Huumaavan Zero Nine -kesäkuun jälkeen palasin tasaisemman onnelliseen keikka-arkeeni (työarkea ei hetkeen ollut, kun Kuusamo-seikkailu oli käynnistänyt kesälomani). Heinäkuun avasi Heidi ja Miitri -duo kauneimmaksi keikkapaikaksi julistamallani Kasinoterassilla, Lappeenrannan kaupunginlahden laidalla. Heidiinhän tutustuin alunperin Zero Ninen lämppärinä, ja hänet kotikaupunkiini tuonut kitaristipuoliso soittaa Kotiteollisuudessa, joka jäi Oulun festarireissulla kokematta. En siis päässyt kovin kauas Zero Nine -tunnelmistani, varsinkaan, kun seurana oli "Keski-ikäiset Keijo & co kannattajatytöt ry:n" perustajajäsenistä se, joka ei ollut Kuusamo-reissulla mukana, ja piti päivittää juor... siis kuulumiset. Duon tutun hurmaavaa cover-musisointia piristi Ylivoimainen -biisiin yleisöstä napattu, samoista paikallisista musiikkipiireistä tuttu vahvistus.
 |
| Heidi ja Miitri Aaltonen sekä Juho Peltonen (keskellä) @ Kasinoterassi LPR 3.7.2024 |
Intensiivinen keikkaharrastus määrittelee useimmat viikonloppuni oli kesäloma tai ei, mutta onneksi onnistuttiin suunnittelemaan mieheni kanssa yksi yhteinenkin reissu. Pieni tietämättömyys edesauttoi lähtöpäätöstä, enkä voinut katua, vaikka harmittikin missata Ilpon ja Pasin soittovuoro Lahden pienpanimofestareilla. Huomasin keikkatiedon kun olimme juuri ehtineet sopia vierailun ystävien luo päinvastaiselle Joensuun suunnalle. Visiitti oli aivan ihana, ja sieltä jatkettiin Tahkolle Ilpon seuraavan illan keikalle, jonka tietenkin olin turneelle optimoinut. Tämän kesän teemaksi muodostuikin Ilpon lähikeikkojen missaaminen kompensoituna kaukaisemmilla kohteilla. Kesäkuun toivottavasti nyt jo perinteistä bändikeikkaa Valtteri Bottaksen isännöimässä FNLD GRVL -pyörätapahtumassa en ollut muistanut liikaa kaipailla, kun tuore "yhdistyksemme" taisi vielä sen alkaessa nauraa rätkättää paluujunassa Oulusta (menomatkamme kulki muuten Tikkurilan eli myös Lahden kautta ja paluu Kuopio-Kouvola-linjaa. Päinvastaisella reitityksellä olisin kyllä saattanut "tipahtaa" junasta Lahden kohdalla).
.png) |
| Omatoiminen keikkamainos ilman yhteystietoja (Murtolan keikkakyselynumero löytyy bändin Facebook-faniryhmästä) |
Tahkolla nostalgisoin edellissyksyn Zero Nine -keikkaa, ja minulla oli missio viedä Kunkkuun uusintakeikkatoive paperikirjeenä. En löytänyt postilaatikkoa ravintolalta, joka avautuisi vasta kun olisin jo pääkohteessani, mutta vastaus jälkitoimitettuun sähköpostiversioon oli "yhdistyksemme" pienen markkinointikampanjan tuloksista toiveikkain.
Malttamattomaan tyyliini suuntasin ajoissa keikkapaikalle. Huonosti baareissa viihtyvä mieheni käväisi lautapeliseurana vasta lähempänä showtimea, joten huokailin etkojuomani äärellä itsekseni Tahkon ihanalle ilta-aurinkomaisemalle. Keikan aikana esiintyjä sai ihailla auringonlaskua isoista ikkunoista, mutta yleisö näki vain esiintyjän - jotenkuten. Sympaattisen komeaa artistia on toki ilo paitsi kuunnella myös katsella, mutta Hophausin muuten hienojen puitteiden hämärä lavavalaistus oli kuvausintoilijalle ankea (tästä muistuttelen itseäni kun lokakuun uusintakeikka yrittää ujuttautua ajatuksiini). Hophausin muita tapahtumia oli mainostettu juuri ennen, mutta tieto tästä oli aikoja sitten julkaistun Facebook-tapahtuman ja terassin eteen kiinnitetyn esiintyjälistauksen varassa. Ei yllättänyt, ettei yleisöä ollut valtavasti, mutta muutama juhliva porukka tiivisti tunnelman lavan edessä. Meno oli äänekkään hälinäistä, mutta osaan iloita Ilpon esiintymisestä silloinkin kun kuuntelunautintoa vähän häiritään. Vähintään myötäylpeilen innostuksesta, jota hänen musisointinsa herättää muissa, kuten biisiomistuksen saaneessa polttarisankarissa seurueineen.
 |
| Ilpo Kaikkonen @ Hophaus Tahko (Kuopio) 5.7.2024 |
Paluumatkalle oli sovittu kahvilatapaaminen Kuopioon, ja hymyilytti, kun bongasin Hophausin ihan kahvilan vierestä. Päädyinpä näkemään senkin, vaikka vain ulkopuolelta. Loppumatkan taukopaikan, Wehmaan teehuoneen, löysimme puolivahingossa osumatta ruuhkiin. Vasta maukkaan skonssibuffetin äärellä meille valkeni, että olimme kääntyneet Juvan kohdalta samoilla hetkillä kun tuhansia ihmisiä kerännyt Käärijän ilmaiskeikka oli päättynyt ihan vieressä. Oli ehkä hyvä, etten tiennyt keikasta, tai olisin keikkahulluna hinkunut sinnekin.
Kotiuduimme myöhään iltapäivällä ja pikaiset päiväunet varmistivat, että jaksoin taas illaksi keikalle. Ajoin reilun puolen tunnin matkan "keskelle ei mitään", yli 30 vuoden takaisissa teekkaribileissä koettuun Ravintola Saimaanrantaan. Sen avarasta sisätilasta minulla oli hämärä muistikuva, mutta kohti Suur-Saimaa-maisemaa porrastettua terassia oli tuskin silloin ollutkaan, ja se teki nyt vaikutuksen. Terassin alatasanteen esiintymislavalla soitti tuttuakin tutumpi Suomi-Pops, Tops & Flops - tuuraavan kitaristinkin olin kokenut saman solistin O'Jess-bändin riveissä. Nautin pitkän illan musiikin ja auringonlaskumaiseman äärellä. Trion meno oli normaalia räyhäkkyyttä rauhallisempaa. Vähäisempi röhönauru rumpali Juhanin jutuille jätti tilaa tunnelmoida keskittyneemmin musiikkia, Tuomaksen laulua ja ihanaa kesäiltaa. Yleisöä oli aika vähän ja noteerasin myöhemmin - "oman" bändini puolesta harmitellen - että kesän myöhempiin live-iltoihin oli ymmärretty järjestää kuljetus.
 |
| Suomi-pops, Tops & Flops @ Saimaanranta Taipalsaari 6.7.2024 |
Seuraavana viikonloppuna vuorossa oli taas pidempi kesälomaretki Ilpon keikalle. Olin järkeillyt, ettei minun tarvitsisi matkustaa Raumalle asti, mutta järki haihtui sillä sekunnilla, kun ystäväni mainitsi haaveilevansa Rauma-vierailusta kesälomansa alkuun - juuri kyseisenä viikonloppuna. Zero Nine -assosiaatioita riittää vielä vaan, kun tutustuin tähän ystävääni kesän 2022 Pyhä Unplugged -keikan yhteydessä. Naureskeltiin sille, että piti käydä Pyhätunturilla tutustumassa ja kesän kiireissä sopia tapaaminen Raumalle asti - vaikka asutaan kilometrin päässä toisistamme. Ystäväni autoili edeltä kun oli valmiiksi Turussa, ja minä perässä juna-bussi-yhteydellä. Perillä löysimme toisemme, söimme hyvän lounaan, majoituimme ja kiertelimme kaupunkia. Piipahdimme vielä Suomen vanhimpaan merimieskapakkaan, mutta sitten keikkapaikka veti minua puoleensa. Varailimme "parasta pöytää" Bar Hehkun idyllisellä sisäpihaterassilla jo ennen kun trubaduuri ilmaantui kasaamaan settiään. Hänelle paikka oli tuttu - muistin kyllä missanneeni jonkun aiemman kesän keikan, mutten onneksi enää tätä.
 |
| Ilpo Kaikkonen @ Bar Hehku Rauma 12.7.2024 |
Rakastin Ilpon musisointia kuten aina, mutta tällä kertaa ehkä vielä enemmän sitä edeltänyttä hetkeä, kun hän istahti meidän seuraan syömään ja jutustelemaan. Onhan se kai päivänselvää, että minulle nämä sykähdyttävimmät fanitukset eivät lopulta koskaan ole olleet pelkkää musiikkia, vaan olen tykästynyt tyyppeihin - varsinkin tähän, joka on tuonut ylivoimaisesti eniten iloa musiikkimaailmaani jo toistakymmentä vuotta. Kun niin tärkeää ihmistä tapaa vain keikoilla, joilla hän tapaa olla niin kiireinen, etten kehtaisi höpinöilläni häiritä, tuollaiset rauhalliset hetket ovat arvossaan. Ilpon ensimmäisen kerran kohdannut ystävänikin vaikutti viihtyvän. Paluumatkan aloitin ystäväni kyydissä ja hyppäsin vasta Turussa Rauma-Turku-Helsinki-bussiini. Sen takaa samalla minuutilla toiseen suuntaan lähteneeseen linja-autoon nousisin jo reilu pari viikkoa myöhemmin samasta reissusyystä.
Paluu Raumalta kotiin ei tuntunut mitenkään pitkältä, mutta veihän se lähes koko päivän, varsinkin kun olin varannut reiluhkon vaihtotauon Helsinkiin ennen viimeistä junaetappia. Seuraavan päivän keikkaretkestä olin jopa yrittänyt perääntyä - en niinkään reissuväsymystä peläten vaan koska olisin halunnut viettää enemmän aikaa kaupungissa olleen jälkikasvun kanssa. Vieno viritelmäni hankkiutua keikkalipusta eroon ei onnistunut, ja kun näin ihanat puitteet Puumalan Sahanlahdessa, terasseilla kehystetyn Saimaa-maiseman äärellä, huokaisin kiitollisuudesta, että olin sittenkin "joutunut" lähtemään. Lava oli rakennettu luontevasti kohoavalle kallionreunalle ja itselleni tärkeään eturiviin ehti vielä, vaikka portit oli avattu ennen saapumistani. Iltapäiväjuhlan loi Vesterinen yhtyeineen ja rakastin joka hetkeä: musiikkia, bändin yhteisöllistä ilottelua ja keikkakuvaamista sadetta uhkailleen mutta poutaisena pysyneen kesäiltapäivän valossa.
 |
| Vesterinen Yhtyeineen @ Sahanlahti Puumala 14.7.2024 |
Viikkoa myöhemmin retkeilin uudelleen Puumalaan, tällä kertaa tyttäreni kyydillä kirkkoon, missä hän oli mukana Wiipurilaisen osakunnan laulajien Wene-WioL-kuorossa. Koskettavin esitys oli ehkä Uti vår hage, ruotsinkielisiltä kouluajoiltani tuttu laulutuntibravuuri. Kirkkoveneellä kiertueen toteuttavan kuoron logistiikalla sain paluukyydin Imatralle asti, mistä pääsin jatkamaan junalla kotiin. Minusta retki oli mitä mainioin tapa viettää kesäpäivää, mutten saanut miestäni innostumaan moisesta sen enempää kuin useimmista muistakaan keikkaretkistäni. Se on tavallaan hyvä - ne ovat minulle omaa aikaa, omassa maailmassani (tässä toki myös laatuaikaa tyttäreni kanssa).
 |
| Wene-WioL @ Puumalan kirkko 21.7.2024 (kirjoittajan tytär keskellä, konserttiohjelman vasemman laidan kohdalla) |
 |
| Heidi, Seela ja Miitri Aaltonen @ KiBar's Fest 24.7.2024 |
Kommentit
Lähetä kommentti