Hyvinkää Love

Etenee

Pete Parkkonen @ M/S Finlandia 7.4.2017
Ajauduin keikkahulluksi "pakko päästä" -kohteiden parissa, mutta nykyään "miksi ei?" on vallan hyvä perustelu. Viimeisin reissu lähti ajatuksesta, että Eckerö Linen iltapäiväristeilyt ovat käteviä ja edullisia, ja tuoreilla sinkuillaan ihastuttanut Pete Parkkonen olisi kiva nähdä omalla keikalla.

Keikan suhteen minulla oli pari ennakkopelkoa. Peten huumori ehkä riittää Kohta sataa -videon seksiobjektiseurauksiin, mutta minun ei - siihen, että seisoisin "paitaa pois" vaativan naislauman keskellä, omaan tyyliini kamera ojossa, katse tiukasti esiintyjässä, oli sitten seksikäs tai muuten visuaalisesti kiehtova, kuten viimeksi Ellinoora.

Risteilyisäntä heitti vienon "paidalla tai ilman" -vitsin ja joku humalainen humoristi esitteli karvaista rintaansa "vara-Petenä", mutta muuten yleisö vaikutti iloitsevan musiikista ja siinä sivussa silmänruoasta eikä päinvastoin, ja viihdyin hyvin joukossa.

 Toinen huoli koski ohjelmistoa, jonka oletin vielä cover-painotteiseksi. Ainoat lainat olivatkin JVG- ja Bang for the Buck -materiaalia, jota Pete on itse ollut mukana laulamassa. Joku ehkä toivoi Tähdet tähdet -bravuureja, kuten Uptown funk:ia, mutta minulle tämä omaa kotimaista -linja sopi paremmin kuin hyvin. Mitä mä teen tempaisi heti tunnelmaan, ja Kiitos sekä Ei kaltaistasi säväyttivät, toinen voimallisena ja toinen herkkänä. Pian julkaistava "Ei nyt" ja toinen hempeämpi uutuus kuulostivat lupaavilta, ja kyllähän Kohta sataa on aikamoinen leka Peten räyhäkkäällä energialla esitettynä. Peten ura on vihdoin, yhdeksän vuotta Idols-menestyksen jälkeen, lähdössä lentoon: "Mitä minä sanoin, minun selkäni kestää". Ja niin se "homma etenee" kun tekee hyvää työtä, hyvien yhteistyökumppanien kanssa.
Pete Parkkonen @ M/S Finlanda 7.4.2017
Vaikka keikka itsessään on tärkein, kohtaaminen artistin kanssa huipensi sen. Nyt matkassa oli seurue, joka ymmärsi yhteiskuvan arvon keikkamuistona ja sen, miten ainutlaatuinen tilaisuus vielä kohtuullisen yleisömäärän risteily sen saamiseen oli. Pete jaksoikin iloisesti poseerata parveilevan fanilauman kanssa melkein satamaan asti. Kehtasimme lopulta pyytää vielä ryhmäkuvankin, johon liittyi vitsi, että se pitäisi lähettää Seppälän Petelle saatesanoilla: "sinut on vaihdettu nuorempaan malliin". Oltiin tutustuttu hänen keikoillaan kymmenisen vuotta sitten, eli Idols-Peten fanit kokoontuivat Idols-Peten keikalle melkein kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tätä fanitus parhaimmillaan tuottaa: ystävyyksiä, jotka säilyvät, vaikkei artisti enää tarjoaisi puitteita tapaamisille. Keikkaihmiset tapaavat kuitenkin luontevimmin keikoilla, ja Parkkonen on lupaava ehdokas tulevaisuuden "tekosyyksi" ties mihin.

Ajoissa kalenteriin kiinnitetty risteily toimi ponnahduslautana hienolle turneelle. Myöhemmin tietoon tulleelle Ilpon Katu-klubikeikalle olisin itsestäänselvästi suunnannut, mutten tiedä olisinko saanut perusteltua itselleni koukkaamista Tampereen kautta, jos en olisi ollut valmiiksi samalla suunnalla (Lappeenrannasta katsottuna Helsinki ja Tampere ovat). Heräsin helposti aamujunaan, vaikka olin risteilyn jälkeen käynyt tekemässä setin verran vertailevaa bilebänditutkimusta. Jimmy Cola oli mainio, mutta tuskinpa sen takia suuntaan Rymy-Eetuun uudestaan - ainakaan kymmeniä kertoja.

Ilpo Kaikkonen @ Beatles-kirkko Tampere 8.4.2017
Aurinkoisen Tampereen tuomiokirkon ympärillä parveili muitakin vajaa tunti ennen Beatles Happening -ohjelmaan kuulunutta konserttia. Hymähtelin kovin tutunoloiselle jutustelulle iäkkäämmän Beatles-fanikunnan keskuudessa: "täällä sitä vaan jonotetaan kirkkoon" ja "pitää tulla jo edellisenä iltana, että pääsee pelipaikoille" (oikeasti oli saavuttu ehkä puoli tuntia etuajassa). Jotkut uhosivat tahtovansa eturiviin, mutta sisälle kiiruhtaessani huomasin, että se uhkasi jäädä tyhjäksi. Minä siihen sitten toki parkkeerasin, nolon lähelle solistin mikrofonia.

Veikkaan, että yleisöstä suurin osa "syttyy Beatlesistä enemmän kuin mä ja mun luut", Ellinooraa lainatakseni. Arvostan toki legendaa, mutta paikalla olin Ilpon takia, kuullakseni hänen laulavan "ihan mitä vaan" mutta ainutkertaista - sellaista, mitä ei joka keikalla kuule.

Nautin muustakin esiintyjäkaartista enemmän kuin osasin odottaa. Mikko Alatalohan on ihan ensimmäisiä laulajasuosikkeja lapsuudesta, ja positiivinen yllätys siinä mielessä, että lauloi luontevaa englantia - Costello Hautamäki jäykempää, ja on Popedan edustajana muutenkin minulle enemmän inhokki- kuin suosikkiosastoa. Ida Elinan kantelekonseptin tiesin, mutten ollut sitä kuunnellut, ja sain vaikuttua uudesta ja upeasta. "Beatlesista tuli juuri suomalaista kantelemusiikkia", totesi konserttia juontanut "Beatles-pastori".

Mutta kyllähän se oli se hetki, kun Ilpo asteli siihen eteeni, komeana mustassa pikkutakissaan, laulamaan "Let it Be":n ison kirkon akustiikassa - se yksistään teki mutkasta tekemisen arvoisen. Tunnetta on vaikea selittää - sitä värisyttävää kyynelten läheisyyttä, samanaikaista jättihymyä, ja pakahduttavaa myötäylpeyttä. "Minun" tyyppi lauloi niin hienossa tilaisuudessa, niin lumoavasti! Pari muuta Ilpon soolonumeroa, "Help" ja "Eight Days a Week", pitivät enemmän hymyn kuin liikutuksen puolella, ja yhteislaululopetuksen jälkeen pörräsin ympäri Tampereen keskustaa yhtä aurinkoisena kuin päivän sää oli.
Mikko Alatalo, Ilpo Kaikkonen, Ida Elina, Costello Hautamäki @ Beatles-kirkko Tampere 8.4.2017

Olin ostanut junalipun kotiin asti, muttei harmittanut tippaakaan heittää osaa hukkaan, kun syy hypätä kyydistä Lahdessa oli niin mainio. Syksyllä avatun Katu-klubin lavalla nähtäisi Ilpo isosti bändin kanssa - yleisön toiveesta, kuulemma, mikä lämmitti sydäntä, kun olin itsekin ollut mukana toivomassa. Illan päätteeksi julistin keikan aidon ja alkuperäisen Hei elämä! -bändin parhaaksi ikinä, ja vaikkei hetken reaktio välttämättä absoluuttinen totuus olisikaan, kertoohan se illan huipputunnelmista. Reilun vuoden takainen levyjulkkarikeikka oli tunteikkaampi ja juhlavampi, mutta tässä oli uudenlaista riemua ja rentoutta. Ilpo otti yleisönsä isommalla itseluottamuksella kuin koskaan, ja hiihdon MM-kisoissa tiuhaan soinut Kiitoradanpää sai kotiyleisön liekkeihin.

Ilpo Kaikkonen band (Pasi Jääskeläinen, Esa Parikka, Pekka Rajamäki) @ Katu-klubi Lahti 8.4.2017

Klubi ei ollut tupaten täysi - veikkaan, että Haloo Helsingin keikka Lahden vielä uudemmalla H16-klubilla verotti - mutta tiivistunnelmainen. Erityistä hauskuutta iltaan toi pari VIP-liput Ilpon itsensä järjestämässä arvonnassa voittanutta naista. He selvästi ottivat illasta kaiken ilon irti, vaikka heidän ennakkokäsityksensä illan päätähdestä oli luokkaa "kai se Idolsissa joskus oli". Toivottavasti innostuivat musiikista, ja törmätään joskus uudestaan - pieni mahdollisuus siihen on olemassa vähän turhankin pian. Se on ainakin selvää, että itse jatkan Ilpo-keikoilla juoksemista aina kun se on mahdollista ja edes jollain tasolla järkevää. "Parhaita ikinä" -hetkiä on taatusti tiedossa lisää, jos homma etenee näin.


Kommentit