Kävi niin kävi näin

Tyhmä yleisö

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun olen taas päätynyt tuttuun tilanteeseen: sorretun idolin puolesta huolestuneiden fanien kapinakenraaliksi, yllyttäjäksi sissimarkkinointiin (huvittava protestiliike sinänsä: levy-yhtiölle vihastuneet fanit yrittävät saada artistin menestymään - eli tuottamaan yhtiölle hyvät rahat). Pari (sataa) kertaa mainitsemani Pete Seppälä lähes huomaamatta jääneellä levyllään aloitti trendin, ja samoja asioita vatvottiin Koopinkin kohdalla - vaikken enää ymmärrä miksi. Hyvinhän sillä on koko ajan mennyt. Kai Idolsin aikana syntynyt tunne Parkkosen ja Puustjärven suosimisesta Arposen kustannuksella jäi jotenkin päälle, ja niin sitä sitten valiteltiin perintöprinssin levyn ilmestymisestä ennen “kuninkaan” esikoista ja ties mistä.

Sitten tapaus Elias Hämäläiseen, seuraavan kisaformaatin itsestäänselvään voittajaan, johon itsestäänselvän välittömästi ihastuin (pitäisikö minun olla ylpeä voittajavainustani, vai nolostella massamakuani?). Kisan jälkeen Elias katosi julkisuudesta keskittymään oleelliseen, eli musiikintekemiseen, eikä nyt puoli vuotta X factorin jälkeen olekaan automaattisesti tähti. Ensisinkku ei soi radiossa, ja ensimmäinen levyn flopiksi julistava uutinenkin on jo nähty.

Huoli suosikin puolesta saattaa nyt olla jopa aiheellinen, ja samalla on jälki-kiteytynyt se, mikä Koopinkin kohdalla harmitti: se, että meidän - siis yleisön ja fanien - valinta tuomittiin tyhmäksi ja vääräksi. Tällä kertaa väheksyntä ei kohdistunut niinkään voittajaan - mitä nyt tuomari-Linda uhosi repivänsä hiukset päästään jos Elias voittaa - vaan koko kisaan. Eihän X factor tosiaan kerännyt miljoonayleisöä niinkuin Idols, eli vanha sanonta pitäisi päivittää koskemaan kuuttasataatuhatta kärpästä.

Blondinörtin matematiikalla alle pari prosenttia tuostakin yleisömäärästä riittäisi tuottamaan kultalevyn myyntiluvut, mutta Idols-satujeni tuttua ilkeää äitipuolta, Sony BMG:tä, ei tunnu moinen potentiaali kiinnostavan. Eliakselta paiskattiin pihalle yksi sinkku, ja kun se ei radiokanaville kelvannut, levy-yhtiö löi hanskat tiskiin - toisesta sinkusta ja ensimmäisestä musiikkivideosta haaveillaan edelleen. Itsemurhan partaalla raahustava “Mies vailla virkaa” oli ilmeisesti hömppäradiokanaville turhan synkkä tapaus, eikä esim. televisionkin puolella toimiva Voice videottomia kappaleita taida juuri soittaakaan. Mutta silti osoitan syyttävällä sormella myös radiokanavia.

Millä oikeudella kaikki maan kanavat tuntuvat yhdessä päättäneen, että tätä biisiä ei soiteta? Jonkunlainen soittolistaraatiko tässä on jyrännyt tuhansien Eliaksen laulu-uran puolesta äänestäneiden mielipiteen? Eikö sillä ole mitään väliä, että maassa olisi se reilu puoli miljoonaa kuuntelijaa, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita - jos ei muuten, niin kuullakseen minkälaista kuraa ylivoimaisuudellaan kisan tylsäksi tehnyt raspikurkku on levylleen kähissyt? Musiikkimakuni ei ole täydellinen, mutta uskaltaisin väittää, ettei sinkku niin huono ole, että saisi radiokuuntelijat pysyvästi vaihtamaan kanavaa. Mitä haittaa olisi ollut antaa yleisölle mahdollisuus itse päättää onko sen keväinen suosikkiääni edelleen kuuntelemisen arvoinen? Jos musiikkitoimittajat eivät kappaleesta pitäneet, olisivat tarjonneet sen meille edes kiusalla: "itsepähän äänestitte!".

Viisi ja puoli kuukautta on pitkä aika laulukisan voitosta levyn ilmestymiseen, vaikka se erinomaisen hyödyllisesti käytettiinkin - omien upeiden kappaleiden kirjoittamiseen. Ei yleisön voi olettaa olevan niin hyvämuistinen, että osaisi näin pitkän hiljaisuuden jälkeen itsenäisesti hakeutua mainostamattoman levyn äärelle. Jos levy ei soi radiossa, sitä ei myöskään osteta, keikat eivät myy, ja Eliaksen estradi on kohta taas kadulla (sitä en sentään toivo, vaikka hieman säälinkin niitä helsinkiläisiä, jotka menettivät päivittäisen asematunnelipiristyksensä). Pieni “tönäisy” voisi riittää kääntämään kierteen positiiviseen suuntaan. Pieni panostus markkinointiin ja musiikkivideolla varustettu kepeämpi sinkku, vaikkapa hulvaton “Hyvä tyttö”, voisivat tuottaa mukavasti musiikkibisnestä - jos vaan bisneksen tekijöitä kiinnostaisi. Eikö tässä tarinassa siis ole joku vielä yleisöäkin tyhmempi?

Kommentit