Ensimmäinen rodeo

Elokuu oli massiivisen merkityksellinen keikkakuukausi ja sen tärkein etappi taitaa ansaita ihan oman muistelunsa, mutta ennen sitä on käsiteltävä yksi hieno festariturnee. Olimme ystäväni kanssa pitkään pohtineet Helsingin uutta A la Park -festivaalia sen unelmaisen esiintyjäsuoran takia. Lopullista lähtöpäätöstä arvoimme kuitenkin saman viikon loistavaan lipputarjoukseen asti. Meille tuntui hyvin selvältä miksi yleisöä piti moisella houkutella: markkinointi oli keskittynyt ruoka- ja juomatarjontaan. Kuka lähtee niin huikeiden esiintyjien festareille ensijaisesti gourmet-ruokailujen takia? Ehkä jotkut lähtevätkin, mutta meidän maailmaan moinen ajatus ei mahtunut. 

RODEO: Ida Paul, Erin ja Anna Puu @ A la Park Helsinki 1.8.2025

Ensisijainen houkutus oli kokea RODEO ainutkertaisena festarikesänään. Ihan ensimmäinen rodeo tämä ei minulle ollut, ja kevään Tavastian perusteella osasin odottaa huikeutta. Supertrion valokuvaaminen innosti erityisesti kun järjestelmäkamerat olivat sallittuja. Jouduin kuitenkin vänkäämään pikkuruisen keikkakamerani puolesta, kun turvatarkastaja ei tuntenut oman festarinsa ohjeistusta. Sen pienen hidasteen jälkeen vaelsimme kohti lavaa. Ihan eturiviin emme enää mahtuneet mutta heti sen taakse. Suurempi yleisö kerääntyi ympärille vasta juuri setin alkaessa, mikä oli ymmärrettävää, kun elettiin elokuun ensimmäistä arki-iltapäivää, mutta muistutti myös erosta meidän fanaattisempien ja "normaalimpien" keikoilla kävijöiden välillä. Itsekin olin jo aloittanut työt mutta todellakin varannut perjantain vapaaksi festarimatkaa varten. 

RODEO @ A la Park Helsinki 1.8.2025

Erin, Ida Paul ja Anna Puu sekä huippuammattilaisista koottu yhtye tarjosivat odotetun lumoavaa musisointia ja riemukasta yhteisesiintymistä. Erityisesti Jäävuorii (live) esitteli ehkä kauneinta stemmalaulua ikinä, ja kesän kuunnelluimman Kesähäät -kappaleen live-version kokeminen oli festaripäivän palkitsevin "bucket list" -rasti. Olin onnellinen, että olin jo ymmärtänyt kiinnittää itselleni yhden illan RODEOn syyskiertueelle - mutta oman keikkahulluuteni tuntien myös tyytyväinen, etten kokenut tarpeelliseksi alkaa lisäillä niitä mahdottomampiin ajankohtiin.

Behm @ A la Park Helsinki 1.8.2025

Seuraavaksi Meripuiston lavalla hurmasi Behm, jonka olin kokenut aloittelevana artistina kesällä 2021. Hän teki silloin ja nytkin vaikutuksen lumoavalla laulullaan ja hieman höpsöllä, haikeankauniiden kappaleiden kanssa veikeän ristiriitaisella läsnäolollaan. Muistan huomioineeni Hei rakas -ensihitin esimerkkinä siitä, miten yksi iso onnistuminen voi nostaa artistin tuntemattomuudesta huipulle, mutten muuten ole aktiivisesti Behmiä kuunnellut. Silti koko setti laulatti mukana ja huomasin tykästyneeni erityisesti Ethän tarkoittanut sitä -kappaleeseen (live) - väkisinhän minua hymyilyttää ajatus livahtamisesta junalla Lahteen.

Ellinoora @ A la Park Helsinki 1.8.2025

Puolivälissä festarisuoraa meidänkin piti taipua ruokajonoon ja hyvät gourmet-pinsat syötiinkin, mutta seisaallaan tihkusateessa kun ei pöytäpaikoille mahtunut. Sen jälkeen mahduimme taas yllättävän lähelle lavaa, vaikka "fanimuuri" olikin tukevasti paikallaan. Selkeästi suurin osa eturiviyleisöstä oli tullut Ellinooran takia. Itse koin odotetusti lievää ulkopuolisuutta enimmäkseen reilusti nuorempien naisten intensiivisen fanituksen keskellä - varsinkin hetkessä, kun Ellinoora hyppäsi korkealta lavalta yleisön joukkoon. Taustalla pyöri pohdinta siitä olinko turhan hätäisesti hankkinut lipun marraskuun Nokia Arena -konserttiin, mutta päädyin siihen, että kyllähän moinen kannattaisi kokea. Ellinooran kaikki kappaleet ovat hienoja ja hienoimmat, kuten Meille käy hyvin (live) ja Leijonakuningas (live), kuolemattomia. 

Vesterinen yhtyeineen @ A la Park Helsinki 1.8.2025

Illan päätti Vesterinen yhtyeineen, jonka lähtökohtaisesti piti olla festaripäivän suurin suosikki, mutta pari pian edessä olevaa keikkaa vähensi yhtyeen houkutusvoimaa suhteessa ainutkertaiseen RODEOon. Lisäksi muistissa oli samassa seurassa koettu pettymys alkukesän Altaalla, kun oli suunnattu "Heinin jäähyväiskeikalle" tajuamatta, että hän oli mukana vain viikonlopun jälkimmäisenä iltana. Nyt odotukset oli skaalattu varovaisiksi ja kaikki oli pelkkää plussa - olisihan pahimmassa tapauksessa saatettu hyytyä pitkään festaripäivään... mutta ei nyt kai millään sentään poistua kesken. Ellinoora-fanit sen sijaan väistivät, päästiin eturiviin ja keikka oli aivan mahtava - "reunalla uinuvan Helsingin" oltiin hetken ikuisia. Ilman mua (live), Ei voittajaa (live) ja muut bändin upeudet kaikuivat hämärtyvään kesäyöhön. 

Ihan Tuuliajolla: Ilpo Kaikkonen ("Ismo Alanko") @ Uittamon paviljonki Turku 2.8.2025

Seuraavana aamuna jatkoin kohti Turkua. Turnee oli kiinnitetty tuplahoukutuksen perusteella, mutta tämä kolmas kertani Ihan tuuliajolla -musikaalissa oli se epävarma, jonka "varaversion" olin nauttinut pari viikkoa aiemmin. Epävarmuustekijän loi "kaikkien aikojen Zero Nine -kesä" ja se, että Etelä-Suomen halki kulkeva reitti pitäisi minut poissa yhdeltä bändin keikalta. Enhän minä tällä viime vuosien aktiivikaudellakaan ole pakkomielteisesti käynyt joka ikistä keikkaa, mutta ajatus väkisin lähestyvästä loppusuorasta alkaa vaikeuttaa yhdenkin väistämistä. Varauduin siis siihen, että olisi sittenkin pitänyt lähteä Ouluun ja sieltä Iihin. Ilman muita kiinnityksiä olisin varmaan lähtenytkin, mutta neljän huippuesiintyjän festarit ja nykypäivän ykkösartistin tähdittämän musiikiteatterin yhdistelmä voitti. Ratkaiseva tekijä saattoi kuitenkin olla tieto siitä, että kohtaisin elämäni bändin heti seuraavana viikonloppuna paljon lähempänä. 

Ihan Tuuliajolla: Jussi Ojanen ("Juice Leskinen"), Ilpo Kaikkonen ("Ismo Alanko")
ja Timo Järvensivu ("Martti Syrjä") @ Uittamon paviljonki 2.8.2025

Musikaalista nautin valtavasti tällä kolmannellakin kerralla - minä, joka ennen pidin itseäni hyvin vähän musikaali-ihmisenä: "käyn paljon mielummin oikeilla keikoilla". On sykähdyttävää seurata itselleni niin tärkeäksi tullutta ihmistä tuollaisessa roolissa - ensin jurona nuorisojulkkiksena, jossa aistin aavistuksen Ilpon omaa taivalta alkuaikojen "Idols-tähdestä" omaehtoiseksi artistiksi,  ja sitten aivan vallattomana velikultana. Ja Ilpon lauluesityksethän ovat silkkaa mahtavuutta, vaikkei Hassisen koneen tuotanto ilmeisimpiä hittejä lukuunottamatta ollut itselleni ennakkoon erityisen merkityksellistä - Muoviruusuja omenapuissa (live) olin tuskin edes kuullut. On mahdoton tietää olisinko ollut yhtä fiiliksissä, jos olisin seurannut saman melkein kolmetuntisen esityksen uudelleen heti perään, mutta taas pelastuin omalta ahneudeltani ja nautin perutun iltanäytöksen sijaan Turun kesäillan kauneudesta.

Ihan Tuuliajolla -suomirock-musikaali @ Uittamon paviljonki Turku 2.8.2025

Vielä ennen seuraavan perjantain supertärkeää Zero Nine -keikkaa käväisin pyörämatkan päässä kuuntelemassa Kotiteollisuutta kaupunkilaisille järjestetyssä ilmaiskonsertissa. Astuin juhlatelttaan samalla hetkellä kun juuri julkistettu Linnoituksen isäntä lopetteli kiitospuhetta näyttävässä viitassaan. Jos olisin älynnyt epäillä, että isännäksi nimitettäisi Kotiteollisuuden Jouni Hynynen, olisin vaivautunut tilaisuuteen aikaisemmin, mutta nyt ehdin lavan luo juuri kun nimenomaan nimitystä seuraamaan tulleet poistuivat sen ääreltä. Kuva Hynysestä isäntäkaavussa jäi saamatta, mutta ehdin eturiviin vapautuneeseen rakoon.

Kotiteollisuus (Miitri Aaltonen ja Jouni Hynynen) @ Linnoituksen juhlateltta Lappeenranta 7.8.2025

Kotiteollisuus on minulle hieman haastava konsepti. Periaatteessa olen ylpeä kotikaupungin suuruudesta ja haluaisin olla bändistä vaikuttunut - varsinkin kun pidän Jounin kirjoista ja kitaristi Miitrin musisoinnista muissa kokoonpanoissa. En kuitenkaan ole sisäistänyt bändin musiikkia niin, ettei suuri osa setistä olisi kuulostanut tasapaksulta mätöltä. Kuuntelemista eli perehtymistähän se varmaan vaatisi. Tuoretta Vanhaa miestä (live) olin jonkin verran kuunnellutkin, mutta muuten odotin lähinnä setin lopun hittiputkea Tuonelan koivuineen (live). Oleellista oli paikata se, että bändin setti jäi Ilovaarissa väliin Zero Ninen keikkaa odotellessa. Nytkin käytännössä odottelin jo Zero Ninen keikkaa, mutta lähtö sille oli sentään vasta seuraavana aamuna.