin kun vertailukohtana oli Kairon keikka, mitä suorastaan yllättävän runsaslukuinen ja innostunut yleisö oli seurannut keskittyneesti. Onneksi esiintymisen edetessä muutamat innostuneet nousivat ruokapöydistään tanssimaan lavan eteen, ja musiikki sai lopulta tehtyä taikojaan siellä ravintolan nurkassakin.

Aurora @ Bistro Bay Uusikaupunki 31.7.2024