Reppu täynnä rakkautta

Taidanpa suuren julkkariviikon alla päästellä hieman ennakkohöyryjä, jos siten saisin leikattua puolisen kilometriä pituutta tulevista keikkaraporteista ja levyhehkutuksista (arvioiksi niistä tuskin on, ilman objektiivisuuden hiventäkään). Kirjoituksen lopussa on kolmen ja puolen vuoden ajalta 40 kohdan lista keikkoja, joita en nyt sentään käsittele yksitellen. Tartun vain muutamaan merkittävimpään "tienhaaraan", joissa käännyin kohti Möysän musaklubia ja Ilpon "Hei elämä!" -albumin julkaisua. Miten siitä tulikaan "elämäni levy" jo ennen kuin olen kokonaisuutta kuullut?

Ilpo, mie ja Vol1. Messukeskus 27.10.2012

Ensin pitää kelata aikojen alkuun. Tavallaanhan olen fanittanut Ilpoa jo 30 vuotta - aika pitkään siihen nähden, että mies itse on vasta 26, mutta Salmirinne-vertauksestahan se lähti. Uudellakin The Voice of Finland -kaudella ihastelen Olli Lindholmin tilannetajua, ja kiittelen häntä siitä, että esti minua tyrmäämästä talven 2011 Idols-koelaulajaa vaihtoehtoisella ensivaikutelmalla: "liian nuori ja liian komea, eikä laulutaidostakaan varmuutta". Pitkäkiharaisesta "pikku-Kepasta" ei kasvanut rokkaria, vaan sympaattisen omanlainen iskelmä-poppari, jonka laulusta ja lauluista en tunnu saavan tarpeekseni. Mutta enpä tiedä olisinko ilman riemastuttavaa assosiaatiota koskaan edes kuunnellut sitä ensimmäistä, mistä tuli keikkamatkaharrastukseni teemabiisi. Aina vaan on lähtiessä "reppu täynnä rakkautta", mutta viikon päästä reppuun pakkaillaan muutakin, uuden lempilaulun myötä.

Syksyinen keikkahistoriikkini kertasi miten elämäni suuret musiikkitapaukset ovat muutenkin viskelleet viestikapulaa toisilleen: Pete väistyi Koopin tieltä, ja Koop veti minut myös Eliaksen keikoille, kun ne mystisesti osuivat aina samoille suunnille. Kombokohtaloni kuljetti minut seuraavaksi Ilpon luo, Eliaksen avustuksella. Ilpon debyyttialbumin hain syksyn 2012 musiikkimessuilta (keikka 4), matkalla trubaduuri-Eliaksen taikapiiriin Narinkkatorilla. Levyhän ilmestyi virallisesti vasta pari viikkoa myöhemmin - olisinkohan ruvennut veivaamaan sitä niin innolla, ellei olisi ollut jotenkin erityisen juhlavaa kuunnella sitä ennakkoon?

Sittenkin lumouduin hitaasti. En sännännyt levyjulkkareille Helsinkiin enkä edes seuraavan illan uusintaan Lahdessa. Pysyin hillityn järkevässä "lähikeikkailussa", omilla kotikulmilla tai "tärkeämpiin" keikkoihin yhdistellen. Reissuja riitti, kun BNC-seikkailuni oli alkukiihdytysvaiheessa, ja Eliaskin esiintyi vielä satunnaisen säännöllisesti - Koop-hurahdukseni oli sentään jo tasaantumassa. Ahnehdin live-musiikkia muilta harva se viikonloppu, mutta Ilpon levy sujahti soittimeen viimeistään kotimatkoilla. Oli siinä pientä uhmaakin: tuhlatkoot toiset miljoonan taalan ääniään laulamalla lainabiisejä humalaisille tai ohikulkijoille - minulla on jo musiikkia, mikä on parasta seuraa yöllisillä automatkoilla, valaisee synkät talvet ja kohottaa mielialan melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Sitten tuli elokuu 2013 ja Eliaksen odotettu festariesiintyminen Siilinjärvellä, josta muistoksi jäi lähinnä vain ankea sadesää. Menomatkalle optimoimani välipysähdys Savonlinnassa sen sijaan oli elämäni euforisimpia. Vaeltelin ihanissa rantamaisemissa, loppukesän ilta-auringossa, sydän pakahtumaisillaan kiitollisuudesta artisteille, jotka saavat minut lähtemään, ja virittävät aistini avoimiksi. Keikka (nro 9) oli tavallaan sivuseikka, mutta myös tärkeimpiä tienviittoja tässä tarinassa. Olin jo koukussa artistiin, mutta sinä iltana ihastuin ihmiseen, jonka silmissä välähtää suru, kun häneen suhtaudutaan "tukkajulkkiksena", mutta joka itse kohtelee muita reilusti ja sydämellisesti. Nöyrä (muttei nössö!) nuorukainen lämmittää läsnäolollaan asiallisempaa yleisöä, johon toivottavasti edelleen kuulun, vaikka - hyvää tarkoittaen - vähän liikaa hössötänkin. Kaupan päälle sain tutustua maailman ihanimpaan kitaristiin, joka myöhemmin liitti tärkeimpien artistieni ketjuun vielä ihastuttavan Auroran.

Ilpo, mie ja Pasi. Trio Lahti 28.8.2015

Siitä eteenpäin hillitty lähi- ja oheiskeikkailu oli historiaa. Osui keikkoja edelleen "reiteille", mutta lisäksi aloin matkustella Ilpon keikoille koska nimenomaan halusin Ilpon keikoille - ja miksi en, kun ovat parasta sielun- ja mielenhoitoa mitä voin kuvitella. Olen vahvasti sitä mieltä, että valittamiseen alttiissa maailmassa myötäylpeys tekee ihmiselle hyvää, ja sellaiseen tämä huimasti kehittynyt artisti on tarjonnut lukemattomia syitä: työmoraalin, joka tuo toipilaan perhetapahtumaan pahoittelemaan, ettei saa lääkärin määräyksestä laulaa, ilahduttaen kuitenkin faneja nimmareilla ("keikka" 18), oivaltavan viihdyttäjäasenteen, joka saa siirtämään valmiiksi viritetyn keikkasetin sisätiloista terassille kylmän kesän harvinaisena helleyönä (keikka 31), ja aivan erityisesti taidon ja tarmokkuuden, jolla ottaa haltuun vierailevan artistin ohjelmiston, ja antaa hänen sitten loistaa bändinsä edessä (keikat 30, 36, 37 ja 39 - voi luoja, miten toivon Teerenpelin live-klubin jatkuvan kunhan sen isäntä pahimmista julkkarikiireistään selviää!). 

Ovathan muutkin lempiartistit tarjonneet huiketa myötäylpeyshetkiä, mutta lähes yksinomaan lavalla. Elämä on kontrasteja - sadepäivän jälkeen aurinkokin lämmittää suloisemmin - ja kun ei omimmilta artisteiltani ole juuri uutta musiikkia kuulunut, jo se, että Ilpo tekee ja julkaisee, jämptisti silloin kun on kuulijoilleen luvannut, on sanoinkuvaamaton riemunaihe. Ja mikä vielä hienompaa: kaikki jo kuullut biisinäytteet lupailevat, että matka on vasta alussa. Jos luukutin esikoislevyä lähes tauotta yli kaksi vuotta - kolmantenakin vain Aurora päästi sen hetkeksi vaihtopenkille - ja rakastan tulevaa enemmän jo ennen julkaisua, niin... Voi elämä. Hei elämä!

1. Ilona, Lappeenranta 9.6.2012 (Tienapojat feat.)
2. Ilona, Lappeenranta 18.8.2012 (Tienapojat feat.)
3. Lady Moon, Helsinki 19.9.2012 (Gary Keskinen duo)
4. Musamessut, Helsinki 27.10.2012 (Pasi Jääskeläinen duo, levynjulkaisu)
5. Hovi Pub, Karhula 26.1.2013 (PJ duo)
6. Shamrock, Vantaa 1.3.2013 (Aurinkokunta-bändi)
7. Ilona, Lappeenranta 27.4.2013 (Tienapojat feat.)
8. Meripäivät, Kotka 27.7.2013 (Aurinkokunta-bändi)
9. Ilona, Lappeenranta 12.7.2013 (Tienapojat feat.) - lisätty jälkikäteen
10. Castle Inn, Savonlinna 9.8.2013 (PJ duo)
11. Rantacasino, Heinola 2.11.2013 (PJ duo)
12. Lappeen kirkko, Lappeenranta 19.11.2013 (PJ duo, Pikkukirkkopäivät, Saattohoitoilta)
13. Kaunis Veera, Lahti 13.12.2013 (trubaduuri, pikkujouluillallinen)
14. Teivaan Lokki, Lahti 8.2.2014 (trubaduuri)
15. Club Colo, Savonlinna 8.3.2014 (PJ duo)
16. Castle Inn, Savonlinna 12.4.2014 (PJ duo)
17. Heinämaan kirkko, Orimattila 15.5.2014 (PJ duo)
18. Ravintola Satama / Hovi, Puumala 4.7.2014 (trubaduuri)
19. Tukkutori, Lahti 7.9.2014 (Tienapojat ja laulukyvytön Ilpo)
20. Kaunis Veera, Lahti 22.11.2014 (trubaduuri, pikkujouluillallinen)
21. Kaunis Veera, Lahti 28.11.2014 (trubaduuri, pikkujoulut)
22. Bar & Bistro, Lahti 28.11.2014 (Jussi Parviainen duo)
23. Wanha Mestari Möysä, Lahti 12.12.2014 (JP duo)
24. Kaunis Veera, Lahti 13.12.2014 (trubaduuri, pikkujouluillallinen)
25. Wanha Mestari, Lahti 13.12.2014 (PJ duo)
26. Pancho Villa, Lahti 27.2.2015 (trubaduuri, ravintolan synttärit)
27. Club Colo, Savonlinna 14.3.2015 (PJ duo)
28. Bar & Bistro, Lahti 28.3.2015 (PJ duo)
29. Brygga Citybar, Lahti 17.4.2015 (trubaduuri)
30. Joronjälki, Joroinen 1.5.2015 (trubaduuri)
31. Teerenpeli Lahti 21.5.2015 (live-klubi feat. Aurora)
32. Hovi Puumala 3.7.2015 (PJ duo)
33. Rantacasino Heinola 25.7.2015 (trubaduuri)
34. Teerenpeli Helsinki Keskuskatu 20.8.2015 (trubaduuri)
35. Trio Lahti 28.8.2015 (PJ duo)
36. Brygga Citybar Lahti 11.9.2015 (trubaduuri)
37. Teerenpeli, Lahti 17.9.2015 (live-klubi feat. Jani Wickholm)
38. Teerenpeli, Lahti 15.10.2015 (live-klubi feat. Sami Hintsanen)
39. Bar Vesku, Lahti 31.10.2015 (trubaduuri)
40. Teerenpeli, Lahti 19.11.2015 (live-klubi feat. Mika Ikonen)
41. Wanha Mestari, Lahti 28.11.2015 (JP duo)

Ja seuraaksi 41: levyjulkkarit Möysän musaklubilla Lahdessa 30.1.2016.

Edit 13.7.2017: Hyvänen aika! Facebook muistuttelee erinäisistä vuosipäivistä, ja tänään se läväytti eteeni kuvia Ilpon Ilona-keikalta 12.7.2013, ja olin ihan, että mitä ihmettä? Olin täysin siinä käsityksessä, että Tienapojat-keikkoja oli kolme, ja huhtikuinen viimeinen. Mutta totta tosiaan, heinäkuussa vedettiin vielä kerran pääosin bilebändisettiä Lappeenrannassa, ja Ilpo jakeli keikan jälkeen yleisölle tuoreita Haaveillaan-sinkkuja (biisi, jota ei juuri tule kuunneltua levyversiona, kun on kadonnut Spotifysta, mutta live-setissä toimii aina vaan). Koko kirjanpitoni numerosta 8 eteenpäin meni uusiksi, mutta toisaalta sekin hymyilyttää: Hei elämä! -levyjulkkarit olivat sitten ilmeisesti keikka numero 42 - tunnetusti vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta.